Tässä kuvatodiste:
Käytiin I:n kanssa japanilaistyylisen ravintolan Yo!Sushin sunnuntaibuffetissa. £19.50, tunti aikaa syödä. Siellä oli tosi paljon kiinalaisia! Siis tyyliin 70% asiakkaista, mikä oli vähän kummallista ja mietinkin, että onkohan siellä normaalistikin tuollainen etninen jakauma. Ehkä he ajattelivat, että sopivat kalustoon? Vähän kun että vaikka Malesiassa olisi Liettualainen ravintola ja kaikki suomalaiset menis sinne istumaan!
No mutta kuitenkin, ruoka oli kehnoa, minkä saattoi arvata etukäteenkin. Paljon saatiin syötyä siitä huolimatta! Kaikki maistui hyvin teolliselta tai ei sitten miltään (itse sushi), mutta olin varautunut tähän. Kaikki japaninjättäneet japanilaiset kommentoi kanssa, että kunnon sushia ei kyllä saa J-maan ulkopuolelta. Silti se on niin kovin suosittua länsimaissa! Kenties jos makunystyröitäni ei olisi hemmoteltu pilalle tuoreella kalalla ja taiteella, mäkin osaisin arvostaa ketjuravintoloiden tai markettien sushia Euroopassa.
Odotan lomaa kyllä kuin kuuta nousevaa. Oon joutunut jättämään luentoja välistä, että sain kaikki koulutyöt ajallaan valmiiksi ja oon pahasti jäljessä. Tarkoitus olisi saada kurottua välimatkaa muihin umpeen... Tähän opintostressiin tottuminen vie kyllä aikansa. Tää kuu on ollut poikkeuksellisen hektinen, niin ei ole ehtinyt tekeen oikein yhtään mitään muuta kuin istuun kirjastossa kahdestatoista kahteentoista kyhäten surkeita esseiden ja raporttientapaisia kokoon. Tästä lähin en kyllä aio enää tinkiä esimerkiksi kuntosalikäynneistä. Hulluksihan tässä muuten tulee! Onneksi oon saanut ihan hyviä tuloksia tähän mennessä. Mulla saattaa tosin olla melko matalat standardit, köh köh, mutta mitään en ole vielä feilannut!
Sininen taivas. Kun muutin tänne, kuvittelin jotenkin, ettei täällä koskaan näkisi aurinkoa tai sinitaivasta. Olin onneksi väärässä! Sää vaihtelee tosi paljon, mutta melkeen joka päivä näkee aurinkoa ees vartin. Oon ehkä yltiöoptimistinen, mutta mun mielestä se on jo aika paljon. Voisin vaikka vannoa, ettei aurinko paista yhtä usein kotikaupungissani Suomessa.
Onnistuin hukkaamaan kännykkäni, mikä on lievästi sanottuna ketuttanut. Kyseessä ei onneksi ollut mikään arvopuhelin, vaan useamman vuoden ikäinen perusnokia ja liittymäkin oli pre-paid, jossa oli tyyliin 2 puntaa luottoa jäljellä. No tässä kiireessä en kuitenkaan oo ehtinyt ees miettimään koko asiaa, mutta nyt kun tulee mieleen, että joo, soitanpas sinne niin enpäs muuten soitakaan. Mielestäni kadotin sen tänne Prokrastinaatiomajaani, mutta koska olen etsinyt useampaan kertaan lattiasta kattoon kymmenen neliön habitaattini tuloksetta, joudun myöntämään tappioni. Puhelinta ei ollut näkynyt löytötavaratoimistossakaan. I:kin valittaa kadottaneensa tavaroita huoneeseensa ja sitten ne ei ole löytynyt mistään määrästä hakemista huolimatta! Ja näissä selleissä on siis sänky, työpöytä+tuoli ja vaatekaappi jokaisessa, joten mahdollisia piiloja on hyvin rajatusti.
Mysteeristä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti