Maanantain otimme rennommin. Suuntasimme ensin Tamsuihin, josta määränä oli mennä Bali Sunsetin ranta-alueelle. Päivä oli kuitenkin niin pilvinen ja sateisen oloinen, että päädyimme vaan kuljeskelemaan Tamsuissa meren rannalla ja käymään läheisessä temppelissä ja markkinakadulla. Aika intensiivisten turisteilupäivien jälkeen oli kiva ottaa elo vähän rennommin.
Lounasajan lähestyessä jatkoimme matkaa Beitouhun ja vaihdoimme siellä Xinbeitoun MRT-linjalle, joka oli enemmän kaupunkijunan tapainen...
Beitoussa oli jotain sellaista, jota odotin eniten Taiwanin reissulta: kuuma lähde! Rakastan kylpemiskulttuuria Japanissa ja vaikka tiesin, että kokemus Taiwanissa olisi vähän erilainen, olin innokkaana matkassa.
Pyörimme aikamme puistossa ja ympäristöä tutkien, kunnes nälkä vei veiton. Menimme syömään raamenravintolaan, lähinnä koska sen edessä oli pitkä jono ja kaikella HK-logiikalla jonon päässä on aina jotain hyvää. Ja vai oliko! Raamen on siis japanilainen nuudelikeitto ja tässä ravintolassa oli kenties parhaat nuudelit, joita olen ikinä maistanut! Itse keitto oli herkullista (kuuman lähteen veteen tehty), possu mureaa ja ihanaa, marinoitu muna täydellinen ja nuudelit ravintolan itsensä tekemät. K ei ole yleensä nuudeli-ihmisiä, joten yllätyin hänen suostuessaan tähän valintaan. Meidän molempien ateria kului syvässä hiljaisuudessa, lukuunottamatta parin minuutin välisiä toteamuksia, että miten jokin voi olla näin hyvää. Pelkät bambunversotkin oli taivaallisia ja yhdessä liemen kanssa merilevä nostatti melkein kyyneleet silmiin.
Niin jos ei siis käy tästä ilmi niin hyvää oli!
Syönnin jälkeen tarkoituksenamme oli suunnata katsomaan kuumavesiallasta, joka olikin suljettu, koska oli maanantai. Vähän pettyneinä päätimme palata paikan päälle seuraavana päivänä. Nyt vaeltelimme katuja ylös rinnettä, etsien siellä olevaa temppeliä - tuloksetta! Oli ihan hauska nähdä eri kylpylöitä ja pieniä katuja, mutta hyvin olivat temppelinsä piilottaneet. Lopulta totesimme, että tuskin se olisi ollut edes niin kiinnostava jo näkemiemme viiden temppelin jälkeen.
Kylpyaika! Beitoussa on julkinen ulkokylpylä, jonne sisäänpääsy maksoi NTD40 (vähän päälle euro). Toisin kuin Japanissa, täällä miehet ja naiset kylpevät yhdessä, joten vaihdoimme uikkarit päälle vessassa ja uppouduimme kuumaan veteen. Onnistuimme osumaan paikalle ruuhka-aikaan, mutta eipä tuo enää mitään vedessä istuessa haitannut. K tunsi olonsa ensin epämukavaksi, koska hän ei ole tottunut oikein minkäänlaiseen kylpemiskulttuuriin. Pian hän kuitenkin rentoutui ja vietimme ihanan iltapäivän kuumassa vedessä kylmän tuulen puhaltaessa ympärillä.
Illalla K oli liian raukea lähteäkseen mihinkään, joten söimme katuruokaa (nam nam), ostimme umeshu-luumuviiniä 7Elevenistä ja menimme hostellille turisemaan illan päätteeksi
Viimeisenä aamuna (kyllä, Taiwankertomukset myös loppuvat joskus :D) pakkasimme, söimme aamiaista rauhassa ja suuntasimme takaisin luonnonvesiä ihmettelemään. Vesi yllättäen haisi vähän pahalle siinä olevan rikin takia, josta johtui myös vihreä väri. Asteiltaan se oli 60-95, eli hyvin kuumaa! Vesialue oli aidattu, eikä toiselle puolen ollut lupa mennä. Ilmeisesti täällä oli sattunut paljon onnettomuuksia, kun ihmiset keittivät vedessä kanamunia ja polttivat ihonsa samalla.
Oli se aika ihmeellinen juttu!
Tämän jälkeen suuntasimme kaikkien suosittelemaan mykyravintolaan, jonne olimme aikoneet jo aiemmin, mutta mokoma oli jostain syystä hankala löytää, vaikka olimme olleet jo ihan lähellä Chiang Kai Shekin muistomerkillä. Ravintolan sisäänheittäjä oli pitkä aurinkolasipäinen mies, jonka käsiä peitti tatuoinnit. Hän näytti niin perinteiseltä yakuzalta jo pukeutumistyylinsä takia, että olin jossain hilpeyden ja kammotuksen rajamailla. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin olla pyytämättä yhteiskuvaa.
Tilasimme listalta suosituimmat ruokalajit ja sitten jonkun extran. Ruoka tuli melko nopeasti ja näytti todella hyvältä. Ihan hyvää se olikin, mutta... Niin.. en tiedä olemmeko hemmotelleet makunystyrämme pilalle Michelinravintoloilla, mutta kaikki oli aivan liian mietoa ja rasvaista. Ruoka ei siis ollut ollenkaan huonoa, mutta en nyt tiedä suosittelisinko paikkaa kauheasti muille. Kiva kokemus, mutta Taipein paras ruoka taisi sittenkin olla japanilaista...
Kävimme vielä jälkkäreillä Ximenissä (mun oli pihvilihaa) ja sitten saimme suunnata hostellin kautta lentokentälle, jossa heittäydyin villiksi ja ostin pullon mallasviskiä. Glenmorangie oli tax freessa niin halpaa verrattuna brittihintoihin, että päätin nyt sitten kerrankin. Siihen meni sopivasti vielä kaikki Taiwanin dollarinikin. Sitten olikin kiva palata kotiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti