- Mulla ei ole töitä
- Olen saamaton, enkä osaa tehdä päätöksiä
- Olen kohta koditon
- Olin viime vuonnakin samaan aikaan työtön ja koditon
- ...ja sitä edellisenä
- Elämässä ei siis ole tapahtunut edistystä
- En osaa käyttää näitä palluroita
- Suomen kieleni on siinä jamassa, etten edes tiedä niiden nimeä
- On nälkä
Angstaan täällä taas sitä, että jälleen kerran on kevät ja mua uhkaa kodittomuus ja työttömyys. Lähetin viime vuoden työpaikkaan viestiä, että josko he hakevat täksi vuodeksikin apua, mua kiinnostaisi. Sain ihan asiallisen vastauksen, että haku alkanee piakkoin, mutta ei mitenkään erityisen lämpimän. Aloin epäilemään, että olin kenties kehno työntekijä tai että aikainen viranjättöni oli jättänyt niin huonon loppuvaikutelman, ettei kukaan toivo minua takaisin (vaikkakin kyllä kerroin ihan avoimesti jo haastattelussa, että joudun lähtemään elokuussa).
On tosin sanottava, että viime vuonna tässä kohtaa mulla ei myöskään ollut passia, että ei asiat nyt niin huonosti ole. Toisaalta olin kyllä Euroopassa. Nyt Aasiassa ollessa en ole yhtään varma, mihin tulisi suunnata. Viime vuonna päätin jäädä Glasgowhun, eikä se ollut niin vaikeaa, kun oli kuitenkin kaveri, jonka luona punkkailla hetken aikaa ja tiesi, mistä töitä hakee. Nyt olen hakenut töitä sinne sun tänne.
Ongelma ei ole työttömyys tai asunnottomuus tai edes rahattomuus. Ongelma on, etten osaa tehdä päätöksiä! Elättelen aina toivoa siitä, josko pääsisin vanhoihin työpaikkoihin takaisin (no ei niihin yliopistoaikaa edeltäviin...), mutta sitten siellä on jo joku kätevämpi paikalla. Vaihtoehtojahan on vaikka millä mitalla: voin matkustaa/vapaaehtoistella/hakea jotain minimipalkkaduunia Skotlannissa/anella lisää HK yrityksiltä mahdollisuuksia töihin, vaikken osaa kantonia saati putonghuaa. Pitäisi vaan valita jotain ja kulkea sitä polkua. Ikävä kyllä olen sitä tyyppiä, että haluan jättää päätöksenteon viime tinkaan, jotten vahingossakaan hätäile tai sano jotain peruuttamatonta.
Viime vuonna olin tavallaan laiska: olin jo Glasgowssa, tiesin miten hakea asuntoa. Tapailin jotakuta, kaverit jäi kaupunkiin, joten oli kannike jäädä itsekin. Nyt pitäisi tietää ihan itse mitä haluaa elämältä!
Eniten mua harmittaa se, että en kehtaa jatkaa tätä matkustelua jos tiedossa ei ole tuloja ja pitäisi oikeasti varmaan päivystää puhelimen ja tietokoneen äärellä. Mutta. Haluan tosi paljon lähteä Japaniin ylihuomenna :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti