Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

maanantai 23. heinäkuuta 2012

On a dark desert highway

Tervetuloa lukemaan blogiani. (mikäli tänne joku päätyy)
Olen tässä vähän alle kahden kuukauden kuluttua muuttamassa Glasgown kaupunkiin Skotlantiin, eli tää on tulevan ulkosuomalaisen lifestyle-blogi. Tai matkustusblogi, mikäli tälläsen vaeltamisen voi laskea matkustamiseksi. Tai angstiblogi, mikäli masennun kamalasti uudessa maassa. Tai ruokablogi, jos opin ottamaan hyviä kuvia nuudeleista vanhalla pokkarillani.

Aloitan näillä näkymin kauppatieteiden yliopisto-opintoni syyskuun loppupuolella Strathclyden yliopistossa. Kuulostaa ajatuksena melko mukavalta silloin kun se ei hirvitä. Eli kerran kahdessa viikossa noin vartin verran. En suuntaa ulkomaille sentään ekaa kertaa, vaan vietin lukioaikaan vaihtovuoden Japanissa ja lukion jälkeen syystalven taas Japanissa vapaaehtoistyössä. Olen oletettavastikin melko japaniorientoitunut, niin etten ole vielä ihan sisäistänyt miksi olen muuttamassa ihan vastakkaiseen suuntaan. En kyllä ihan ennen vaihtoon lähtöäkään tiennyt, miks johonkin Japaniaan, mutta eipä oo kertaakaan tarvinnut päätöstä katua. Luotan siihen, että mulla on hyvä intuitio näissä asioissa.

Kuten asiaan kuuluu, mulla on jäätävät kauhuskenaariot siitä, millaista elämäni tulee olemaan maassa, josta en tunne ketään tai jossa en ole koskaan käynyt ja että kukaan ei halua kaveerata mun kanssa, koska oon "jo" 21 ja Skotlannissa voi alottaa yliopistossa jo 18-vuotiaana. Pelkään kulttuurishokkia, länsimaalaisuutta ja anglosaksista kulttuuria. Olen jo tälläinen epäsopiva hybridikansalainen ennestäänkin, niin luoja tietää mitä tästä vielä seuraa. Pelkään, että jämähdän Britanniaan ja unohdan Suomen tai Japanin. Pelkään, kun ei pääse saunaan eikä kylpyyn. Odotan kauhulla kun suomen kieleni alkaa takkuilla ja rumenee entisestään. Kun ei saa ruisleipää tai kunnon riisiä. Kun olen ihan hukassa ja kaikki tuntuu tyhmältä (koska asiathan ovat aina kotimaassa niiin paljon paremmin joka suhteessa) ja itken koti-ikävääni asuntolassa, neljän seinän sisään lukittautuneena.

Olen silti menossa.