Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

torstai 27. marraskuuta 2014

Pika pika

Esseet, reportit ja tentit pitää aika tiukasti edelleen otteessaan, niin että paljon ei pääse leikkimään. Vähän olen kuitenkin päässyt viimeisen kahden viikon aikana tekemään muutakin.

Hongkongissa on suosittua vaeltaminen. Osaksi se on urbaania vaeltamista, jolloin kiivetään jonnekin, mistä saa hyvän näkymän kaupungista. Itselleni päivävaeltaminen on ollut liian tuskaisaa tähän saakka, kun olen tällainen lumikki ja aurinko saa mut heikoksi. Olen fabossa iltavaellusryhmässä kuitenkin ja olen huomannut tykkääväni erityisesti pimeällä liikkumisesta! Viime viikolla liityin pieneen ekskursioon, kun ei tarvinnut lähteä omalta alueelta mihinkään. Kiipesimme Beacon Hillille, joka ei ollut työ eikä mikään, mutta maisemat oli silti mukavat! Tykkäsin tästä erityisesti, koska ryhmä ei ole mikään yliopistoseurue, vaan mukana oli pari työskentelevää expattia, ihan perus hongkongilaisia ja yksi nelivuotias! Välillä kun elää akateemisessa kuplassaan ei tajua, että vaihtarikaverit ei ole mikään kovin kattava ote yhteiskunnasta.



Singaporessa vaihdossa ollut vanha koulukaverini tuli Hongkongia ihmettelemään, niin lupasin viedä hänet illalliselle. Tämän kunniaksi laitoin jopa hiukset kiinni. En tosiaan ole mikään laittautuja - yleensä pitää tarkistaa ennen ulos lähtöä, että onko varmasti housut jalassa.


 Viime viikonloppu oli muutenkin aika huippu! Tapasin hongkongilaisen kaverini J:n ensimmäistä kertaa tänne tulon jälkeen. J osallistui järjestämällemme luonnonsuojeluleirille silloin kun olin vapaaehtoistyössä Japanissa. Totesin jo silloin, että tässäpä hyvä tyyppi ja olin tosi innoissani HK:n muutosta, kun ajattelin, että päästään hengaamaan! Nooh, hän elää kiireistä elämää, emmekä nähneet ennen kuin nyt. Hän siirsi tapaamistamme niin monta kertaa, että aloin jo miettimään josko olisi ollut parempi kun en olisi ottanut yhteyttä ollenkaan. Jälleennäkeminen oli kuitenkin tosi hauskaa! Söimme shanghailaista ruokaa, kävelimme ympäriinsä kikattaen tyhmille jutuille ja illalla mentiin korealaiseen BBQ:n, joka oli mahtavaa. Nähtiin myös joku pikachu-show, tosin lähinnä kameran ruudulta, sillä ihmismäärä oli melkoinen. Vähän tunsin ehkä oloni ulkopuoliseksi, kun kaverini mukana tuli hänen tyttöystävänsä, joka ei oikein halunnut kaveerata, vaan oli vain puhelimellaan tai kommentoi jotain J:lle kantoninkiinaksi, vaikka meillä oli tosiaan yhteisiä kieliä sekä englanti, että japani.
Mua vähän hävettää, etten edelleenkään osaa melkein mitään kantoniksi... En tosiaan saa yliopiston puolesta mennä kursseille, mutta olen välillä yrittänyt katsoa youtube-tutoriaaleja ihan vaan jotain perusfraaseja oppiakseni. Ongelma on kuitenkin, että toisin kuin Japanissa, HK:ssa voi ihan hyvin elää elämäänsä pelkästään englanniksi. Kaikki virastovirkailijat osaa englantia ja jopa rakennukseni vartija osaa perusfraasit. Siivoojatkin yleensä ymmärtää mua tarpeeksi, vaikkeivat osaisi itse vastata. Kukaan ei koskaan oleta, että osaisin kiinaa ja yleinen asenne kielen opiskeluun ei ole mitenkään rohkaiseva, vaan luokkaa "Se on tosi vaikeaa, ei sun kannata. Et opi kuitenkaan."









Toi korealainen BBQ oli jotain sellaista, jota olin halunnut jo pitkään kokeilla! Olen tosiaan ruuan suhteen erittäin ennakkoluuloton ja söisin varmaan apinan silmämunamakkaroita jos olisin tarpeeksi nälkäinen. Sanoinkin kaverille, että tilaa mitä vaan - jos se on hyvää niin kyllä minä syön. Ilmeisesti ennakkoluulottomuuteni ei ollut yhtään niin hauskaa ja näin kananjalat ja koiranliha jäivät tilaamatta. Paras grillattava oli mustekala, joka oli erittäin elävä grillille iskettäessä. Toivoin sille nopeaa kuolemaa, mutta aika kauan se siinä kiemurteli. Kiitollisna otimme vastaan hänen elämänsä ja söimme hänen ruumiinsa. Oli kyllä tosi hyvää! Tykkään kaikista merenelävistä, mutta esimerkiksi Japanissa mustekala on joskus aika kumimaista - tämänkertainen oli tuoreudessaan tosi hyvää.


Keittiössäkin oli pikachu. Olen sitä mieltä, että pokemonit on aika jees.


Jälkkäriksi ylihintaista jäähilettä ja mangoa. Shaved ice on yks lempijälkkäreistäni :)

Nyt meen takaisin mainontaluentomateriaalin kimppuun, jipii... En jaksa odottaa, että kokeet ja kaikki on lusittu ja saan taas keskittyä laiskotteluun vaihtarielämään ja buujaa, ensi viikolla Taiwaniin!

maanantai 24. marraskuuta 2014

When University Requires You Know How To Draw

Mulla on ollut nyt syksyllä markkinointikurssi mainonnasta ja siellä on jostain syystä päässyt piirtämään. Mullehan tää sopi vallan mainiosti, kun en kuitenkaan kuuntele, vaan raapustan paperin reunaan silmiä ja kiemuroita. Yhdeksi kurssityöksi meidän tuli piirtää oikein storyboard mainoskampanjallemme. Meidän oli Cadburylle, koska olen vaihtari ja pidän suklaasta. Nam nam.

Meillä oli teemana sadut, kuten Liisa Ihmemaassa, Jali ja Suklaatehdas ja Aladdin. Näitä löyhästi teemana pitäen piirsin seuraavanlaisen kuvasarjan, ikävä kyllä tulostuspaperille, kunnen tajunnut muiden haluavan niitä värillisinä.


Selostan tämän mikäli kuvataiteelliset kykyni (etenkin väritys) ovat hieman rajoittuneet. On ilta ja pimeää ja tyttölapsi etsii metsässä Catburya huolissaan.


Ylläripylläri. Catbury on kissa, eikä sitä kiinnosta tulla kutsuttaessa. Meistä oli kivaa luoda maskotti. Catburyn tulisi olla violetti, mutta olen aina ollut vähän värisokea.


Tyttö löytää Catburyn, joka kuitenkin juoksee puunkoloon piiloon.


Sepäs kiukuttaa!


Hupsista, tyttö putoaa koloon, joka paljastuu valtavaksi luolaksi. Normaalissa storyboardissa joka kuvan välissä olisi varmaan kaksi muuta kuvaa, mutta olen laiska piirtäjä niin vetelin vähän mutkia suoriksi.


Päähenkilö päätyy tunnelin pohjalle.


Hieman surkutellen hän nousee ylös ja tutkii ympäristöään. Kissaakaan ei näy.


Mutta, ylläripylläri! Hän onkin päätynyt ihmeelliseen suklaamaailmaan. Tässä kohtaa loppui mielikuvitukseni ja kuljetin vain rändömisti värikyniä paperilla.


Kaikki on taas hyvin, kun kissakin palasi kuvioihin. Tyttö ja Catbury lähtevät tutkimaan uutta paikkaa.


Catbury iskee vielä kameralle silmää ja virnistää leveästi. Mikä mahtava irvikissaviittaus. Kuvaan pamahtaa sloganimme, varmaan vähän esteettisemmin kuin minun lätkäisyni (tein koko sarjan aika kiireessä Singaporesta paluun jälkeisenä aamuna). Olisihan tuohon voinut oikein panostaakin, mutta uumoilin (oikein) että luokan taso tuskin muuten on kovin korkea - turhaa työtä.

Mua jotenkin aina huvittaa, että vaikka osaan teknisesti ottaen piirtää, mulla ei ole yhtään silmää väreille (kaikki tai ei mitään), kohteille tai asettelulle. Mun omat työt onkin yleensä aika rumia - tekniikka on hyvä, mutta itse kuva mauton! Oh well! En tiedä auttoiko tän kuvasarjan piirtäminen mua mitenkään markkinointiopiskelijana, mutta ainakin itsellä oli hauskaa. Meillä oli muitakin osaavia piirtäjiä ryhmässä, mutta ehdotin itseäni, kun paljon sarjakuvaa piirtäneenä olen tottunut kuvittamaan tarinoita sentään.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pongasire

Kolmas päivä Singaporessa alkoi vähän ikävästi, sillä paistoi aurinko! Suomessahan auringonpaiste on ihan kivaa, kuin myös Skotlannissa. Singiksessä se oli ihan hirveää. Ilmankosteus oli järkky ja lämpötilat huikenteli 40:n tuntumassa :D Olimme kaikki samaa mieltä, että porotus oli liikaa, ulkona oleiluun. Onneksi meillä oli suuntana Sentosan saari, biitsit ja kenties vesipuisto.

Sentosalle olisi päässyt köysirataa tai junalla, mikä tuntui höpsöltä, kun sinne oli ehkä puolen kilometrin kävelymatka mantereelta. Käveleminenkään ei silti ollut ilmaista, vaan saarelle päästyään piti maksaa yhden singadollarin pääsymaksu! 





Sentosa on tosiaan huvitteluparatiisi, josta löytyy Universal Studios, Madame Tussauds, Trickeye museum ja iso akvaario. Kanssamatkustajani oli ennakkoon halunnut, että mennään Universal Studiosille, mutta sitten tajuttuaan, että se on huvipuisto, heitä ei enää kiinnostanut! En ihan sisäistänyt, että mitä he olettivat sen sitten olevan, mutta koska kohde olisi ollut kallis muutenkin, en varmaan olisi mennyt.

Kävelimme Sentosan muoviparatiisissa aikamme. Minä olin vaatinut, että myös sitten menemme johonkin (halvempaan) kohteeseen paikan päällä, koska pelkästään ympäriinsä käpyttely tuntui hieman turhalta.


Vessassa käydessäni törmäsin tähän suunnitteluihmeeseen: vessakopilla oli kaksi ovea, jotka molemmat pystyi lukitsemaan erikseen. En millään keksinyt, mikä tässä oli ideana, mutta varmasti taustalla on vahva logiikka.


Ranta oli aika jees! Kauempana olisi ollut kivempia, mutta koska taivas tummeni uhkaavaa vauhtia, päätimme jäädä lähelle. Muut meni uimaan ja minä jäin, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, rannalle. Jalkani oli niin pahasti rakoilla, että merivesi kuulosti kivuliaalta. Tuuli teki kuitenkin istuskelusta ja palmuun nojaamisesta mukavaa. Kauaa emme paikalla ehtineet olla kun jo alkoi satamaan KAATAMALLA. Tytöt halusi odottaa suojan alla sateen loppua, mutta minä huomautin, että sade on maailman tapa osoittaa, että on aika syödä. Siispä lounaalle.


Turistirysästä ei-kalliin + semihyvän lounaan löytäminen tuntui vaikealta, mutta kyllä me silti vaan joku syrjäisempi paikka löydettiin. Ruuan hinta oli edellisiin aterioihin nähden kaksinkertainen, mutta se nyt oli arvattavissa.


Tilasimme jälkiruokaa. Itse kysyin omasta annoksestani, että mitä se on, mutta muut tilasivat umpimähkään. Kun annokset tuotiin, repesin täysin nähdessäni kaverin ruskean, höyryävän keiton, kun muut sai ylläolevan tapaisia pinkkejä jääannoksia.


Mentiin lounaan jälkeen vesipuistoon. Yksi kaveri oli vähän sitä vastaan, argumentilla, että sää on sateinen. En ihan ymmärtänyt, mitä se sade uidessa haittaa... Lopulta päädyimme kuitenkin menemään sisälle. Aiempi rajuilma tarkoitti sitä, että väkeä oli vähemmän, joten joka paikkaan ei tarvinnut jonottaa. Itse sisäänpääsy ei ollut hirveän hintava (ehkä 25€), mutta puiston lokerikot oli!
Liukumäet oli aika peruskauraa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sitten paikalla oli snorklausallas, joka oli aika cool. Rakastan snorklausta luonnonvesissä, niin en ollut ennakkoon kauhean innoissani, mutta kun näin kaloja tupaten täynnä olevan koralliriutaksi naamioidun altaan, ei siitä voinut olla pitämättä. Sen lisäksi tykkäsin köysirata-altaista ja puiston kiertävästä virrasta, joka näytti tosi tylsältä. Vauhti oli hidasta lillumista, mutta reitti meni pimeisiin tunneleihin, delfinaarion vierestä ja rauskutunneliin! Aika cool siis.

Puiston sulkiessa alkoi taas sataa. Tytöt vaati, että odotamme katoksen alla, että sade loppuu. Tämä oli mulle ihan käsittämätöntä - pystyimme kävelemään takaisin metroasemalle kokonaan katosten alla, olimme juuri nousseet vedestä ja siis edelleen märkiä, kaverin kengät oli jo märät ja oltiin palaamassa hostellille. Moinen sisun puute tuntui kyllä niin oman kulttuurin vastaiselta, etten oikein keksinyt, mitä sanoa. Vähän aikaa yritin olla suopea ja odottaa, mutta 20 minuutin jälkeen totesin, että minä menen nyt, kun mua ootetaan.





 Seuraavaksi nimittäin tapasin vanhan koulukaverini, joka oli Singiksessä vaihdossa. Oltiin samalla luokalla yläasteella ja samassa lukiossa, niin meillähän riitti historiaa. Vietimme iltaa suosikkipuuhani parissa, eli syöden. Oli kiva kulkea sellaisen ihmisen kanssa, joka vähän tiesikin, miten täällä ollaan.

Viimeisenä päivänä noustiin verkkaasti. Käytiin jossain hipsterikaupunginosassa, mutta kuumuudesta johtuen ei voinut paljon kävellä ympäriinsä, niin jämähdimme hawker centeriin mehuille ja, no, syömään. Siellä aikamme hengattuamme siirryimme Marina Baysiin ja söimme vähn lisää. Menimme pällistelemään puutarhoja, jotka olimme nähneet jo ekana päivänä, mutta nyt aioimme olla pimeälle saakka. Puutarhat oli aika futuristisen näköiset sienitorneineen, joihin syttyi valot kunhan aurinko laski.







Käytiin vielä ennen hostellilta laukkujen hakua syömässä varmuuden vuoksi, ettei sitten tule nälkä. Matka kotiin oli kalsea, koska lentokoneessa oli ylikylmä. Koska olen HK:ssa niin pitkään, olen rekisteröitynyt asukkaaksi. Muut seurueesta ei ollut, niin he joutuivat menemään lentokentällä turistijonossa - ero näiden kahden välillä oli melkein puoli tuntia!



Singapore

Niin, siellä Singaporessa tuli käytyä pari viikkoa sitten! En tiennyt Singaporesta ennakkoon mitään muuta, kuin että se on pikkuvaltio tuolla etelämpänä ja sitä verrataan usein HK:n. Kaverini oli sielläpäin Ruotsista vaihdossa niin sovimme iloisen jälleennäkemisen ja kyselin hieman vinkkejä. Itse osasin googlettaa myös, että mitä syödä.

Hongkongista lensi joku neljä tuntia Singikseen, yöaikaan tietenkin. Tällä kertaa onnistuin onneksi nukkumaan koko lennon, mikä teki alkavasta päivästä paljon helpomman - Seoulin matkalla uneton yö teki ensimmäisestä päivästä ihan kamalan. Nyt oltiin myös matkassa tyttöporukalla ja sovittiin, että tahdin ei tarvi olla hirveä. Otetaan rennosti ja nautitaan.

Olimme liian aikaisin hostellilla, joten check in ei onnistunut. Sen sijaan jätimme laukut sinne ja lähdimme etsimään lounasta. Mun matkustussääntö on, että ruoka ensin, joten olisin mieluusti jo pysähtynyt syömään matkalla lentokentältä. Mistä sitä koskaan tietää jos vaikka etsintä venyy pitkäksi!


Singaporen curry on kookospohjaista ja hyvää! Riisi oli pitkäjyväistä basmatia ja maistui jollekin, jota en osannut paikantaa.

Check-inin jälkeen aioimme turisteilemaan läheiseen Chinatowniin. En ihan käsittänyt mikä idea tässä oli, kun me kuitenkin asutaan teknisesti ottaen Kiinassa... Noo, siellä oli jos jonkinlaista kojua myymässä kaikkea värikästä. Itse en antimaterialistina halunnut mitään, niin tavara ei kauheasti kiinnostanut. Lähellä olleet temppelit sen sijaan kiehtoi kovasti!


Olen Japanissa käynyt toki temppeleissä ja siellä Skotlannin buddhalaistemppelissäkin tuli vierailtua elokuussa. Hindu- ja muslimitemppelit sen sijaan oli mulle uusi juttu! Siirryimme Chinatownin jälkeen Little Indiaan, jossa oli lisää temppeleitä intialaisille jumalille. Olisin voinut viettää siellä vaikka kuinka pitkään, sillä jumalkuvat oli tosi mielenkiintoisia.



Seuraavaksi taas syötiin vähän! Intialainen ruoka oli tosi hyvää. Paikka, johon mentiin oli niin täynnä Singaporenintialaisia, että meitä tuijotettiin heti kun sisään astuimme - olimme ainoat ei-ruskeat asiakkaat.




Illalla mentiin ulos kun oli ladies night. En tiedä olenko vanha vai vaan tylsä, mutta baarit, olkoonkin kattoterassit pilvenpiirtäjien huipulla, ei oikeen inspaa enää. Istun mieluummin iltaa jossain vähemmällä väellä ja varsinkin vähemmällä volyymilla. 1-Altitude tarjosi kuitenkin tee-se-itse -drinkkikoulun, joka oli ihan jees.

Seuraavana päivänä oli taas pilvistä ja sateista. Muut tuskaili tätä, mutta itse herkästi palavana olin tyytyväinen. Joudun auringonpaisteessa kulkemaan aina päivänvarjon alla, mikä on varsinkin tuulisena päivänä ärsyttävää. Lisäksi tropiikin 35-asteinen sää auringopaisteessa olisi kuulostanut aika tappavalta. Meidän hostelliin kuului aamiainen, joten kaikki itseäni lukuunottamatta tankkasi kuusi valtavaa paahtoleipäsiivua ja kaksi banaania. Itse tuijotin ällistyneenä moista suoritusta, johon kaverini kuittasi, että hänen mielestään tämä ei ole kovin iso aamiainen, vaan olisi Itävallassa ihan normaali.




Katseltiin vähän nähtävyyksiä. Singapore on todella siisti, vähän keinotekoisen oloinen bisnesdisneyland. Vaikuttavaa arkkitehtuuria oli tosi paljon ja kaikki oli hyvin kalliin näköistä. Luksusbrändeillä täytettyjä ostoskeskuksia näki tuon tuostakin. Yleisesti ottaen tilaa oli paljon enemmän kuin HK:ssa, joten ulkona käveleminen ei ahdistanut. Tätä on vähän hankala selittää, mutta HK:ssa on siis tosiaan tosi ahdasta. Ei ole mitään leveitä bulevardeja tai sellaista rauhaa kävelä, kuin mitä Singiksessä: jos nosti kädet ylös hartioiden tasolle, ei ne osu kehenkään :D


Sitten olikin aika taas syödä! Tällä kertaa halusin laksaa! Se ei ollut ihan niin parasta, kun tiesin sen voivan olla, mutta tosi hyvää silti. Laksa on siis tulinen, kookosmaitopohjainen nuudelikeitto, jonka seassa on mereneläviä ja papuversoja ja muuta nannaa.

Illalla varattiin liput yösafarille. Kaverini oli vinkannut, että sen pitäisi olla cool. Yösafari oli siis vain fiinimpi nimi öiselle eläintarhalle, mutta eläinten aitaukset oli paljon kooltaan humaanimmat kuin monissa muissa käymissäni eläintarhoissa, niin ei ahdistanut. Sää oli sateinen edelleen, mistä johtuen muutamat showt oli peruttu, mutta ei se kauheasti surettanut. Mentiin kiertämään ensin reitti jalan, mikä oli tosi jännittävää! Pientä, mutkittelevaa polkua sademetsässä pimeässä, ei muita ihmisiä. Vähän ripotteli ja taustalla kuului kissapetojen karjuntaa. Polkua riittikin kunnon reippailuun. Sen varrelle oli tehty eläinten aitaukset niin luonnonmukaisiksi kuin mahdollista. Tietenkään mitään tiikereitä ei voi laittaa ilman pleksiä ihmisten viereen, mutta muut eläimet sai aika rauhassa olla. Kierroksen jälkeen oltiin vähän väsyneitä, silloin oli hyvä nousta kaupunkijunan kyytiin, joka meni läpi puiston oppaan opastuksella, jolloin näki vähän eri eläimet.