When September ends

Huh, selvitty Freshers Weekista ehjana! Ei se ollut laheskaan niin kaaoksellista kun ajattelin! Jee!

Netittomyys jatkuu edelleen Lokakuun 11. saakka. Meilla oli hieman erimielisyyksia asuintoverini Katherinen kanssa internetista. Itse olisin kernaasti tilannut sen jo heti Glasuun tultuani tai suostunut siihen, etta Koo olisi hankkinut sen ennen muuttoa. Koo kuitenkin halusi hoitaa homman vasta itse saavuttuaan Glasuun (viime viikolla), joten tilaaminen jäi siihen vihoviimeiseen ruuhka-aikaan. Enää 15 päivää jäljellä...


Nyt on Week 1 eli opinnot on taasen alkaneet! En voi sanoa kauhean innolla odottaneeni opiskeluja... Mietin just viime viikolla, että oli aika jees palata Glasuun ja että elo on oikein makoisaa, kunnes muistin että niin joo ne opinnotkin alkaa jossain vaiheessa. Viikon eka luento oli kyllä fiinein kokemani, se oli nimittain Barony Hallissa, joka on kirkko! En tieda pidetaanko siella jumalanpalveluksia enaa, mutta valtavat lasimaalaukset ja urut oli kylla vaikuttavia. Olin vain puoli tuntia myöhässä. Alkuperainen ohjeistus oli, etta luento on Baronyssa, joka on opiskelijayhdistyksessa oleva baari ja ihan eri puolella kampusta...

Kävin viime sunnuntaina Edinburghissa (tai kuten itse tapaan sanoa, Edin-brassa) ja oli jo varmaan korkea aikakin. En viime vuonna kauheasti turisteillut, niin en oikeastaan tiedä Skotlannin nähtävyyksistä paljon mitään. Muut olivat kauhistuneita kuullessaan sunnuntain olevan ensimmainen kunnon käyntini. Käytiin linnassa, joka ei kylla mielestani olisi ollut hintansa (£15) arvonen jos olisin siita maksanut. Aurinko paistoi koko retken ja oli oikein mukavaa. Olen kokeillut myos muita brittiskottijuttuja viime aikoina. Söin ekan fish&chips annokseni eilen! Saattoi olla myos viimeinen, en ihan hirveasti perusta friteeratusta kalasta... Glasusta saa myos friteerattuja mars-patukoita, mutta saatan jattaa taman kulinarisen elamyksen valista ihan suosiolla terveyssyista. En ole kokenut myoskaan ilmeisesti muuallakin Euroopassa suosittuja sipsivoileipia, koska pelkästään vitivalkoinen vehnäleipä + sipsit -kombinaation ajatteleminen nostaa kolesteroliarvojani ja luo iholleni epäpuhtauksia, saati sitten jos sinne väliin laittaisi majoneesia tai pekonia. Olen kuitenkin sen verran brittiläistynyt, että voin syoda välipalaksi sipsejä. Suklaaleipää opin syömään onneksi jo Japanissa!

The Great Escape

Olen muuttanut. Jee.

Jätin Suomen tuossa eilen aamupäivällä, hieman disorientoituneessa tilassa. Perjantaina oli läksiäiset tosiaan (kiitos kaikille osallistuneille!), jotka jatku pitkälle lauantaiaamuun. Heräsin patjalta Anniksen lattialta (olenhan hieno ihminen) joskus yhdentoista aikaan siihen kun kaiuttimet pauhaavat Himiä ja Eetun kännykän herätys pimputtaa super mariota. Luuttuan lattioita ja hölötän jotain tajuttomana makaavalle ystävälleni. Sitten ei kun DNA-kauppaan ja mummun luo sukulounaalle! Oli hienoa käydä asioilla kun oli legginsit ihan repaleiset, takki jossain moskassa ja silmäkulmat vanhasta meikistä tuhriutuneet, vesipesusta huolimatta.

Saavuin Edinburghin lentokentälle joskus puolilta päivin. Lentokoneessa vieressäni istui joku suomalainen tyttö, jolle suomi tuotti jo monen opiskeluvuoden jälkeen hankaluuksia niin paljon, että yritti vaihtaa engelskaan! Sisäinen fennomaanini oli tyrmistynyt. Suomea ei todellakaan vaihdeta englantiin. Japani tai puola tai vaikka mordva on vielä ihan okei, mutta ei nyt sentään englanti! Sitähän puhuu melkein kaikki!

Lentokenttäbussissa eteeni istui kaks suomalaista rouvaa ja viereeni suomalainen nuori mies. Kovin kotoisissa tunnelmissa siis lähdettiin liikkeelle. Edinburghin juna-asemalla muhun iski joku pöljyyskohtaus. Olin suunnitellut meneväni bussilla Glasgowiin ja idea oli hyvin pinttynyt mieleeni. Etsin siis bussiasemaa. Seuraan jotain merkkejä, joissa lukee, että "Korvaava bussilinja, tähän suuntaan". Löydän bussin, sen edessä heiluu joku mies auttaas ihmisiä sisään. Auttaa minutkin.

Nousen siis bussiin, jonka määränpäästä mulla ei ole hajuakaan. Joo! Kahdenkymmenen minuutin kuluttua huomaan, että ollaan jossain lähiössä. Neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua ollaan maaseudulla. Merta, nummia ja lampaita. Bää! Mulle alkaa hitaasti valjeta, että tarkoitus ei ole lähteä landelle ja saatan olla väärässä bussissa! Tekstaan hieman huolestuneena Moonalle, koska eihän sitä nyt voi kysyä asiaa kuskilta sentään. Moonapalvelun avulla tajuan nousta bussista pois, keskellä ei mitään, nähdessäni toisen bussin.

Hieman viisastuneena kysyn kuskilta:

"Mihin menossa?"

"Edinbra", vastaa hän. Rintsikkapaikka kuulostaa kovasti siltä, mistä lähdinkin, niin nousen kyytiin. Nyt mulle valkenee, että junat ei tällä reitillä toimi kyseisenä päivänä, niin bussi korvaa ilmaiseksi junapalveluja. Pian bussiin nousee pari muuta tyyppiä. Olen ihan hiljaa, mutta tietävät silti istua viereeni. Ovat suomalaisia. Kerron hyvin tietäväisenä bussin tarkoituksen ja määränpään.

On ihan okei huolestua, jos maisema matkalla suurkaupunkiin näyttää suunnilleen tältä.

Edinbörössä suuntaan samantien juna-asemalle lippua ostamaan. Ei mitään kiertoreittejä! Onnistun ostamaan menopaluun, mutta väliäkös tuolla. Katson laiturin väärin ja olen nousta väärään junaan. Viisastun ja nousen oikeaan. Joku komea nuori mies tarjoaa mulle kovin ystävällisesti apuaan, josta tietenkin kieltäydyn, koska olen karski nainen ja totta kai jaksan nostaa 20kg:n matkalaukun yhdellä kädellä!

Glasgowssa piristyn, kun tajuan saapuneeni uuteen kotikaupunkiini! Queen St -aseman ulkopuolella ja matkain aikana kovasti valaistuneena ymmärrän nousta kolmen korttelin matkaani varten taksiin. Annan tippiä melkein puolet matkan hinnasta kuskille, jonka puheesta en ymmärtänyt mitään, puhtaasti siitä ilosta, että olin viimein perillä!

Asuntola-asuntomme on pieni, mutta ihan siisti. Huoneeni on pieni ja tullessa siisti. Sitten avasin matkalaukkuni, peitin tavaralla lattian ja johan oli kotoisaa! Meitä on täällä kuusi. Kaks saksalaista, yks jenkki, belgialainen ja skotti. Sangen kansainvälistä siis! Toinen saksalaisista ja jenkki on vaan vaihtareina ja lähtee kotiin vuodenvaihteen jälkeen. Ollaan kaikki vähän vanhempaa sakkia.

Saksalainen Maike muodostu suosikikseni, koska kun vihdoin olin jokseenkin asettunut ja istunut alas päivän koitoksista, oli kello kahdeksan illalla. Olin syönyt viimeksi viideltä aamulla brittien aikaa, joten hieman heikotti. En tietenkään maininnut asiasta, mutta tiedostin olevani liian heikossa kunnossa lähteäkseni ulos seikkailemaan ruuan perässä. Arvoisa kämppikseni laittoi meille kahdelle ruokaa! En pystynyt sanoiksi pukemaan sitä suurta rakkauden tunnetta joka valtasi mieleni.

Aamupäivää ilahduttivat nämä kaksi nuorta miestä...

...jotka soittivat meille säkkipilliä kilteissään! Kaverit marssi vaan tohon aukealle asuntolarakennusten välissä ja soittivat. Monet tuli ikkunoiden ääreen kuuntelee. Aika jees, ellen sanois!

Eilen en jaksanut lähteä muiden mukaan mihinkään, mutta tänään maybe. Kaikenlaisia bilekutsuja satelee joka puolelta! Oikeesti, ollaan saatu kutsut varmaan viiteentoista eri paikkaan. En muistanu tätä aspektia isossa kaupungissa asumisessa, että kadulla kävellessä joku yrittää aina pysäyttää ja tuputtaa mukaan lappuja ja nenäliinoja (okei, varmaan vaan Japanissa) ja niin eespäin. Saatu myös kupongit, joilla saa pizza hutista ilmaset juustopizzat! Jee!

Oon ollu jo kahteen otteeseen ostoksilla. Ekalla kerralla kaikkee mitä nyt yleisesti tarvii. Kauppojen määrä ja brändien tuntemattomuus on jotenkin ylivoimasta ja musertavaa, että H&M:n pääseminen oli suuri helpotus, ihan vaan, koska tiesi mistä sukat löytyy ja minkä hintasia niiden kuulus olla. Ruokaostokset oli ja ihan kamalaa! En tiennyt mitä mun kuuluis ostaa ja kaikki tuntu oudon hintaselta. Mikä vihannes on squash ja mihin sitä käytetään? Miten omenoilla voi olla kappalehinta? Miksi kanafileet on pakkasessa?

En myöskään osaa avata ikkunoita, käyttää ovia, vessaa, suihkua, hanoja, tai mitään muutakaan! Miten sää voi vaihdella koko ajan? Nyt ilta-aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kun kakskyt minsaa sitten satoi kaatamalla ja varmana sataa vielä! Tänään on satanut varmaan viis kertaa.

Hankala ajatella, että täällä mä nyt sitten asun, mutta kai tää tästä lähtee sujumaan!

Nyt lopetan tän kilometrinpostauksen, ennen kuin pää menee liian pyörälle!