Jos mua hiukkasen onnistaa

Jälleen taka yksi opiskeluntäyteinen viikko... not.
Olen kyllä ihan kiitettävästi onnistunut hakkaamaan päätä näppäimistöön kirjoittamaan koulutöitä varten, niin että vielä ei ole aika panikoida. Onnistuin vakaalla päättäväisyydellä myös saamaan aikaisemmasta postauksesta tutun tytön ihanat kuvanmuokkaukset pois esseemme kannesta. Jouduin käyttämään tähän vakainta tuijotustani, jota itse kutsun Gant-katseeksi Phoenix Wright -pelisarjan Damon Gantin mukaan.

Kyseinen tyttö ei tainnut liiemmin välittää musta tämän jälkeen, mutta se oli mielestäni ihan käypä hinta.

Käytiin lauantain kämppikseni kanssa Kelvingroven museossa ja metroiltiin muutenkin ympäri kaupunkia. Glasgown metro on maailman kolmanneksi vanhin metrosysteemi, mutta koska se kattaa lähinnä kaiken Buchanan Streetistä länteen (ja mun elämäni pyörii melko täydellisesti itäpuolella) ei sitä tule käytettyä. Kärryt oli huvittavan pieniä Japanin metroon tottuneelle ja saivat olon kanssamatkustajien kanssa melko intiimiksi. Museossa oli kivaa, koska olen pikkukaupungista kotoisin oleva maalaistollo ja -- HERRANJESTAS, ONKO TUO DINOSAURUKSEN LUURANKO???

Välillä tuntuu, että muhun on aika helppo tehdä vaikutus... Siinä kun muut valitti Guy Fawkesin yönä, että ilotulitukset ei pysy musiikin mukana rytmissä, itse peittelin äimistystäni siitä, että ilotulituksia ylipäänsä tulitettiin musiikin tahtiin. Olen onneksi vähän sävelkuuro, niin en todellakaan huomaa jos mentiin eri tahtia. Pidän ilotulituksista muutenkin ihan erityisen paljon, varsinkin joulukaudenavajaistulituksista tällä viikolla, koska pystyin katsomaan niitä keittiön ikkunasta!

Olen Kelvingroven innoittaman ja muutenkin prokrastinaation siivittämänä tutkinut kuvakollaaseja maailman ihmeellisistä paikoista. Päädyn aina kysymään itseltäni, että miksen matkusta enemmän! Huvittaisi kauheasti lähteä retkelle Pariisiin tai Amsterdamiin tammikuussa. Täältä lentää sopuhintaan jos jonnekin ja tuntuu hukkaan heittämiseltä jos en käy tutkimassa Manner-Eurooppaa. Kuitenkin samanhenkisen matkaseuran löytäminen on osoittautunut hankalaksi. Inesiä kiinnostaisi matkustaminen kanssa, mutta ikävä kyllä meidän mielikuvat lomasta ei vastaa ihan toisiaan. Itseäni kiinnostaisi yöpyä Damin venehostelleissa siinä missä kaverini ei uskaltaudu mihinkään kolmen tähden hotellia kämäisempään. Olisikin parempi löytää joku, jonka kanssa meillä olisi enemmän samankaltaiset ajatukset budjetista. Ehkä alan kuitenkin puhumaan aikeistani enemmän ääneen, niin josko seuraa löytyisi.

Remember, remember

Oon blokannut suurimman osan normaliisti käyttämistäni nettisivuista, koska rästissä on sellainen läjä opiskelujuttuja, että meinaan purskahtaa itkuun joka kerta, kun kalenteria ja deadline-paljoutta katson! Kummasti kuitenkin onnistun prokrastinoimaan vaikka millä mitalla, enkä kovasta yrityksestä huolimatta saa mitään aikaiseksi... Paitsi nanoani! Saisin tässä kuussa aikaan varmaan pari kolme kämäistä romaanikäsikirjoitusta.

Eilen oli Guy Fawkesin yö ja sen kunniaksi suuri ilotulitus rannassa! Tänään oli kansantaloustieteen tentti ja sen kunniaksi istuin eilen huoneessani kirja kädessä! Onneksi näin perjantain ilotulituksen, joka tuli jostain tuolta idästä päin. Se oli yybermahtavaa pauketta, massiivisia raketteja ja hoin vain itsekseni "Sugoisugoisugoisugoi" näin hybridikansalaisena.

Meillä on yksi kreikkalainen tutor/luennoitsija, joka on jostain syystä tosi suosittu tyttöjen keskuudessa. Kyseessä on siis kolmekymppinen mies, ei edes mitenkään hyväkuntoinen tai komea, mutta nyt on tosiaan tiistai ja olen molempina päivinä saanut kuulla siitä kuinka ihana hän on, ihan eri ihmisiltä! Mun mielestäni kyseessä on sangen huvittava heppu, joka kuulostaa ihan siltä Madagascarin kuningas Julien-kissamakilta... Muut oli ihan kauhuissaan kun avauduin mietteistäni. Kunkulla on uskolliset alamaiset :D

En ole kehdannut tästä julkisesti (tai yksityisesti) liiemmin avautua, mutta arvoisat asuintoverini ovat kiivaasti yrittäneet parittaa mua näiden vähän alle kahden kuukauden aikana. Se alkoi hienovaraisilla 'Eikö hän tuolla tiskin ääressä olekin hyvännäköinen? Mene puhumaan!' -kommenteilla ja siirtyi sitten tässä syksyn mittaan 'Tässä on kuva veljestäni. Hänellä on vakituinen työpaikka ja hän soittaa bändissä, joka sai juuri levytyssopimuksen. Hän pitää metallimusiikista, pitkistä kävelyistä rannalla ja pohjoismaalaisista tytöistä' -kommentteihin. Kaverit on ihan tosissaan, tämä ei ole läppä! Mietin välillä, että onkohan ne oikein keskustelleet aiheesta?
"Joo, kyllä meidän varmaan pitäisi hankkia tuolle suomalaiselle joku seuraksi. Kuulin, miten se taas eilenkin hihitti yksikseen keittiössä."

K:lla on pian synttärit ja ollaan järkkäämässä jotain suurempaa rumbaa sen takia... En odota innolla. Viimeksi oli M:n synttärit ja hommattiin sille kallis lahja, kakku ja muuta jännää, eikä se tykännyt yhtään. Meillä on vähän eri käsitykset myös siitä, minkä verran lahjan on sopiva maksaa. C:n mielestä meidän kannattaa lykätä rahamme yhteen, jotta voimme ostaa jotain kivaa ja kallista! Mun mielestä meidän kannattaa lykätä pennimme yhteen ja ostaa ananas!

Ananas on simppeli. Ananas on ystävällinen. Kukaan ei voi olla ilahtumatta saadessaan ananaksen.

Epäilen, ettemme osta ananasta.