Pingyaon jälkeen nousimme tosiaan jälleen luotijunaan kohti Xiania. Xian on entinen pääkaupunki, joka tunnetaan lähinnä terrakottasotilaistaan. Meidän reissun kaikki kohteet oli otettu jostain netin kiinamatkapaketin ohjelmasta, kun emme halunneet liiemmin miettiä aihetta. Olin kuitenkin innokas näkemään kuuluisat sotilaat.
Saavuimme Xianiin yhdentoista maissa illalla ja olin huolissani, josko selviäisimme metroon, sillä Pekingin metron viimeiset junat lähtivät jo puoli yhdeltätoista. Xian kulki onneksi tunnin jäljessä, niin selvisimme hyvillä mielin hostellille. Jostain kumman syystä minä maksoin sängystäni n. kolme euroa yöltä, kun pojilta veloitettiin tuplahinta (joka oli siis se normaali). Kauheasti en voinut aiheesta riemuita, sillä meidät sijoitettiin eri makuusaleihin, vaikka molemmat olivat sekasaleja. En voi sanoa olevani ihan hirveän tyytyväinen hostellin toimintaan, jos heidän mielestään on hyvä idea jakaa ryhmä niin, että ainoa nainen menee kiinalaismiesten saliin ja pojat länkkärisaliin... Hostelli oli kuitenkin siisti, henkilökunta puhui englantia ja sijainti oli ok.
Huonosti nukutun yön jälkeen (kiinalaisten miesten kuorsaus...............) suuntasimme kohti legendaarisia terrakottapatsaita. Kuljimme ensin bussilla asemalle, mikä oli vähän huvittavaa, koska emme tienneet miten maksaa, mutta kukaan ei myöskään osannut opastaa meitä niin pummilla mentiin. Lippu terrakottia katsomaan maksoi 150yuania, mutta opiskelija-alennus kattoi puolet hinnasta. Olin tästä tyytyväinen, sillä tuo on noin 23 euroa, enkä ole nyt ihan varma saiko rahalle mitään vastinetta. Sotilaat olivat ihan komeita, mutta kovinkaan lähelle niitä ei päässyt. Jos halusi hyvälle kuvapaikalle, siitä tuli maksaa 200 yuania per kuva... Monet kiersivät oppaiden kanssa, sillä kuten muissakaan museoissa, täälläkään ei kauheasti mitään opastauluja tai lehtisiä ollut, joista oppia. Englanninkielinen opas oli kuitenkin aika kallis varsinkin näin pienelle ryhmälle, joten emme suostuneet lukuisin meitä jahdanneiden naisten tarjouksiin. Jossain vaiheessa löysimme kosketusnäytön, josta sai tietoa sotilaista ja aikakaudesta, mikä oli hyvä, sillä muuten visiitti olisi jäänyt melko laihaksi. Olen aina ollut vähän nörtti, niin halusin lukea kaiken mahdollisen patsaista. Terrakottasotilaat on vähän harhaanjohtava nimitys, sillä iso osa patsaista on ihan muuta: on mm. virkamiehiä ja akrobaatteja. Yksikään patsaista ei kuitenkaan ollut lapsi tai naispuolinen, että kenties hänen keisarillinen korkeutensa ei ollut kiinnostunut viemään hautaan haaremiaan. Lopussa löysimme myös mahtavan dokumenttia näyttävän 3d-elokuvateatterin suoraan 80-luvulta: pyöreän teatterin seinät oli vuorattu näytöillä, joten katsojat sai olla koko toiminnan keskuksessa :D
Paikalla oli paljon valkoisia ja jonkin verran mustia ja ruskeita, mikä tuntui 99%:n kiinalaisen Pingyaon jälkeen hassulta. Tykkään olla ruotsalaisen Samin seurassa, sillä me vaikutamme olevan geneettisesti hyvin lähellä toisiamme: sama hiusten ja silmien väri, sama ihotyyppi. Mä olen suomalaiseksikin todella kalpea ja pisamainen, mistä johtuen palan helposti, en rusketu. "Normi"valkoisetkaan ei yleensä ymmärrä, kuinka varovainen tässä on oltava auringon suhteen. Sam ymmärtää! Tapasimme aikoinaan Pat Sin Lengin vaelluksella ja tunsin syvää hengenheimolaisuutta heti jo silloin, kun hän ehdotti aurinkorasvataukoja tunnin välein.
Sitten olikin aika palata Xianiin! Aurinko oli laskemassa ja päätimme syödä katuruokaa muslimialueella. Paikka oli melko lailla turisteja täynnä, mutta hetken kuljettuamme pääsimme eroon pääkaduista rauhallisemmille sivukujille, joissa yllätys yllätys myös ruuan hinta laski ja laatu nousi. Alueella olisi ollut myös moskeija, mutta koska sinne pääsy maksoi 25 yuania, emme olleet kauhean innoissamme. Kiina on aika ärsyttävä siinä, että joka ikinen askel maksaa, ihan kuin jossain mobiilipelissä. Ensin maksetaan pääsymaksu, sitten maksetaan kartta, sitten opastus, sitten pääsymaksu alueen sisäisiin paikkoihin ja maksu tarvittavista varusteista (esim huivi tässä kohtaa). Tuntuu ihan hullulta, varsinkin kun hintoja vertaa keskivertokiinalaisen palkkaan! Enpä haluaisi järjestää mitään perhelomaa Kiinassa.
Seuraavana päivänä menimme käymään Xianin museossa. Kiinan museot on ilmaisia, mutta sisään päästäkseen lippuja tuli jonottaa ja esittää henkilökorttinsa/passinsa. Aika kauan siellä sai jonottaa, mutta museo oli ihan mielenkiintoinen. Sen jälkeen kävelimme lähistöllä olevalle Villin Hanhen Isolle Pagodalle. Temppelialueelle oli tietenkin pääsymaksu. Olimme vähän väsyneitä, joten alueen kiertäminen oli lähinnä penkiltä toiselle siirtymistä ja välillä seinämaalausten tutkimista. Itse pagodaan emme menneet, sillä sinne oli taas (ylläri!) erikseen pääsymaksu. Mun mielestä on jotenkin härskiä, että uskonnollisessa paikassa vierailu maksaa tyyliin kymmenen euroa - entäs ne oikeasti uskonnolliset ihmiset! Ehkä jos olisin vähemmän köyhä en ihan huomaisi kaikkea härskiyttä.,,
Somppailimme takaisin muslimialueelle. Kuplateetä, sitten lisää Xianin erikoisruokia. Tällä kertaa vuorossa oli vyönuudelit, joista laittaisin kuvan, jos blogger ei tappelisi vastaan. Vyönuudelit oli hyvin leveitä nuudeleita, jotka tarjoiltiin ihanassa lihaliemessä kasvisten ja naudanlihan kanssa. Todella hyviä. Olin alkuun huolissani, että miten löydämme ne, koska ruokaoppaani tarjosi nimeä vain länkkäriaakkosilla, mikä ei ymmärrettävästikään riitä mihinkään, mutta sitten luin kohdan, jossa kehoitettiin etsimään kaksi hillittömän monimutkaista kirjainmerkkiä + nuudelimerkki. 57:n vetoa per merkki! Hyvin ne löytyivät ja olivat kyllä todella herkullisia.
Sitten olikin aika ostostella ja valmistautua seuraavan päivän koitokseen - Huashanin vuoristossa vaeltamiseen!
