福禄寿!!

Aurinko paistaa ja elämä on sangen rattoisaa!

Jos jotakin hyvää on sanottava tenteistä, niin niiden jälkeinen elo on oikein mukavaa. Stressin puute saa kaiken tuntumaan niin rennolta, etten jaksa vastata kenenkään provosointiin, hymyilen vaan päälle. Järjestö on ollut hyvin kiireinen - ollaan järjestetty vaikka mitä. Oon kiitollinen siitä, että mulla on hyvä tiimi ympärillä. Tentit ei sinänsä mennyt mitenkään kummoisesti - kaikki arvosanat pyöri siinä 60% tuntumassa molemmin puolin, mutta toisaalta mulla ei kauheasti mitään akateemista kunnianhimoa olekaan. Kyseessä oli myös yliopistoaikani ensimmäiset tentit niin vähänkö jännitti ilman mitään aiempaa vertauspohjaa. Parasta oli mgm-tentissä kun en ymmärtänyt kysymystä saati siinä käytettyjä sanoja ja päätin silti kirjoittaa siitä, koska "ainahan sitä jotain keksii!". Pärjään kuitenkin esseissä sun muissa paremmin niin enköhän tästäkin vuodesta selviä!

Ollaan hallituksen pikkujoulujen juhlinnan jälkeen lähennytty kovasti ja vietetäänkin nykyään melko säännöllisesti vähintään kaksi iltaa viikosta yhdessä. Porukka on ehkä vähän klikkiintynyttä, eikä osa tule mukaan ihan vain periaatteesta, mutta pääasia kai että yritetään ja kaikki kutsutaan julkisesti mukaan. Viikko sitten vietettiin Burns' Nightia, joka on periskottilainen haggiksensyöntipäivä. Pari hallituksen poikaa oli verhoutunut kiltteihinsä ja piti perinteisen puheen haggikselle. Olen syönyt haggista pari kertaa aiemmin, eikä se tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta, mutta tämänkertainen oli kyllä tosi hyvää! Kenties makunystyräni on kasvaneet arvostamaan tätä ruokaa tai sitten se oli vaan aikaisempia parempaa.

Pelattiin juomapelejä, koska kaikki ilmeisesti paloivat halusta päästä paljastamaan mitä rivoa ovat elämässään tehneet. Itse olen vähän skeptinen näistä peleistä, koska tällaisena epäsopivana pohjoismaalaisena onnistun shokeeraamaan kanssapelaajani vain myöntämällä, että kyllä, meillä Suomessa saunotaan alasti kavereiden kesken... 

Tällä viikolla vietettiin kiinalaista uutta vuotta. Se olikin hyvä, sillä en tehnyt mitään länsimaalaisen uuden vuoden eteen! Aioinkin tätä varten kunnostautua ja tutkin netistä kaikkea mitä kiinalaiseen uuteen vuoteen kuuluu, kunnes tajusin, että olen luultavasti ainoa, joka intoilee näin paljon. Päätinkin hankkia siis tavallisia japanilaisia uuden vuoden juttuja. Koska temppelissä rukoilemassa käynti ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, eikä menuun saanut sisällytettyä rapuja, ostin parista paikallisesta kiinamarketista mochia jaettavaksi pippaloissamme!

(Tätä on mochi:

)

Muut eivät ihastuneet tähän, vaikka markettimochini olivat melko laadukkaita ottaen huomioon kuinka kaukaa ja tiukasti pakattuina ne tänne tulivat. Ehkä riisileivonnaisten rakenne on vähän erikoinen tottumattomille. Eräs tyttö sattui vielä tokaisemaan omaan hienovaraiseen tapaansa, että on onnellinen, että japanilainen ruoka täällä on länsimaalaistettua, ettei hänen tarvitse syödä mitään ällöttävää alkuperäiskansaruokaa. Olisin voinut tokaista tähän jotain bulgarialaisista perinneherkuista, mutta taktisesti tuijottelin muualle kuuntelematta liioiksi.

Tilattiin kiinalaista ruokaa ja syötiin sitä sitten samalla kun puhuttiin videopeleistä. Euroopassa syömäni kiinalainen ruoka on aina ollut hyvin länsimaalaista eikä laadultaan kummoista, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Tosin enpä ole muualla kuin pikaruokalatyyppisissä kiinalaisissa käynytkään - luultavasti parempaa kiinalaista ruokaa löytyy ihan Glasgowstakin. Ruuan jälkeen käppäilimme Glasgow Greenille seuraavaa ohjelmanumeroa varten - Paperilyhdyt ilmaan!

Teknisten vaikeusten takia emme saaneet lyhtyjä samaan aikaan ilmaan, mutta pidin tilaisuutta kuitenkin aika hienona. Olisi kiva päästä kokemaan sama suurella määrällä osallistujia! Lyhtyjen jälkeen jatkoimme iltaa Carolinen luona, pelaten jälleen seurapelejä. Tällä kertaa shokeerasin ihmisiä paljastamalla, että kyllä, Japanissa kylvetään alasti oman sukupuolen kesken...

Haggis

Terve taas ghetosta!

Maike palasi eilen Saksaan ja meitä on täällä nyt viisi. Muistelemme M:a kaiholla, varsinkin ensimmäisenä iltana maassa kun hän laittoi mulle ruokaa. Olin syönyt viimeksi aamiaista seiskalta (viideltä Britannian aikaa) ja kun illalla olin viimein perillä täällä, en ollut syönyt koko päivänä mitään ja olin liian heikko lähteäkseni metsästämään ruokaa. M tajusi tämän ja laittoi ruokaa. Se olin hyvin jalomielistä. Miten kunnioitettava ja hyvä ihminen!

Yleinen mielipide uudesta asuintoveristamme Michellestä on melko huvittunut. Hän on vaihto-oppilas, 20-w, joka toinen sana on 'like'. Jaksaa puhua itsestään vaikka kuinka pitkään, ei kuuntele muiden puhetta ja käyttää legginsejä housuina. Legginsperse on kuulemma kiva ja Kanadassa on ihan normaalia käydä jumpassa pelkissä sukkahousuissa!
Hänellä on myös tiukat moraaliset arvot, eikä hän pelkää alkaa luettelemaan niitä tuntemattomille. Kaikkien tulee tietää, mitä hän ei ole koskaan tehnyt poikien kanssa. Kaikkien tulee myös tietää, mitä mieltä hän on syömästään jugurtista. Tai sen hinnasta. Hän ei syö muita kuin pakastevihanneksia ja vaikka kyseessä on sama sortti joka kerta, tarvitsee syöminen kommentointiraidan. Kerran hän kokeili sitä jugurttia, muttei pitänyt siitä. Olemme kuulleet tästä jugurtista aina vain uudelleen ja uudelleen. Mikä pettymys se onkaan ollut!
Niin ja rahasta. Täällä saa nykyään kuulla paljon hintatasosta ja mikä tuote on minkäkin verran halvempaa Kanadassa. Kuulemma maito on Euroopassa halvempaa, joten muistakaahan juoda paljon maitoa ennen kuin seuraavan kerran lähdette Kanadaan!

Olen usein hävennyt omaa rahasta niuhottamista ja pihiyttäni, mutta tää viikko on pistänyt luonteeni ihan uuteen perspektiiviin! Olen suorastaan tuhlari kun maksan puolesta kiloa porsaan jauhelihaa kaksi puntaa! Ei vaan Kanadassa!

Oltiin eilen olkkarissa, hän, minä, Katherine ja Ines. M oli puhunut puolisen tuntia aamiaisestaan (surimi-kalatikkuja. en muista enää hintaa), jolloin satuin ihan muuten vaan keskeyttämään kysäisemällä, että "Niin joo, sä taisit olla Twilight-fani, eikö vain?"
Hän ei tietenkään ollut maininnut koko aihetta, mutta mulla on aika hyvä tutka. Vähän vaikeasti hän vilkuili josko tämä oli joku ansa, mutta katsoin häntä ihan vilpittömästi ja kaveri yritti vaikeasti selittää jotain ja myönsi sitten, että:
"Voi kai sanoa, että olen. Tavallaan."
(ja sitten tätä pähkäilyä jatkui vaikka millä mitalla, mutta ette halua kuulla yksityskohtia)

Katherine tuijotti mua koko tän ajan naama jähmettyneenä. Minä ja K ollaan samaa sorttia näissä asioissa, joten tiesin, että toinen yrittää pidätellä naurua hyvin väkisin.
"Ahaa, pidätkö siis kirjoista, muttet niinkään elokuvista?" kysyin keskustelusävyyn. K haki katseellaan jotain, millä peittää kasvonsa tai paikkaa minne piiloutua, mutta eipä tuolla niitä ollut.
"On ihan okei pitää erilaisista kirjoista", totesin ja kohotin kulmiani K:lle, jolloin hän ei enää kestänyt, vaan marssi käytävälle ja purskahti nauruun.

K on hyvä tyyppi. Se on mua muutaman vuoden vanhempi, melko maanläheinen pieni nainen. Se seurustelee kokin kanssa, mikä ehkä kasvattaa rakkauttani häntä kohtaan entisestään, sillä miesystävä lähettää ravintolasta usein K:n mukaan ruokaa. Usein sitä on liikaa ja silloin tarjoudun auttamaan. Viimeksi oli savupeuraa, sitä ennen simpukoita, jättikatkarapuja, suklaa-chilikastiketta... Tälläiselle ruokasnobille kuin minä jokainen suupala jotain niin hyvää, kuin esimerkiksi suklaa-chili on tuoda kyynelet silmiin!

Ruuasta puheen ollen, Skotlannin perinneherkkua on haggis. En ollut sitä vielä maistanut, kun arvelin, että kaupasta ostettuna se ei olisi minkään arvoista, ja ravintolassa sen tilaaminen olisi tuhlausta, mikäli en pitäisi siitä. Itse sen tekeminen tuntui kanssa aika typerältä... Päättelin, että sitä pitää olla tarjolla, jonkun osaavan tekemänä, mutta siitä ei saa maksaa kovasti. No sehän hoitui, kun K ja miesystävä ilahduttivat meitä laittamalla haggista, perunamuusia ja viskisoosia!

Tämä on vaan linkitetty kuva, koska omat ei onnistuneet sitten alkuunkaan.

Haggis on, Wikipediaa siteeratakseni, skotlantilainen perinneruoka, joka paistetaan lampaan mahalaukussa. Täytteenä on yleensä kaurahiutaleita, lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa, sipulia, mausteita ja suolaa. Voisin melkein kuvitella, että Suomessa olisi joku vastaava vaikka poroista tehtynä. Haggis on kai ainestensa ansiosta niin hienoa, koska maultaan se oli lähinnä mustapippurinen. I ei pystynyt syömään omaansa, Maike ja PO söi kasvisversiota. Pyöräyteltiin silmiä, että ylipäätänsä on joku kasvisversio ruuasta, joka koostuu melkein kokonaan eläinkunnan tuotteista, mutta oli tosi mukavaa, että olivat jaksaneet vaivautua tekemään kaksi settiä. Mietin syödessä koko ajan, kuinka hyvin puolukkahillo sopisi yhteen sen kanssa, mutten kehdannut ottaa esiin Suomesta tuomaani purnukkaa, peläten pyhäinhäväistystä. Sunnuntaina K söi kuitenkin haggistähteitä, jolloin laitoin purkin sen käteen ja käskin kokeilla tällästä fuusioruokaa ja kuulemma oli aika fantastinen yhdistelmä.

Itse en luultavasti ala tätä perinneruokaa väsäämään ihan lähiaikoina. Ihan syötävää se oli, mutta luultavasti vähän kuin nahkiaiset tai nattou, että sillä on enemmän kulttuurista arvoa kuin itse makua...