When September ends

Huh, selvitty Freshers Weekista ehjana! Ei se ollut laheskaan niin kaaoksellista kun ajattelin! Jee!

Netittomyys jatkuu edelleen Lokakuun 11. saakka. Meilla oli hieman erimielisyyksia asuintoverini Katherinen kanssa internetista. Itse olisin kernaasti tilannut sen jo heti Glasuun tultuani tai suostunut siihen, etta Koo olisi hankkinut sen ennen muuttoa. Koo kuitenkin halusi hoitaa homman vasta itse saavuttuaan Glasuun (viime viikolla), joten tilaaminen jäi siihen vihoviimeiseen ruuhka-aikaan. Enää 15 päivää jäljellä...


Nyt on Week 1 eli opinnot on taasen alkaneet! En voi sanoa kauhean innolla odottaneeni opiskeluja... Mietin just viime viikolla, että oli aika jees palata Glasuun ja että elo on oikein makoisaa, kunnes muistin että niin joo ne opinnotkin alkaa jossain vaiheessa. Viikon eka luento oli kyllä fiinein kokemani, se oli nimittain Barony Hallissa, joka on kirkko! En tieda pidetaanko siella jumalanpalveluksia enaa, mutta valtavat lasimaalaukset ja urut oli kylla vaikuttavia. Olin vain puoli tuntia myöhässä. Alkuperainen ohjeistus oli, etta luento on Baronyssa, joka on opiskelijayhdistyksessa oleva baari ja ihan eri puolella kampusta...

Kävin viime sunnuntaina Edinburghissa (tai kuten itse tapaan sanoa, Edin-brassa) ja oli jo varmaan korkea aikakin. En viime vuonna kauheasti turisteillut, niin en oikeastaan tiedä Skotlannin nähtävyyksistä paljon mitään. Muut olivat kauhistuneita kuullessaan sunnuntain olevan ensimmainen kunnon käyntini. Käytiin linnassa, joka ei kylla mielestani olisi ollut hintansa (£15) arvonen jos olisin siita maksanut. Aurinko paistoi koko retken ja oli oikein mukavaa. Olen kokeillut myos muita brittiskottijuttuja viime aikoina. Söin ekan fish&chips annokseni eilen! Saattoi olla myos viimeinen, en ihan hirveasti perusta friteeratusta kalasta... Glasusta saa myos friteerattuja mars-patukoita, mutta saatan jattaa taman kulinarisen elamyksen valista ihan suosiolla terveyssyista. En ole kokenut myoskaan ilmeisesti muuallakin Euroopassa suosittuja sipsivoileipia, koska pelkästään vitivalkoinen vehnäleipä + sipsit -kombinaation ajatteleminen nostaa kolesteroliarvojani ja luo iholleni epäpuhtauksia, saati sitten jos sinne väliin laittaisi majoneesia tai pekonia. Olen kuitenkin sen verran brittiläistynyt, että voin syoda välipalaksi sipsejä. Suklaaleipää opin syömään onneksi jo Japanissa!

Attention waterpumps!

Laiska viikonloppu jää taakse.

Vietin perjantai-iltaa kämppikseni I:n kanssa. Haettiin eka suklaata kaupasta, sitten istuttiin sohvalle ja puhuttiin kaikenlaista kevyttä talvisodasta Ruandan kansanmurhaan, Belgian jakaantumisesta ja äitiysloman sopivaan pituuteen. Sitten kello olikin puoli kaksitoista ja me molemmat totesimme haluavamme jäätelöä. Googlettelin siinä sitten, että mistä saamme jätskiä puolen yön maissa. Kaiken logiikan mukaan joku keskustan pikkukauppa olisi kellon ympäri auki, mutta väärässä olin. 1,1 mailin päässä oleva Tesco oli auki yötä päivää! Epäilin, että I ei jaksaisi lähteä sinne saakka, mutta väärässä olin. Kysyttiin Pahalta Oravalta, että tarviko se jotain. Pyysi meitä ostamaan ilmapatjan... Jätimme pyynnön jostain syystä huomioimatta.

Kävelimme sinne siis sen 1,7 kilometriä, keskellä yötä Euroopan kolmanneksi vaarallisimmassa kaupungissa! Puolessa matkaa I kysyi, että onko mulla puhelin mukana, kun hän unohti omansa. Olihan mulla, mutta huomautin, ettei mulla oikein ole kenenkään numeroita. "Ei, kun jos tarvitsee soittaa poliisit."

Hän oli huomattavasti enemmän varuillaan.

Kyseinen Tesco on oikein kunnon kokoinen kauppa. Oli hassua olla ostoksilla yöllä. Musiikki soi, niin kuin päivälläkin, mutta käytävät oli tyhjiä, eikä kassalle todellakaan tarvinnut jonottaa. Yksin olisi ollut ehkä vähän apokalyptinen meininki, mutta kahdestaan saimme riidellä siitä, mitä jäätelöä ottaa. Jos olisi auto, niin tuolla kävisi mielellään öisin kaupassa! Jäätelövalikoima oli vähän tylsä. Ei ollut sillä tavalla irtojäätelöä tarjolla kuin mitä Suomessa tai Japanissa. Häagen-Dazsilla ja Ben&Jerrysiä sai pikkupurkeissa, mut muuten oli vaan isoja kokoja. Mautkin oli luokkaa suklaa-vanilja. Ehkä jäätelö on sesonkituote.

Paluumatkan kohokohta oli kohtaaminen sangen humaltuneen miesporukan kanssa. Kaverit oli jatkamassa eri suuntaan kuin me, jotka halusimme ylittää kadun. Liikennettä oli kuitenkin melkoisesti, joten yksi porukasta marssi keskelle katua seisomaan haara-asennossa ja pysäytti autot. Hieman noloina siinä sitten jatkettiin matkaa...

Kämpille päästessämme istuttiin olohuoneessa ja televisiosta tuli mun suureksi riemukseni Das Boot. Me katottiin sitä saksantunneilla yläasteella, muttei koskaan päästy loppuun. Elokuva ja sen tunnari on kummitelleet päässäni siitä lähtien, niin näin kuuden vuoden jälkeen tuntui jo hyvin henkilökohtaiselta saada tietää, miten elokuvan miehistölle käy. I:n mielestä saksalaisten, dubbaamattomien sotaelokuvien katsominen puoli neljään saakka ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, joten jäin yksin vahtimaan merta. Kannattaa katsoa, hyvä elokuva!

Muuten mun on pitänyt tänä viikonloppuna keskittyä historian esseeseen. Luin jostain, että taustatyöhön kuuluu käyttää päivä, joten päätin viettää lauantain ja sunnuntain kirjastossa. Luinkin kaksi kirjaa, mutta ne eivät ikävä kyllä liittyneet mitenkään industrialismiin... Voisinkin mennä saman tien lukemaan aiheesta.

Huomenna saa taas lähteä selvittelemään asioita, kun markkinoinnin tutoriaalit alkaa ja mä en ole missään ryhmässä, koska se, johon ilmoittauduin on poistettu. En löytänyt nimeäni myös mistään listasta. Mulla tuntuu olevan jokaisen kurssin tutoriaalien kanssa ongelmia... Oon melko varma, että suurin osa ekana vuonna yliopiston keskeyttäneistä stressaantuu ja turhautuu vaan tähän epäselvyyteen.

Voi perse.

Taas viikko vierähtänyt!

Oon niin jäljessä kaikesta koululukemisesta, et huippaa ajatellessa. Ajattelinki, et tästä vois tulla ongelmia opintielläni. En ole nimittäin tottunut opiskelemaan. Olen niitä, jotka jättävät kaiken viime tinkaan ja tekevät silloinkin vain ehdottoman minimin. On vieläkin aika käsittämätöntä, miten pärjäsin aikanaan yo-kirjoituksissa niin hyvin...
Oon markkinoinnissa jäljessä kuulemma joku 130 sivua? Kirjakaan ei ole vielä tullut. Tilasin sen Amazonista, lähettivät sen ja ilmoittivat arvioiduksi saapumispäiväksi 18. tätä kuuta? Viime viikolla tilattu jo, eikä tule mistään ulkomailta. Kenties joku tuo sen jostain Lontoosta kävellen? Kurssin luennoitsija on aika karismaattinen tyyppi ja sitä on kiva kuunnella - siis silloin ku se ei keuhkoa, että:
"Voi pojat, jossei tässä vaiheessa ole kirjaa, fucktards, niin hehheheh onnea vaan matkaan läpipääsyn suhteen. ÄLÄ SINÄ SIELLÄ NAURA TEENAGE NAZI!!!"
"Professori, en ole enää teini-ik--"
"YOU SHALL NOT PASS!!!"

Kyseinen henkilö on minulle aivan erityinen, koska meillä on samansuuntainen musiikkimaku (soitti 20th century boysin jonku luennon alussa) ja satuin kourimaan häntä portaikossa aiemmin tällä viikolla. Jep.
Rapussa oli siis täyttä. Seisoskelin siellä ihmisvilinässä ja liikautin kättäni jotenkin tyhmästi. Jotakin pehmeää kävi vastaan, tunnistin verhotuksi takapuoleksi. En sentään purista. Vedän käteni heti takaisin kiinni vartaloon (omaan) tuhoja tekemästä, jolloin kauhukseni vilkaisen lähentelyni kohdetta. Luennoitsijahan se siinä tunkee eteenpäin opiskelijamassan läpi. Käännyn nopeasti toiseen suuntaan.
Ehkei hän huomannut. Kättä perseellään. Onneksi oli takamus, eikä etumus.
Saakohan tästä lisää opintopisteitä?

Olen luonnollisesti onnistunut nolaamaan itseni jokaisena muunakin päivänä tässä(kin) maassa. Ainakin voin lohduttautua, että tällä kerralla ei ollut tv-kamerat paikalla!

Meinasin jäädä myös luokalleni tällä viikolla. Meillä on sellainen kurssi, kuin MDP, joka erottaa Strathyn perusyliopistoista kauppatieteiden saralla. Meistä valmennetaan muurahaisia työntekijöitä! MDP:ltä ei saa ehdottomastikaan tulla poissaoloja, koska se on kuulemma tutkintomme perusta ja jalusta ja alusta. Lupailivat jakaa meidät pikku ryhmiin, joissa sitten toimimme. No ryhmäjakoa ei ollut kuulunut keskiviikkoon mennessä, joten aloin oma-aloitteisesti surffaamaan verkkopalvelussamme. Tältä kurssilta ei saa olla kertaakaan poissa, muuta kuin terveyssyistä (joista pitää olla näyttöä), muuten tulee hylsy ja jää luokalleen. Vaivaisen puolen tunnin etsinnän jälkeen onnistun löytämään pikku merkinnän yhden sivun alakulmasta, jossa lukee, että 2H. Jaahas, koskas tuntini ovat? Ai, toissapäivänä...

No tämä tietenkin harmitti hieman, koska en ollut edes tieten tahtoen lintsannut. (niinkin on joskus käynyt) Mailasin sitten kauheasti tutoreita ja kaikkia et yhyy yhyy vika ei ollut minun. Saatiin sovittua se silleen, että menin toisen ryhmän tunnille. Onnistui vielä onneksi! Sitten kun eilen sinne tunnille menin, koitti yllätys. Siellä tehtiin origami-ilmapalloja. Uhkasivat jättää mut luokalleni origamipallojen takia? Not cool!

Pukeuduin eilen tavallista siistimmin ja meikkasinkin huolitellusti. Oli aika mennä vihdoin sinne kirotulle pankkikierrokselle! Kämppikseni I kysyi, miksi olin niin hienona tänään (=hyvin istuva jakku), ja kun kerroin, että lähden vihdoin asioille, kaveri repesi nauruun! "Kuka laittautuu pankkiin menoa varten!"
Minä? Ajattelin itsestäänselväksi, että pitää näyttää sellaiselta, että pankit haluaa mut asiakkaakseen. Kämppis M tosin totesi, että fiksu idea ja kehotti kovistelemaan, mikäli meinaavat venyttää toimenpiteitä.

*

Illalla oli ceilidh eli skottitanssit! Se lausutaan keilii. Nää oli kolmeviikkoisen maassaoleskeluni aikana jo toiset tanssit, joten hyvä putki menossa! Paikka oli opiskelijayhdistyksemme rakennuksessa 8. kerroksessa, jossa mulla oli ollut aamulla historian luento. (lukiossa hissanluokissa ei ollut baaria... siinä varmaan yliopiston ja lukion suurin ero) Siinä kun pompin tanssin pyörteissä, tuijottelin aamuista paikkaani, että oli vähän vaisumpi meno täällä luennon aikana.

Molemmat tanssit tähän mennessä on ollut oikein aloittelijaystävälliset, sillä kaikki tanssit opetettiin! Tarjolla oli myös jotain perinteistä naposteltavaa ja juomista, jotka jäivät meiltä tosin sivun suun, koska arvon kämppiksilläni kesti laittautuessa. Oon onneksi jo jokseenkin tottunut siihen näiden kolmen viikon aikana, että jos sovitaan lähtevämme kello kuus, lähdetään aikaisintaan seitsemältä.
Itse olen hyvin surkea, mekaaninen tanssija. Tarvitsen parin, että pysyn mitenkään tahdissa ja vaikka kuinka harjoiteltaisiin, mitkään askelsarjat ei tule mulle luonnostaan, vaan mietin tarkkaan aina mitä tämän ja tämän kohdan jälkeen pitää tehdä. Paritanssissa riittää sentään kunhan mukautuu parin askeliin.
Ceilidhistä löytyi paljon muakin onnettomampia tyyppejä! Jenkkikämppikseni C ei oppinut millään hyvin hyvin yksinkertaista reeliä, vaan lähti viidenkin tanssin jälkeen joka kerta väärään suuntaan tai alotti väärästä kohtaa. Kiinalaiset tytöt oli arvatenkin surkeita, koska niille tuotti ongelmia jo pitää kädestä vieraita ihmisiä ja se on aika tärkeä osa.
Mut kivaa oli! Varmasti menisin vielä kolmannenkin kerran, jos tilaisuus tulee!

Kurjat

Tänään piti esitellä suuri ryhmätyömme - juliste Kansanyhteisön kisoihin liittyen.

Ongelmiahan ilmeni jo alussa: joukossamme oli Pätijä ja hänen sidekickinsä Bulgariasta. Molemmilla on vähän sellainen sammaltava aksentti. Itsehän puhun aivan täydellistä englantia. Pätijä halusi ottaa projektin tosissaan, koska paikalle tuli jostain isoista firmoista edustajia. Sopi mulle. Pätijä halusi, että lasketaan budjettisuunnitelma kisoille. Täh? Vähän silleen kautta rantain yritän sitten selittää, että niin ehkei tähän vaadita mitään niin hankalaa, senkus vaan vastataan kysymyksiin. Ja nimenomaan minä selitin, koska meitä oli tasan kolme projektitapaamisessa: mä, Pätijä ja Sidekick... Kaikilla muilla oli "kiireitä". Ja sidekick on nimensä mukaisesti kaikessa pätijän kanssa samaa mieltä.

Suurena esiintymispäivänämme käymme sitten luokan eteen papereidemme kanssa. Aikaa on annettu viisi minuuttia ja meitä puhujia on ryhmässämme kuusi. Tiivistän oman osuuteni 40 sekuntiin, sillä verukkeella että joku muu saa sitten ylimääräiset kymmenen sekuntia. En ole todellakaan mikään yleisön edessä puhuja, mutten ainakaan pyörry, ala änkyttää tai puhuhyvinnopeastikaikkisanatputkeenkutenmullaolijoskusvielätapana. Tulee Sidekickin vuoro. Kaveri puhuu. Puhuu vähän lisää ja puhuu mitä mieleen tulee ja mietin, että pystyiskö sitä vaan keskeyttään ja antaan puheenvuoron seuraavalle. Eikä puhu edes asiaa, vaan yrittää olla hauska, heittämällä sekaan "Who the fuck cares anyways" ja "They'll just be pissed" -tyylisiä kommentteja. Koko ryhmä on jähmettynyt myötähäpeään. Vilkuilen vähän hermostuneena arvoisia neuvojiamme, jotain isojen pankkien project managereja. Kaverit seisoo siellä hyvin kivikasvoisina. Tuskanhiki nousee otsalle. Muu yleisö liikehtii levottomina. Kumma maa!

Loistan taas valokuvaustaidoillani. Skotlannista puhuttaessa kehutaan yleensä vaan Edinburghia ja mollataan, että Glasgow on ruma teollisuuskaupunki. Edinburgh oli pikavisiitilläni aika huikea arkkitehtuuriltaan, mutta henkilö, joka haukkuu Glasua betonihelvetiksi ei selvästikään ole nähnyt liiemmin neuvostoarkkitehtuuria.

Pätijä keskeyttää Sidekickin omalla jutullaan ja varmaan koko meidän loppuryhmä ylistää Jumalaa. Ollaan ihan varmasti menty yli viiden minuutin. Tajuaako Pätijä tiivistää? Ei, ei tietenkään. Aloittaa hyvin laajan ja yksityiskohtaisen selostuksensa siitä, että Urheilukisoista voi tosiaan myös hyötyä jotakin. Yksi neuvojista pysäyttää hänet, ihan liian myöhään mun mielestäni, sanoo, että hänen pitää lähteä pian ja että meidän esitys on kestänyt jo yli 20 minuuttia ja ei ilmeisesti olla vielä edes puolessa välissä. Pieni häpeäkuolema. Kun vihdoin päästään lavalta pois, kello on niin paljon, ettei kaikki ehdi pitää esityksiään. Meidän 5-min esitykseen meni yhteensä melkein  puoli tuntia. Hienoa!

Mikä tästä teki ehkä vähän huvittavaa, oli kuinka P halusi tehdä vaikutuksen neuvovaan yleisöömme, että sitten kun jos hän hakee heidän firmoistaan harjottelupaikkaa, siellä ei olla silleen, että "Ai sä olet se tyttö, jolla oli se surkea esitys.". Meinasin kysyä, että kokiko hän nyt näyttäneensä parhaat puolensa asiantuntijoille, mutta olisi ollut vähän liian ilkeää jo.

Strathclyden yliopisto syö muuta kaupunkia sisäänsä... Teatteri tuli vastaan kävelyretkellä.

Tänään iski ahdistus päälle, että enkö saa mitään aikaseks. Piti mennä (edelleen) kierteleen niitä pankkeja, että sais tilin avattua, mutta sitten arvoisa huonenaapurini valaisi minua, että tarvitsen jonkun Bank letterin mukaani, jonka saa kaks työpäivää tilaamisen jälkeen. Sitten tilin avaamisessakin voi kuulemma kestää pari viikkoa... Hyvin menee. Otin vähän selvää pankkitileistä täällä päin maailmaa, ja kas! Esimerkiksi Bank of Scotland perii jokaisesta kansainvälisestä maksutapahtumasta 9,5 puntaa. Siis melkein 12 euroa! Mun suunnitelmissa onkin siis löytää joku Nordean partneri, jonka kautta automaatista rahan nostaminen olis ilmaista, nostaa törkeästi käteistä (tilillänihän on aina törkeästi rahaa) ja pistää ne käteisenä brittitilille! Ha!

...joo, ehkä tää ei tuu käytännössä onnistuun niin hyvin. :D 

Koska jokaisella itseään kunnioittavalla yliopistolla on myös oma hautuumaa.

Palloilin tässä yks aamupäivä kaupungilla, postia etsien. Katsoin google mapsista ennakkoon postin paikan ja vähän, miten sinne pääsee, mutta sitten en kuitenkaan löytänyt sinne. Harhailen ja harhailen uudelleen ohi kulmien, jotka mun piti muistaa. Olen aiemmista eksymisistäni viisastunut, niin ettei tarvinnut vaeltaa kuin kaksikymmentä minuuttia ja kehtasin jo poiketa leipomoon apua kysymään.

Kulman takana, sanoo hän. "You can't miss it!"

No olin kyllä 'missannut' sen jo useampaan otteeseen, tajuan löytäessäni viimein perille. Pihalla on vain pieni kyltti postille ja koko laitos on kaupan sisässä! Ei itellaoranssia missään! 

Kotona maailmalla. Tämä ei siis postin kyltti.

Huomenna pitää vihdoin ja viimein valita kurssit! Ollaan käyty tää viikko luennoilla (9-5 pelkkiä luentoja, not nice) ja kokeiltu vähän kaikkea. Ihan hyvä, koska en olisi osannut valita kursseja pelkän nimen perusteella. Tai ainakaan en olisi ymmärtänyt, että mitä siellä sitten opiskellaan. Economics kuulosti ennakkoon ihan kauhealta, mutta luultavasti valitsen sen. Luulin, että human resources management olisi jotain ihan muuta kuin kaksi kaljua miestä mustissa hevipaidoissa näyttämässä meille videoita musiikkia kuuntelevista kissoista. Luultavasti en valitse sitä. Luultavasti tulen katumaan päätöstä hartaasti :(

Kaikki kurssit ei ole kauppatieteen kursseja! Yliopisto suuressa armollisuudessaan antaa valita vielä lisäksi yhden (1!) kurssin jotain muuta! Eli siis englantia, historiaa tai politics. Kysyin Chelsealta, mitä englannin kurssilla tehdään. Luetaan kirjoja, sanoi. Ehkä myös kirjoitetaan jotain. Sopii mulle!