Ongelmiahan ilmeni jo alussa: joukossamme oli Pätijä ja hänen sidekickinsä Bulgariasta. Molemmilla on vähän sellainen sammaltava aksentti. Itsehän puhun aivan täydellistä englantia. Pätijä halusi ottaa projektin tosissaan, koska paikalle tuli jostain isoista firmoista edustajia. Sopi mulle. Pätijä halusi, että lasketaan budjettisuunnitelma kisoille. Täh? Vähän silleen kautta rantain yritän sitten selittää, että niin ehkei tähän vaadita mitään niin hankalaa, senkus vaan vastataan kysymyksiin. Ja nimenomaan minä selitin, koska meitä oli tasan kolme projektitapaamisessa: mä, Pätijä ja Sidekick... Kaikilla muilla oli "kiireitä". Ja sidekick on nimensä mukaisesti kaikessa pätijän kanssa samaa mieltä.
Suurena esiintymispäivänämme käymme sitten luokan eteen papereidemme kanssa. Aikaa on annettu viisi minuuttia ja meitä puhujia on ryhmässämme kuusi. Tiivistän oman osuuteni 40 sekuntiin, sillä verukkeella että joku muu saa sitten ylimääräiset kymmenen sekuntia. En ole todellakaan mikään yleisön edessä puhuja, mutten ainakaan pyörry, ala änkyttää tai puhuhyvinnopeastikaikkisanatputkeenkutenmullaolijoskusvielätapana. Tulee Sidekickin vuoro. Kaveri puhuu. Puhuu vähän lisää ja puhuu mitä mieleen tulee ja mietin, että pystyiskö sitä vaan keskeyttään ja antaan puheenvuoron seuraavalle. Eikä puhu edes asiaa, vaan yrittää olla hauska, heittämällä sekaan "Who the fuck cares anyways" ja "They'll just be pissed" -tyylisiä kommentteja. Koko ryhmä on jähmettynyt myötähäpeään. Vilkuilen vähän hermostuneena arvoisia neuvojiamme, jotain isojen pankkien project managereja. Kaverit seisoo siellä hyvin kivikasvoisina. Tuskanhiki nousee otsalle. Muu yleisö liikehtii levottomina. Kumma maa!
Loistan taas valokuvaustaidoillani. Skotlannista puhuttaessa kehutaan yleensä vaan Edinburghia ja mollataan, että Glasgow on ruma teollisuuskaupunki. Edinburgh oli pikavisiitilläni aika huikea arkkitehtuuriltaan, mutta henkilö, joka haukkuu Glasua betonihelvetiksi ei selvästikään ole nähnyt liiemmin neuvostoarkkitehtuuria.
Pätijä keskeyttää Sidekickin omalla jutullaan ja varmaan koko meidän loppuryhmä ylistää Jumalaa. Ollaan ihan varmasti menty yli viiden minuutin. Tajuaako Pätijä tiivistää? Ei, ei tietenkään. Aloittaa hyvin laajan ja yksityiskohtaisen selostuksensa siitä, että Urheilukisoista voi tosiaan myös hyötyä jotakin. Yksi neuvojista pysäyttää hänet, ihan liian myöhään mun mielestäni, sanoo, että hänen pitää lähteä pian ja että meidän esitys on kestänyt jo yli 20 minuuttia ja ei ilmeisesti olla vielä edes puolessa välissä. Pieni häpeäkuolema. Kun vihdoin päästään lavalta pois, kello on niin paljon, ettei kaikki ehdi pitää esityksiään. Meidän 5-min esitykseen meni yhteensä melkein puoli tuntia. Hienoa!
Mikä tästä teki ehkä vähän huvittavaa, oli kuinka P halusi tehdä vaikutuksen neuvovaan yleisöömme, että sitten kun jos hän hakee heidän firmoistaan harjottelupaikkaa, siellä ei olla silleen, että "Ai sä olet se tyttö, jolla oli se surkea esitys.". Meinasin kysyä, että kokiko hän nyt näyttäneensä parhaat puolensa asiantuntijoille, mutta olisi ollut vähän liian ilkeää jo.
Strathclyden yliopisto syö muuta kaupunkia sisäänsä... Teatteri tuli vastaan kävelyretkellä.
Tänään iski ahdistus päälle, että enkö saa mitään aikaseks. Piti mennä (edelleen) kierteleen niitä pankkeja, että sais tilin avattua, mutta sitten arvoisa huonenaapurini valaisi minua, että tarvitsen jonkun Bank letterin mukaani, jonka saa kaks työpäivää tilaamisen jälkeen. Sitten tilin avaamisessakin voi kuulemma kestää pari viikkoa... Hyvin menee. Otin vähän selvää pankkitileistä täällä päin maailmaa, ja kas! Esimerkiksi Bank of Scotland perii jokaisesta kansainvälisestä maksutapahtumasta 9,5 puntaa. Siis melkein 12 euroa! Mun suunnitelmissa onkin siis löytää joku Nordean partneri, jonka kautta automaatista rahan nostaminen olis ilmaista, nostaa törkeästi käteistä (tilillänihän on aina törkeästi rahaa) ja pistää ne käteisenä brittitilille! Ha!
...joo, ehkä tää ei tuu käytännössä onnistuun niin hyvin. :D
Koska jokaisella itseään kunnioittavalla yliopistolla on myös oma hautuumaa.
Palloilin tässä yks aamupäivä kaupungilla, postia etsien. Katsoin google mapsista ennakkoon postin paikan ja vähän, miten sinne pääsee, mutta sitten en kuitenkaan löytänyt sinne. Harhailen ja harhailen uudelleen ohi kulmien, jotka mun piti muistaa. Olen aiemmista eksymisistäni viisastunut, niin ettei tarvinnut vaeltaa kuin kaksikymmentä minuuttia ja kehtasin jo poiketa leipomoon apua kysymään.
Kulman takana, sanoo hän. "You can't miss it!"
No olin kyllä 'missannut' sen jo useampaan otteeseen, tajuan löytäessäni viimein perille. Pihalla on vain pieni kyltti postille ja koko laitos on kaupan sisässä! Ei itellaoranssia missään!
Kotona maailmalla. Tämä ei siis postin kyltti.
Huomenna pitää vihdoin ja viimein valita kurssit! Ollaan käyty tää viikko luennoilla (9-5 pelkkiä luentoja, not nice) ja kokeiltu vähän kaikkea. Ihan hyvä, koska en olisi osannut valita kursseja pelkän nimen perusteella. Tai ainakaan en olisi ymmärtänyt, että mitä siellä sitten opiskellaan. Economics kuulosti ennakkoon ihan kauhealta, mutta luultavasti valitsen sen. Luulin, että human resources management olisi jotain ihan muuta kuin kaksi kaljua miestä mustissa hevipaidoissa näyttämässä meille videoita musiikkia kuuntelevista kissoista. Luultavasti en valitse sitä. Luultavasti tulen katumaan päätöstä hartaasti :(
Kaikki kurssit ei ole kauppatieteen kursseja! Yliopisto suuressa armollisuudessaan antaa valita vielä lisäksi yhden (1!) kurssin jotain muuta! Eli siis englantia, historiaa tai politics. Kysyin Chelsealta, mitä englannin kurssilla tehdään. Luetaan kirjoja, sanoi. Ehkä myös kirjoitetaan jotain. Sopii mulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti