Siinä muutama yliopiston urheiluseuroista. Eilen oli koulun (lälläslää, kutsun yliopistoa kouluksi) urheiluliiton esittelypäivä, jossa kaikki 46 seuraa pitivät omaa pöytäänsä. Siellä oli monta klubia, josta olisin halunnut lisätietoa, ja suunnilleen jokainen seura jakoi karkkia tai kakkua. Kakku ja liikunta on lyömätön yhdistelmä! Sali, mihin seurat oli koottu oli kuitenkin ihan liian pieni verrattuna väkimäärään! Oli epäreilua pysähtyä liiaksi aikaa ja minähän olen hyvin moraalinen ihminen. Nappasin mukaani kuitenkin muutaman lappusen ja luullakseni liityn ainakin laskuvarjohyppykerhoon, koska se kuulostaa aika siistiltä. Hinta oli jotain 140 punnan luokkaa ja hirvitti hieman, mutta kun vertasin sitä vastaaviin Suomen hintoihin ja muihin Brittein hintoihin (Japanin annoin kuitenkin olla) totesin sen melko kohtuuhintaiseksi, ellei erittäin edulliseksi. Sisältää koulutuksen, ekan hypyn ja koko vuoden jäsenyyden.
Juggling club, anime society, Terry Pratchett fans, Whisky Society, Nigerian Students, Sateenkaarikerho...
Okei, sateenkaarikerho? Mitäköhän ne tekee siellä kokouksissa - puhuu homoudestaan? Kommunistikerho ja anti-kapitalistiyhdistys oli kans aika huvittavia ideoita, varsinkin näin kauppatieteiden opiskelijana. Sitten hain vuoroin kakkua kristittyjen pöydästä ja sitten muslimiseuralta. Sain myös koraanin iltalukemiseksi. (hyvä, kun mulla on täällä ennestään vaan Uusi Testamentti). Tekis mieli liittyä kaikkiin yhdistyksiin! Liityin jo kansainväliseen kerhoon vähän kun pakosta, vaikkei mulla ollut opiskelijakorttia mukana. Aion kuitenkin saastuttaa sosiaalisen elämäni vaikka millä pipertämisellä, niin että mulla on parin kuukauden kuluttua taas turvallinen verkko kontakteja joka hätään!
Eilen oli myös jos jonkinlaista muuta ohjelmaa. Kansainvälisille opiskelijoille oli infotilaisuus, josta myöhästyimme, eikä päästy sisään, koska kämppiksillä kesti liian kauan laittautumisessa. Vähän ärsyttävää, koska ne kuitenkin ties ajan jo aamusta saakka. Sitten oli kansainvälisten sosialisointitapaus, jossa tarjolla ruokaa! Oltiin taas myöhässä, joku kakskyt minuuttia, koska tyttöjen piti taas alkaa laittautumaan jonkun hiton pitkän kaavan mukaan. Olin ihan pöllämystynyt tollasesta käytöksestä. Ilmanen ruoka ei oo mikään leikin asia! Kaverit ei oo lämmenneet myöskään Pizza Hutin tai Domino'sin ilmaispizzoille. Jono oli saapuessamme jäätävä, ja nopeudeltaan ku reitti Disneylandin vuoristorataan uuden vuoden aamuna, mutta sitä helpotti hieman kun kävi hakees juomatiskiltä vähän viiniä... Kun päästiin istumaan olin jo aika hyvällä tuulella!
Koska tää oli tällänen 'meet n greet' -tilaisuus, koin pakolliseksi puhua jollekin. Kas, sopivasti vieressä istui komeita ranskalaisia insinööriopiskelijoita. Kutsuttiin pojat mukaan kanssamme skottitansseihin, mutta eivät lähteneet. Se oli nimittäin ohjelmassa seuraavaksi. Yks kerros ylemmäs liittomme rakennuksessa ja säkkipillisoitto alkoi! Tanssit oli vähän kaaosmaisia, koska joku meni aina jossain kohtaa sekaisin ja aiheutti ketjureaktion, mutta hauskaa oli! Siellä oli myös tanssiesityksiä, joita en nähnyt ihmismuurin takaa, mut päätettiin tapaamani kiinalaisen kanssa taputtaa kuitenkin oikein raikuvasti ja tunteella.
Olin niin varma tätä kuvatessani, että horisontti on suorassa... Läheiseltä Necropolikselta, kuolleiden kukkulalta!
Oon nyt tullut siihen tulokseen vuosien tutkinnan seurauksena, että saksalaiset ei ole hauskoja. Arvoisat kämppikseni yrittää kovasti heittää läppää, mut ei se kauheen hauskaa ole. Kaikki tapaamani saksalaiset on olleet myös jaarittelijoita, jotka tarttuu koko ajan turhiin yksityiskohtiin. Niuhottajia siis!
Eilisen illan grand finale oli kansainvälinen pubi-ilta. Joo, aika paljon ulkomaalaisohjelmaa yhden päivän aikana. Pubi oli kuitenkin aika mielettömän hieno, entinen pankki! Aika jännää oli siemailla kahden punnan Crowmooria varmaan viistoista metriä korkeassa tilassa, jonka kattoa kiersi patsaat. Juttelin taas jollekin kiinalaisille (niitä on täällä paljon) ja sitte saksalaisille ja jenkeille (niitäkin on paljon) ja lopuksi jollekin hyvin humalaiselle, pahanhajuiselle irkulle, jonka puheesta en olisi varmaan saanut selvää, vaikka kaveri olisi selvin päin ollutkin, ja skotlantilaiselle tytölle, jonka oletin edellisen tyttöystäväksi. Väärin meni! Tyttö alkaa avautuun jossain vaiheessa, että irkku vaan lyöttäytyi sen seuraan jossain vaiheessa, että tyypistä oli hankala päästä eroon, ja että hän hakee nyt jotain juomista itselleen. Eikä hän koskaan palannut!
Pelin nimi oli siis Kuka-Huolii-Humalaisen-Irkun. En minä ainakaan! Ines Belgiasta halusi kotiin ja minä ritarillisena sankarina tarjouduin saattamaan hänet läpi Glasgown hämyisten kujien.
Irkku jäi Maikelle! Maike sanoo tulevansa kohta ja pyytää meitä odottaan ovella. Odotetaan joku kymmenisen minuuttia, mut lähdetään sitten. Game over!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti