Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

torstai 26. syyskuuta 2013

When September ends

Huh, selvitty Freshers Weekista ehjana! Ei se ollut laheskaan niin kaaoksellista kun ajattelin! Jee!

Netittomyys jatkuu edelleen Lokakuun 11. saakka. Meilla oli hieman erimielisyyksia asuintoverini Katherinen kanssa internetista. Itse olisin kernaasti tilannut sen jo heti Glasuun tultuani tai suostunut siihen, etta Koo olisi hankkinut sen ennen muuttoa. Koo kuitenkin halusi hoitaa homman vasta itse saavuttuaan Glasuun (viime viikolla), joten tilaaminen jäi siihen vihoviimeiseen ruuhka-aikaan. Enää 15 päivää jäljellä...


Nyt on Week 1 eli opinnot on taasen alkaneet! En voi sanoa kauhean innolla odottaneeni opiskeluja... Mietin just viime viikolla, että oli aika jees palata Glasuun ja että elo on oikein makoisaa, kunnes muistin että niin joo ne opinnotkin alkaa jossain vaiheessa. Viikon eka luento oli kyllä fiinein kokemani, se oli nimittain Barony Hallissa, joka on kirkko! En tieda pidetaanko siella jumalanpalveluksia enaa, mutta valtavat lasimaalaukset ja urut oli kylla vaikuttavia. Olin vain puoli tuntia myöhässä. Alkuperainen ohjeistus oli, etta luento on Baronyssa, joka on opiskelijayhdistyksessa oleva baari ja ihan eri puolella kampusta...

Kävin viime sunnuntaina Edinburghissa (tai kuten itse tapaan sanoa, Edin-brassa) ja oli jo varmaan korkea aikakin. En viime vuonna kauheasti turisteillut, niin en oikeastaan tiedä Skotlannin nähtävyyksistä paljon mitään. Muut olivat kauhistuneita kuullessaan sunnuntain olevan ensimmainen kunnon käyntini. Käytiin linnassa, joka ei kylla mielestani olisi ollut hintansa (£15) arvonen jos olisin siita maksanut. Aurinko paistoi koko retken ja oli oikein mukavaa. Olen kokeillut myos muita brittiskottijuttuja viime aikoina. Söin ekan fish&chips annokseni eilen! Saattoi olla myos viimeinen, en ihan hirveasti perusta friteeratusta kalasta... Glasusta saa myos friteerattuja mars-patukoita, mutta saatan jattaa taman kulinarisen elamyksen valista ihan suosiolla terveyssyista. En ole kokenut myoskaan ilmeisesti muuallakin Euroopassa suosittuja sipsivoileipia, koska pelkästään vitivalkoinen vehnäleipä + sipsit -kombinaation ajatteleminen nostaa kolesteroliarvojani ja luo iholleni epäpuhtauksia, saati sitten jos sinne väliin laittaisi majoneesia tai pekonia. Olen kuitenkin sen verran brittiläistynyt, että voin syoda välipalaksi sipsejä. Suklaaleipää opin syömään onneksi jo Japanissa!

lauantai 14. syyskuuta 2013

Hyvästi selvä päivä!

Olen nimittäin palannut Glasuun ja täällähän sataa melkein joka päivä! Olin jotenkin unohtanut kyseisen seikan... Tottunut Suomessa siihen, että sää ei muutu vartin välein.
Tänään on kuitenkin saatu nauttia auringonpilkahduksista:

Uudessa kodissani ei viela ole internetia, niin saan hyodyntaa julkisia palveluja ja hoitaa asiat kirjaston kautta... Täällä ei luonnollisestikaan ole skandeja näppäimistöllä, niin manuaalisesti saan ne suorittaa ja se on muuten rasittavaa. Alt + 132 on ä, 148 on ö. Teen kaikkeni, jotta voisin noita kirjaimia olla kirjoittamatta, koska painan koko ajan virheellisesti ja halutun sijaan tulos onkin esim ▓ tai ♂. Sanavalinnat teenkin nyt siis tilanteen mukaan, kuinka runollista!

Freshers Week on ihan liian lähellä, eikä toimintasuunnitelma ole ollenkaan valmis. Stressasin aihetta vaikka miten ensin, kunnes Katherine komensi ottaan rennosti. Kukaan tuskin kuolee kehnon johtajuuteni tai yleisen epäjärjestyksen takia. Luultavasti.

Saavuin maahan siis keskiviikkona, Glasuun illalla. Nukuin lentoasemalla ja aamulla matkasin central stationille. Alkusuunnitelma oli tilata taksi, mutta vuorokauden matkustus ei tuntunut missään, niin reippailin sitten viimeiset 2,5 kilometria. Asuntoa en ollut n♪2hnyt (<noin kay jos ei oo tarkkana mitä painaa) ennen, kun Katherine oli hoitanut sen puolen. Rappu muistutti hieman jotain huumeslummia, jos vertaa siihen lukaaliin, jossa suveni vietin. Itse asunto on kuitenkin kiva. En luonnollisestikaan osannut operoida lämmitystä, ikkunoita, suihkua tai ulko-ovea, mutta vuorokauden matkustamisen jälkeen jo se kun sai laskea kaikki kantamukset maahan, potkaista jalkineet pois ja rojahtaa sohvalle oli melkoista juhlaa. Jossain vaiheessa tietenkin tajusin, etta koska varastointifirma ei ollut tuonut kamojani, mulla ei ollut lakanoita, peittoa tai tyynyä illaksi. Olikin siis melkoisen vilpoista sohvalla.

Oon tulostani saakka ravannut edestakaisin joka paikkaan. Asuntoa vuokraava firma muistutti vuokran olevan maksamatta ja etta se ehdottomasti täytyy maksaa muuttovuorokauteni aikana... Olivat kuulemma laittaneet aiheesta viestiä Katherinelle, joka ik♪2vä kylla asuu pienella saarella jossain Skotlannin edustalla ilman internettia. Fundeerasin aikani, et miten muka saan rahat heidän tilinneen niin nopeaan. Skottitilini ilmoitti Nil ja Suomesta rahojen siirtoon menisi ainakin pari vuorokautta. Katherine kehotti nostamaan rahat (£520) ja tallentaan ne suoraan firman tilille. Katsoin siis pankin osoitteen kartalta, ajattelin nostaa rahat vieresta ja sitten vaan tallentaan! Simples!

...ei. Siihen meni varmaan nelja tuntia.
Ensin en meinannut löytää konttoria. Olin vahingossa katsonut automaatin sijainnin, en itse pankin.

Kun olin vihdoin pankin edessä, ei missään ollut FREE WITHDRAWALS -automaattia.

Kun loysin sellaisen (kaukaa), en voinutkaan nostaa koko summaa, koska tililläni oli jokin käteisnostoraja. Ymmarsin taman jo noin 15 minuutin saatamisen jälkeen.

Palasin kirjastolle 250 punnan setelinippu taskussani, koneelle nettipankkiin muuttamaan asetuksia, mutta tunnukset ei ollutkaan mukana.

Kipaisin siis 1,5 kilometrin päähän asunnolle hakemaan tunnukset, muuttaan asetukset ja sitten nostaan rahat, viimein pankkiin tallettaan ne ja sitten soittaan vuokraisännälle, et homma hoidettu. Kilometrejä koko operaatiolle tuli varmaan yli kymmenen.

Onneks mulla on silti jopa kahdet kengät niin pystyy juokseen paikasta toiseen. Kun sade on kastellut yhdet, on kuiva pari jo odottamass. Luksusta!

maanantai 2. syyskuuta 2013

Mietin hiljaa mielessäin

Ensi viikolla palaan Glasuun.

En odota matkustamista yhtään innolla. Lennän eka Tampereelta Stanstediin Raikun siivin ja jatkan matkaa Glasuun viiden tunnin odotuksen jälkeen iltayhdeksältä, koska se oli halvempaa. Aion viettää romanttisen yön matkalaukkuni kanssa Glasgown lentokentällä ja aamulla olisi tarkoitus noutaa avaimet uuteen kämppään. Halusin koko kesän telttailla, mutta se ei onnistunut (kuten ei viime kesänäkään) ja olin siitä harmissani, kunnes tajusin harrastavani lentokenttäretkeilyä useamman kerran vuodessa! Melkein yhtä hyvä, ellei parempi. Lentokentillä on usein sisälle jumiin jääneitä lintuja, joita voi bongailla. Lisäksi voi käydä logobingoa pikaruokaketjuilla ja laskea montako kertaa kivääriä kantavat poliisiparit kulkee ohitse. Yksin matkalaukun kanssa nukkuminen vaatii melkoista leiriytymistä. Mielestäni olen vuoden aikana kehittynyt hyvin boheemiin suuntaan.

En oikein tiedä millä mielin olen Suomen jättämässä. Jätin viime syksynä jo sellaiset hyvästit mielessä, että on ollut nurinkurista palata paikan päälle parin kuukauden välein. Odotan kyllä arkeen pääsyä, mutta olen hei heilunut kotimaassa nyt vähän vaille neljä kuukautta. Pidempään kuin kumpikaan skotlanninjaksoni. Se tuntuu huijaukselta. On ollut hyvä käydä töissä ja siellä oli vielä mukavaakin, mutta silti tuntuu, että olen auttamattoman irti suomitouhuista. Luulin tänä aikana integroituvani perhe-elämään ja luovani lisää kultaisia muistoja syksyllä vaalittaviksi, mutta ennen pari viikkoa sitten koittanutta kesätöiden loppua olin nähnyt samassa kaupungissa asuvia pikkusisaruksiani vain muutaman kerran ja silloinkin vain ohimennen. Olen myös joutunut hyväksymään, että vanhempi osa sisaruskatraastani on jo sen ikäistä, että ei niitä huvita viettää aikaa kuin kavereiden kanssa.

Onneksi omista kavereista on ollut seuraa. Kesään on mahtunut hurjasti kaikkea, se ei ole lipunut vain tyhjänä ohitse. On silti sellainen olo, että jotain tärkeää jäi tekemättä. Tunsin niin kyllä viime vuonnakin, että kenties kyseessä on vaan sellainen "jäikö kahvinkeitin päälle" -juttu. Vielä pari viikkoa sitten tuntui, että aikaa oli määrättömiin. Että loppusuunnitelmilla ei mikään kiire ollut! Nyt kun päiviä on viimein rajallinen määrä, tuntuu taas siltä, että pitäisi saada jotain merkittävää aikaan. Siinä taitaa kyllä olla enemmän kyse sellaisesta logiikasta, että "jos nyt teen asian x henkilön y kanssa, kaipaan molempia jatkossa vähemmän".

Onneksi järjestöllä on jos jonkinlaista toimintaa Freshers Weekille, niin ei aika ainakaan pitäisi tekeminen loppua.

Ja kaiken kaikkiaan on kuitenkin oikein hyvä päästä takaisin yliopistolle, varsinkin sen kuntosalille, sillä olen paisunut kuin pullataikina kesän aikana!