Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

To the beach, each

Servus jälleen ja sitä rataa!

Mun piti tänään lähteä vaellukselle yliopiston takana näkyvälle Lion Rockille, joka on kuulemma Kowloonin (tää niemimaa) korkein kohta. Odotin tätä oikein innolla, mutta eilen katsoessani sääennusteita alkoi jänistyttää. Jaksaisinko oikeasti kiivetä rinnettä ylös 28:n asteen lämpötilassa? Googlettelin paikkaa ja kehuivat reittiä melko vaativaksi, kuulemma nelin kontin etenemistä vaadittiin. Skotlannissa en kokisi tätä ongelmaksi, mutta pelkäsin runsaan huimaamisen iskevän vuoren rinteellä korkeissa lämpötiloissa. Lopulta jänistin! Aion kyllä kiivetä sinne, mutta odotan mieluusti jotain 15-20 -asteista talviaamua.

Muuten täällä Hongkongissa on ollut melko jännää. Odotin innolla Skotlannin itsenäisyyspuhinan laantumista, jotta sosiaalinen mediani tyhjenisi "En aio yrittää käännyttää ketään, mutta X äänestävät on vammapäitä ja niiden tulisi painua takaisin sinne mistä tulivatkin" -viesteistä. Nooh, Hongkongissa protestoidaan! Peking yrittää tiukentaa otettaan ja Hongkong pistää vastaan. Tämä viikko monet opiskelijat ovat lakkoilleet (en minä) ja jättäneet tulematta luennoille. Olin kyllä protestoijien kanssa ihan samaa mieltä. Hongkong on huomattavaasti mannerkiinaa vapaampi, sen tulee pullikoida saadakseen pitää oikeutensa. Peking haluaa mm. määrätä, ketkä voivat asettua vaaleissa ehdolle Hongkongissa. Joskus huvittaa puhua ihan arkisista asioista rikkaiden perheiden mukuloiden kanssa. Vierustoverini strategiakurssilla ei ymmärtänyt miksi jotkut mellakoisivat moisesta. Muuttakoot pois jos eivät tykkää! Kysyin viattomasti, että etkö sinä aio jäädä HK:n valmistumisesi jälkeen. Aion, sanoi hän. Nämä asiat eivät vain kosketa häntä!


Tämä viesti puhuu protestoinnista ja sanoo, että... öö... No, se oli maalattu rappujen eteen kampuksella. Huomasin kun tulin Seoulin jälkeen lentokentältä.

Asiasta muumimukiin. Tämän viikon olen yskinyt! Huonetoverini vaatii pitää ilmastointia koko ajan päällä, niin että tälläinen raavas suomalainenkin kipeytyy. Olenkin nyt viisastunut ja nukun pitkähihaisten paitojen ja housujen kanssa. Homman järkevyyttä voi itse kukin miettiä, kun tosiaan maksamme ilmastoinnista ja ulkolämpötila on 27:n paikkeilla yöaikaankin.


Kampuksella on puutarha-alueita, joissa on feng shuin mukaan vesielementtejä. Yhdestä altaasta bongasin kilpikonnan. En tiedä kuuluuko sen siellä olla, allas nimittäin on hyvin pieni, mutta siellä se uiskenteli!


 Pusheen on edennyt uraltaan FB-hymiöstä kalenterikisuksi!

*

Perjantai on mulla aina vapaa, kuin myöskin kaverillani Katharinalla. Ehdotin, että teemme siitä rantapäivän, koska muut tavikset täyttävät rannat vain vapaapäivinään lasu. Suuntasimmekin tänä perjantaina Lantaun saarelle. Kampukselta Centraliin, josta lautat lähtevät menee 40 minuuttia. Nousimme sitten nopeampaan lauttaan (joka maksoikin $30, kolme euroa D: ) ja matkaan meni varmaan toiset 40 minuuttia. Biitsivaihtoehtoja olisi ollut paljon, mutta tyydyimme lähimpään, jonka näki jo satamasta. Aavistukseni osuivat oikeaan, eikä rannalla ollut ketään! Ikävä kyllä tajusin alkaa kuvaamaan vasta kun aurinko oli jo laskemassa...





Lumikkina onnistuin kärvähtämään, vaikka en uimisen lisäksi ollut auringossa hetkeäkään. Olkapäät ja muutamat oudot paikat, kuten kainalon aluset, helottivat punaisina. Harmitti, sillä otan auringolta suojautumisen vakavissani. On selvää, ettei minunkaltaisiani maitovalaita ole tarkoitettu näin eteläisen auringon alle. Iho ei kuitenkaan ollut niin huonossa kunnossa kuin pelkäsin. Se ei ole nyt kahden päivän jälkeen kesinyt, eikä missään vaiheessa ollut vesikelloja. Punoitus on asettunut. Kaverini hämmentyi, kun alta ei kuoriutunutkaan pronssikerrosta, vaan edelleen hyvin kalpea iho, jossa on nyt ehkä häivähdys pigmenttiä.


Lauttamatka takaisin oli kiva, kun lähestyimme Hongkongia. Pilvenpiirtäjäviidakko on aika coolia katsottavaa ainakin pimeällä.


iPhone 6 julkaistiin joku viikko sitten. Hongkongissa se on näkynyt lähinnä niin, että jokainen Apple-liikkeen edusta on solkenaan ihmisiä. "Vau, mitä brändiuskollisuutta!" EI! Nämä ihmiset hamstraavat iPhoneja, mutta eivät itselleen. Ne myydään Mannerkiinaan kiskurihintaan. Ylläoleva jono on liian kaukaa, mutta olen ohittanut Festival Walk -ostoskeskuksen Apple-kaupan, ja siellä ihmiset seisoskelevat kauheat tukut käteistä käsissään ja kassilliset iPhoneja! Monet kuitenkin vie mukanaan vain yhden tai kaksi puhelinta Kiinaan, mutta se on silti ilmeisesti sen arvoista.
Tykkään seurata tällaisia ilmiöitä, jossa ihmiset tekee rahaa mitä mielenkiintoisemmin keinoin!



Mentiin centralissa illalliselle ylläolevaan nuudeliravintolaan. Annoksen hinta oli $25, eli 2,5 egee. Wontonkeitossa nuudeleita ja jättikatkarapunyyttejä, ihan törkeen hyvää! Ikävä kyllä suuressa nälässäni otin ensimmäisen annoksen pöytään kannetuista. Myöhemmin kävi ilmi, että yksi joutui odottamaan omaa ruokaansa paljon pidempään. Ei sillä siis, että olisin mitenkään ylettömän kohtelias, mutta länsimaalaisessa seurueessa olen kyllä ylivoimaisesti nopein syömäri, kun puikkojen kanssa syödään. Tietenkin tämä tyttö, joka sai ruokansa viimeiseksi oli se hitain. Mielestäni tämä on kyllä hänen oma vikansa, sillä hän ei ole harjoitellut puikoilla syömistä ja syö suurimman osan aterioistaan haarukalla ja lusikalla. Syömäpuikot eivät ole haarukkaa kummoisempi vempain, kunhan käsi vain tottuu otteeseen.
Eihän asia minulle kuulu, mutta tuon koen kyllä niin suomalaisen sisun vastaisena. Yleensä jos tapaan suomalaisia vaihtareita, tuntuvat he melkein ylisuorittajilta moniin muihin kansalaisuuksiin verrattuna. Totta kai puikoilla syömistä on harjoteltu. Totta kai on opeteltu kieltä. 17-vuotiaana Japaniin lähdettyäni minä ja kaksi muuta suomalaista tyttöä kokeilimme innokkaasti niitä kahtakymmentä osaamaamme japanilaista sanaa ja yritimme syödä kaikkea hyytelöstä alkaen puikoilla. Suurin osa eurovaihtareista, mitä olen täällä tavannut suuttuu, jos siivooja ei puhukaan englantia, tai ravintolasta ei löydy haarukoita...

Herkullisen illallisen jälkeen palasimme kampukselle marketin kautta. Tuuli sopivasti, niin oli mukavaa istua nurmikolla fiilistelemässä ja juoda parit drinkit illan päättäjäisiksi.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Pöytä koreaksi!

Jaahas, jos sitä jotain tännekin turinoisi.

Korean reissulta tuli palattua jo melkein viikko sitten. Melko mainio reissu se olikin! Mullahan oli alkuun ongelmia lentoyhtiön kanssa, kun mitään etikettiä tai varausvahvistusta ei kuulunut. Viimeisenä päivänä ennen lentoa tuli kuitenkin vastaus sähköpostiin. Olin siinä kohtaa jo melko tuohtunut, mutta pääasiahan, että pääsi matkaan. Jejuair motkotti nimestäni lentokentällä. Ilmeisesti Å kuuluu kirjoittaa 'englanniksi' AA:na, eikä pelkkänä A:na. Lippuni täytyi muuttaa. Kun kuitenkin lennän sen kymmenen kertaa vuodessa, huomautin, että ketään muuta ei ole kyllä koskaan kiinnostanut. Joudun myös kirjoittamaan varaussysteemin virheestä etunimeni väärin, eikä ketään koskaan kiinnosta sekään.

Lensimme yön aikana ja laskeuduimme Incheonin kentälle kuudelta aamulla. Olin melko ekstaasissa, koska vaikka olinkin ensi kertaa Koreassa, enkä varsinaisesti ketään korealaista tunne, tuntui Korea jotenkin Japanin kautta paljon läheisemmältä kuin mitä Hongkong tai Kiina.


Muiden mielestä ensin tuli etsiä hostelli, sitten ruokaa. Oma matkustusperiaatteeni on, että ensin syödään. Etsimisessä voi mennä tuntitolkulla - se on paljon mukavampaa täydellä vatsalla. Olin lukenut ennakkoon artikkelin ruuasta Seoulissa ja se kehotti maistamaan alla näkyviä paistettuja kanamunavoileipiä.


...ja korealaisia riisidonitseja. Tämä oli kurpitsan ja seesamin makuinen ja aivan herkullinen.


Itse olen johtajana hyvin kommunikaatiopainotteinen. Puheenjohtajuuteni aikana varmasti joka asiasta puhuttiin kyllästymiseen saakka ja varmistettiin, että kaikki ovat jokseenkin samalla sivulla (aika isoksi osaksi varmistin kyllä, että olen itse kartalla). Korean matkan suhteen ei käynyt näin! Meitä oli siis yhdeksän (vai kahdeksan?) ryhmä, mutta kommunikaatiota ennen reissua ei juurikaan ollut. Yksi julisti itsensä ryhmän johtajaksi ja veti muita perässään melko yksinvaltiaan oikeuksin. Niinkin nyt piti lähteä heti hostellilta, vaikka olimme matkustaneet koko yön ja nukkuneet koneessa korkeintaan pikku nokosia. Varmaan kaikki muut olisivat jääneet hostellille nukkumaan pariksi tuntia, jos olisivat tienneet, ettei päivään oltu laskettu mitään turhia taukoja tai lepohetkiä.

 Seoulin metro oli varusteltu kaasuhyökkäyksen varalle







 Palatsit olivat komeaa katsottavaa, mutta väsymys vei kyllä vähintään puolet innosta. Liikaa kävelyö ensimmäiselle päivälle. Onneksi Seoulissa ei ollut läheskään niin kuuma kuin Hongkongissa, niin pihalla kesti ainakin olla!


Lounaaksi ylihyvää gimbapia. En tiennyt ennakkoon korealaisesta ruuasta muuta kuin kimchin. Gimbap oli vähemmän elegantti, mutta erittäin maistuva versio sushirullista. Lounasta varjosti lähinnä se, että der Führer vaati, että mennään tähän kyseiseen paikkaan, vaikka muille olisi kelvannut paljon lähempänä olevat ja halvemmat (!) ruokapaikat.





Korealaiset poikakalenterit! En ole itse koskaan lämmennyt liiemmin idolikulttuurille, mutta kunnioitan kyllä alaa bisneksenä.


Minä ja ryhmän toinen nainen vaadimme jäätelötaukoa Baskin & Robbinsiin. 31 ei pettänyt.


Kaikki turistioppaat lähettää turistit aina korkealle maisemia pällistelemään. Muut olisivat halunneet patikoida matkan ylös, mutta itse tunnistin, etteivät voimani olisi siihen enää riittäneet. Ehdotin, että taitan matkan köysivaunulla ja odotan muita huipulla, mutta se ei sopinut niin matkasimme ylös kaapelikärryllä kaikki.


Tarkoitus oli katsoa auringonlaskua, mutta satuimme paikalle liian aikaisin. Odotellessa melkein kaikki nukahtivat penkeille. Päivä oli ollut todella raskas.


Ylhäällä oli aitaan kiinnitetty lukkoja rakkauden symboleiksi. Olivat melko vaikuttava näky, mutta vähän pistivät miettimään. Lienen vähän negatiivinen, mutta omille tunteilleni tulisi vähän merkityksetön olo, jos lukkoni hukkuisi miljoonan muun tunteiden symbolin sekaan.



 Auringonlasku oli lopulta hieno! Pojat (der Führer ja hänen miesvaimonsa) olisivat halunneet nousta ylös johonkin torniin hissillä. Pääsymaksu oli kuitenkin niin korkea, että minä ja Jenny kieltäydyimme kunniasta ja sanoimme odottavamme alhaalla. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä ja pojat jättivät kokonaan menemättä :D


Paluumatkalla alas törmäsimme kaniin. Se ei paljoa arastellut.



Alas tultuamme törmäsimme vahingossa (!) ryhmän meksikolaisvahvistukseen, joka yöpyi eri hostellissa. Lähdimme yhdessä illalliselle ja se vasta hyvää olikin.



 Temppelit on kivoja!



Lisää palatseja seuraavana päivänä... Pääsymaksu niihin ei ollut korkea, mutta olimme silti Jennyn kanssa haluttomia maksamaan rakennusten pällistelystä.


 Ylihyvää nuudelikeittoa lounaaksi!


Vaikka Seoulissa oli kivaa, tässä kohtaa ryhmä alkoi selvästi rakoilemaan, juurikin tuon kehnon kommunikaation takia. Yritin sanoa suoraan suurelle johtajallemme, että asioista tulee puhua ja jos haluaa, että muut seuraa, pitää kertoa mihin ollaan menossa. Hän halusi tehdä pyöräilykierroksen ja pällistellä lisää rakennuksia, minä tiesin tasan tarkkaan mihin haluin: Trickeye Museumiin! Isoja optisia illuusioita, johon voi mennä itse osaksi. Suuri johtajamme arveli, että kukaan tuskin haluaa mennä mukanani ja ja huomautti sitten vielä, että ei ole hyvä idea, että lähden yksin matkaan. Lopulta kuitenkin kaikki seurasivat minua!





 Tämä oli kyllä niin mun henkinen kohde, että! Poukkoilin paikasta toiseen innoissani ja jälkeenpäin nauroin kuville varmaan vartin. En tiedä, olivatko muut yhtä innoissaan, mutta ainakaan ketään ei kaduttanut!



Illallinen oli take-awayta ruokatorilta. Söimme sitä sillan alla. Päädyin Koreaan sillan alle. Naureskelin tätä väsymyksessä kaverini Sebastianin kanssa hyvän tovin, vaikkei se luultavasti ollut yhtään hauskaa.

Seuraavana päivänä vuorossa oli kierros DMZ:n (de militarised zone), eli P-Korean rajalle. Parempi puoliskoni oli Koreassa asuttuaan hehkuttanut tätä, niin halusin sen itsekin kokea. Aika hintava reissuhan tuo oli, mutta oli kiva päästä vähän Seoulia syvemmälle Koreaan.



Koska kyseessä oli lauantai, paikalla oli muutama muukin...




Tuolta se raja näytti. Kiikareilla tirkistellessäni en nähnyt rajan tuolla puolen olevassa kaupungissa mitään elämää. Kierrokseen kuului yhdessä rajan alittavista tunneleissa käynti. Maan alle mentiin melko jyrkkää mäkeä parisataa metriä ja sitten muutama sata lisämetriä hyvin kapeassa tunnelissa. Ilman P-Korea-aspektiakin siellä oli aika jännää. Takaisin kiipeäminen oli raskasta touhua ja tunneli itsessään oli niin kapea ja matala, että melkoisessa kyykässä siellä sai kävellä.


Viimeisenä päivänä minä ja Jenny olimme saaneet tarpeeksemme päättömästä kävelystä ja rakennusten pällistelystä (varsinkin kun niillä ei välttämättä ollut mitään arkkitetonista arvoa). Irtaannuimme joukosta ja menimme gagnamiin syömään, chillaamaan ja tuijottamaan josko osaisimme arvata kuka on käynyt kauneuskirurgin käsittelyssä. Muut hajaantuivat, kunneivat myöskään halunneet seurata suurta johtajaa katsomaan puistoja ja sotamuistomerkkejä.



Rakastuin tällä reissulla kyllä korealaiseen ruokaan! En ollut japaniaikoinani edes mikään kimchin ystävä, mutta tällä reissulla sekin korjaantui.

Lentokentälle saavuimme aika myöhään ja Jejuair ei tietenkään päästänyt meitä suoraan eteenpäin. Passimme piti tarkastuttaa varmaan viiteen kertaan, koska he eivät olleet varmoja oliko meillä oikeutta palata Hongkongiin. Seisoskelimme siellä sitten hyvän aikaa... Meinasi mennä vähän hermo tässä kohtaa ja huomautinkin tiukkana, että on tästä varmaan ennenkin EU-kansalaisia kulkenut läpi. Kun viimein kävi ilmi, ettei mitään ongelmaa ollut, lentoemäntä kysyi, onko matkatavaroita ruumaan. Ei ollut. 'Hyvä', sanoi hän. 'Ei tässä olisi ollut enää aikaakaan!'. Sitten hän kehotti meitä juoksemaan, kun portti oli sulkeutumassa. Portille päästyämme tuli kuitenkin kuulutus, että lento oli myöhässä. Tästä kaikesta päättelimme, että tämä halpalentoyhtiö ei ole alennuksen arvoinen. Ei enää ikinä, Jejuair...

Loppuun kuva vielä aiemmin samalla viikolla olleen taifuunin tuhoista. Nuudeliautomaatissa meni pakka sekaisin :'(