Koko sen ajan, kun täällä Hongkongissa on tullut hengailtua, on MTR:ssä ja kaduilla tullut vastaan mainoksia kauniskuvioisille kakuille ja keskisyksyn juhla on mainittu useissa yhteyksissä. Pari päivää sitten se viimein alkoi! En tiennyt aiheesta mitään, mutta kiivas googlettelu paljasti, että se on yksi HK:n suurimmista pyhistä. Aiheeseen liittyy tosiaan julisteissa näkemäni kuukakut, joita jokainen leipomoketju valmistaa. Kyseessä on kuitenkin perhejuhla, niin en ihan tiennyt, mitä me vaihtarit sitten duunaisimme.
Tai Hangissa on joka vuosi suuri tulilohikäärmeen tanssi, joka oli kuulemma syysjuhlan must do -juttuja. Suuntasimme katsomaan sitä hyvissä ajoin, sillä paikalle kuulemma saapuisi väkeä runsain joukoin. Olimme paikan päällä pari tuntia etuajassa ja kävimme illallisella aivan loistavassa raamenpaikassa. Sitten saatiinkin mennä seisoskelemaan kadun ääreen.
Ensin paikalle saapui sankoin joukoin kauniisti pukeutuneita pikkutyttöjä, jotka poseerasivat hymyillen lukemattomille kameroille.
Väkeä riitti. Oli kivaa olla pitkä länsimaalainen viikinkinainen, niin näkikin edes jotain. Kuva ei tee ihan oikeutta alkuperäiselle seisomapaikallemme: olimme ihan lähellä aitaa, niin ettei edessämme ollut kuin yksi rivi ihmisiä.
Itse lohikäärmeestä oli vaikea ottaa kuvia sen vikkelistä liikkeistä johtuen. Yllä sen pää. Puiseen runkoon oli kiinnitetty varmaan tuhansia palavia suitsukkeita ja lohikäärmettä kepakoista kannatteli joukko miehiä. Ulkomuodoltaan aika luova otus! Muut eivät olleet niin vakuuttuneita kuin minä. Myönnän, että odotteluaika oli aika raskas kuumassa illassa, varsinkin kun vähän väliä satoi. Iltani kruunasi kuitenkin pieni kiinalaisnainen, joka yritti tunkea väkisin eteeni. Nyt on huomautettava, että luovutan julkisilla kulkuneuvoilla kulkiessani paikkani jos jollekulle väsyneelle ja jään aina auttamaan lastenrattaiden kanssa taistelevia, mutta jos olen seissyt paikkaa varaamassa toista tuntia särkevin jaloin tuolla saunassa, minä piru vie myös pidän paikkani. Näin ollen vaikka arvon rouva yritti saada minua kaikin voimin siirtymään, välillä uhkailemalla ja muuten vaan törkkimällä, sitten taas maanittelemalla, en heltynyt. Sen sijaan ilkikurisena ihmisenä olin välillä liikkuvinani sivuun, kunnes hän yritti tunkea eteeni, silloin liikuin takaisin paikalleni.
Pahoittelen kuvien laatua. Lohikäärmeen poistuttua paikalta kuulin kumman tuttua ääntä. Aivan kuin... Ei kai vaan... Kyllä, säkkipillejä. Hongkongissa. Kilttiasuiset kiinalaiset soittivat tuttuja biisejä suoraan Skotlannin sydämestä. Olin jotenkin asennoitunut kuunneltuani kesällä kaksi viikkoa säkkipillien maailmanmestaruuskisojen harjoittelua siihen, että vuoden kiintiö olisi täynnä. Ei vaan, Skotlanti seuraa minua minne tahansa!
Kadulla hengailtuamme siirryimme Victoria Parkiin lyhtyloistoa ihailemaan! Paikalla ei ollut liikaa väkeä, sillä päätapahtuma siellä oli vasta seuraavana päivänä. Valon määrä oli aika mahtavaa ja niin romanttista, että hieman harmitti ettei ollut ketään, jota kosia.
Puiston jälkeen jalkoja särki ja halusin jo omaan sänkyyn. Nilsin vaatimuksesta ajoimme kuitenkin eri MTR-asemalle kaksikerroksisella ding ding -raitiovaunulla. Perinteisesti vaikka itse olin marissut alkuun eniten, lopulta nautin ajelusta paljon enemmän kuin muut.
Eilen iltaluentoni loppui normaalia aiemmin, että kaikki kerkeäisivät kotiin perheidensä luo juhlimaan. Meillä kun ei sellaista vaihtoehtoa ollut, menimme pienellä porukalla BBQ-ravintolaan syömään ja sitten Nilsin ja Sebastianin luo nauttimaan kuukakuista. Perinteisessä kuukakussa on sisällä ankan munia ja lootuksen siemenistä tehtyä makeaa täytettä. Kakut olivat aika kalliita, eikä niillä ollut vaihtarien keskuudessa kovinkaan positiivista mainetta, niin meille riitti jakaa kaksi viiden hengen kesken. Kakkujen alkuperä oli kuulemma seitsemän sadan vuoden takaa ja fb-ryhmässä niitä kuvailtiin jonkun perinteisen runon tahtiin kovin kauniisti: "Eläkäämme pitkään ja jakakaamme kuun kauneus keskenämme, vaikka olisimmekin satojen kilometrien päässä toisistamme." Tämä kuvaus kolahti expat-elämää viettävään, niin päätin pitää kuukakuista vaikka salaa, vaikka ne maistuisivatkin kamalalta. Olin kuitenkin uskonut muita ihan turhaan, sillä ainakin meidän syömämme perinteinen kuukakku oli mielestäni tosi hyvää. En varmaan olisi jaksanut syödä kokonaista yksin, sen verran tuhtia tavaraa olivat, mutta lootustäyte toi mieleeni japanilaisen herkun ankon ja munien suolaisuus loi mielenkiintoista kontrastia. Jälleen tuli todettua, että kaikkea kannattaa uskaltaa kokeilla!
Joimme viiniä ja nautimme toistemme seurasta, kunnes kävimme vielä pyörähtämässä Victoria Parkissa. Puisto oli kuitenkin tällä kertaa paljon täydempi, joten visiittimme jäi lyhyeen. Ihmispaljous tuntuu erityisen inhalta kun kaikki vaatteet ovat jo liimautuneet hiestä kiinni ihoon. Olin iloinen, että sain kokea tämän juhlan, ihmispaljoudesta huolimatta. Aloin odottamaan jo suurella innolla kiinalaista uutta vuotta, vaikka siihen onkin paljon aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti