Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

To the beach, each

Servus jälleen ja sitä rataa!

Mun piti tänään lähteä vaellukselle yliopiston takana näkyvälle Lion Rockille, joka on kuulemma Kowloonin (tää niemimaa) korkein kohta. Odotin tätä oikein innolla, mutta eilen katsoessani sääennusteita alkoi jänistyttää. Jaksaisinko oikeasti kiivetä rinnettä ylös 28:n asteen lämpötilassa? Googlettelin paikkaa ja kehuivat reittiä melko vaativaksi, kuulemma nelin kontin etenemistä vaadittiin. Skotlannissa en kokisi tätä ongelmaksi, mutta pelkäsin runsaan huimaamisen iskevän vuoren rinteellä korkeissa lämpötiloissa. Lopulta jänistin! Aion kyllä kiivetä sinne, mutta odotan mieluusti jotain 15-20 -asteista talviaamua.

Muuten täällä Hongkongissa on ollut melko jännää. Odotin innolla Skotlannin itsenäisyyspuhinan laantumista, jotta sosiaalinen mediani tyhjenisi "En aio yrittää käännyttää ketään, mutta X äänestävät on vammapäitä ja niiden tulisi painua takaisin sinne mistä tulivatkin" -viesteistä. Nooh, Hongkongissa protestoidaan! Peking yrittää tiukentaa otettaan ja Hongkong pistää vastaan. Tämä viikko monet opiskelijat ovat lakkoilleet (en minä) ja jättäneet tulematta luennoille. Olin kyllä protestoijien kanssa ihan samaa mieltä. Hongkong on huomattavaasti mannerkiinaa vapaampi, sen tulee pullikoida saadakseen pitää oikeutensa. Peking haluaa mm. määrätä, ketkä voivat asettua vaaleissa ehdolle Hongkongissa. Joskus huvittaa puhua ihan arkisista asioista rikkaiden perheiden mukuloiden kanssa. Vierustoverini strategiakurssilla ei ymmärtänyt miksi jotkut mellakoisivat moisesta. Muuttakoot pois jos eivät tykkää! Kysyin viattomasti, että etkö sinä aio jäädä HK:n valmistumisesi jälkeen. Aion, sanoi hän. Nämä asiat eivät vain kosketa häntä!


Tämä viesti puhuu protestoinnista ja sanoo, että... öö... No, se oli maalattu rappujen eteen kampuksella. Huomasin kun tulin Seoulin jälkeen lentokentältä.

Asiasta muumimukiin. Tämän viikon olen yskinyt! Huonetoverini vaatii pitää ilmastointia koko ajan päällä, niin että tälläinen raavas suomalainenkin kipeytyy. Olenkin nyt viisastunut ja nukun pitkähihaisten paitojen ja housujen kanssa. Homman järkevyyttä voi itse kukin miettiä, kun tosiaan maksamme ilmastoinnista ja ulkolämpötila on 27:n paikkeilla yöaikaankin.


Kampuksella on puutarha-alueita, joissa on feng shuin mukaan vesielementtejä. Yhdestä altaasta bongasin kilpikonnan. En tiedä kuuluuko sen siellä olla, allas nimittäin on hyvin pieni, mutta siellä se uiskenteli!


 Pusheen on edennyt uraltaan FB-hymiöstä kalenterikisuksi!

*

Perjantai on mulla aina vapaa, kuin myöskin kaverillani Katharinalla. Ehdotin, että teemme siitä rantapäivän, koska muut tavikset täyttävät rannat vain vapaapäivinään lasu. Suuntasimmekin tänä perjantaina Lantaun saarelle. Kampukselta Centraliin, josta lautat lähtevät menee 40 minuuttia. Nousimme sitten nopeampaan lauttaan (joka maksoikin $30, kolme euroa D: ) ja matkaan meni varmaan toiset 40 minuuttia. Biitsivaihtoehtoja olisi ollut paljon, mutta tyydyimme lähimpään, jonka näki jo satamasta. Aavistukseni osuivat oikeaan, eikä rannalla ollut ketään! Ikävä kyllä tajusin alkaa kuvaamaan vasta kun aurinko oli jo laskemassa...





Lumikkina onnistuin kärvähtämään, vaikka en uimisen lisäksi ollut auringossa hetkeäkään. Olkapäät ja muutamat oudot paikat, kuten kainalon aluset, helottivat punaisina. Harmitti, sillä otan auringolta suojautumisen vakavissani. On selvää, ettei minunkaltaisiani maitovalaita ole tarkoitettu näin eteläisen auringon alle. Iho ei kuitenkaan ollut niin huonossa kunnossa kuin pelkäsin. Se ei ole nyt kahden päivän jälkeen kesinyt, eikä missään vaiheessa ollut vesikelloja. Punoitus on asettunut. Kaverini hämmentyi, kun alta ei kuoriutunutkaan pronssikerrosta, vaan edelleen hyvin kalpea iho, jossa on nyt ehkä häivähdys pigmenttiä.


Lauttamatka takaisin oli kiva, kun lähestyimme Hongkongia. Pilvenpiirtäjäviidakko on aika coolia katsottavaa ainakin pimeällä.


iPhone 6 julkaistiin joku viikko sitten. Hongkongissa se on näkynyt lähinnä niin, että jokainen Apple-liikkeen edusta on solkenaan ihmisiä. "Vau, mitä brändiuskollisuutta!" EI! Nämä ihmiset hamstraavat iPhoneja, mutta eivät itselleen. Ne myydään Mannerkiinaan kiskurihintaan. Ylläoleva jono on liian kaukaa, mutta olen ohittanut Festival Walk -ostoskeskuksen Apple-kaupan, ja siellä ihmiset seisoskelevat kauheat tukut käteistä käsissään ja kassilliset iPhoneja! Monet kuitenkin vie mukanaan vain yhden tai kaksi puhelinta Kiinaan, mutta se on silti ilmeisesti sen arvoista.
Tykkään seurata tällaisia ilmiöitä, jossa ihmiset tekee rahaa mitä mielenkiintoisemmin keinoin!



Mentiin centralissa illalliselle ylläolevaan nuudeliravintolaan. Annoksen hinta oli $25, eli 2,5 egee. Wontonkeitossa nuudeleita ja jättikatkarapunyyttejä, ihan törkeen hyvää! Ikävä kyllä suuressa nälässäni otin ensimmäisen annoksen pöytään kannetuista. Myöhemmin kävi ilmi, että yksi joutui odottamaan omaa ruokaansa paljon pidempään. Ei sillä siis, että olisin mitenkään ylettömän kohtelias, mutta länsimaalaisessa seurueessa olen kyllä ylivoimaisesti nopein syömäri, kun puikkojen kanssa syödään. Tietenkin tämä tyttö, joka sai ruokansa viimeiseksi oli se hitain. Mielestäni tämä on kyllä hänen oma vikansa, sillä hän ei ole harjoitellut puikoilla syömistä ja syö suurimman osan aterioistaan haarukalla ja lusikalla. Syömäpuikot eivät ole haarukkaa kummoisempi vempain, kunhan käsi vain tottuu otteeseen.
Eihän asia minulle kuulu, mutta tuon koen kyllä niin suomalaisen sisun vastaisena. Yleensä jos tapaan suomalaisia vaihtareita, tuntuvat he melkein ylisuorittajilta moniin muihin kansalaisuuksiin verrattuna. Totta kai puikoilla syömistä on harjoteltu. Totta kai on opeteltu kieltä. 17-vuotiaana Japaniin lähdettyäni minä ja kaksi muuta suomalaista tyttöä kokeilimme innokkaasti niitä kahtakymmentä osaamaamme japanilaista sanaa ja yritimme syödä kaikkea hyytelöstä alkaen puikoilla. Suurin osa eurovaihtareista, mitä olen täällä tavannut suuttuu, jos siivooja ei puhukaan englantia, tai ravintolasta ei löydy haarukoita...

Herkullisen illallisen jälkeen palasimme kampukselle marketin kautta. Tuuli sopivasti, niin oli mukavaa istua nurmikolla fiilistelemässä ja juoda parit drinkit illan päättäjäisiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti