Poliisi on ystävämme!

Ilmeisesti mua kaivataan silloin kun olen poissa. En jotenkaan koskaan ajattele jättäväni mitään jälkeä ympäröiviin ihmisiin, mutta nyt olen saanut kuulla niin monelta ihmiseltä ikävästä, että ei auta kun uskoa. Tuntuu vähän pöljältä, että jossain puolella maailmaa ihmiset puhuu musta. Lopettakaa! :D

Lokakuu on vierähtänyt käyntiin. Odotan HK-asukaskorttiani ja chillaan vältellen koulujuttuja. Viime viikolla oli loma, jolloin piti mennä katselemaan mielenosoituksia sun muuta mukavaa. Sain kuitenkin ruokamyrkytyksen, mistä johtuen makasin lähinnä sängyssä tai vessan lattialla... En varmaan mitenkään hellyydellä muistele tätä kokemusta, mutta jossain kohtaa se kai vastaan tulee. Ei mitään hajua, että mikä syömästäni olisi voinut moisen aiheuttaa. Melkoiselta pettymykseltä se kuitenkin tuntuu, kun jokin niin rakas kuin ruoka tekee tuollaista! Vatsa ei edelleenkään ole palautunut normaaliuteen, mutta en jaksa ikuisuuksiin miettiä, että onko tämä ruoka nyt tarpeeksi hellää ruuansulatukselleni.

Sängyssä maatessani ja kärsiessäni tulin myös huomanneeksi, kuinka kylmät välit mulla on huonetoveriini. Itsehän olisin siis valmis olemaan ikuisesti parhaita kavereita ja käymään yhdessä illallisilla ja pelaamaan mahjongia, mutta hän ei puhu! Ei sano edes hei, ellen itse tervehdi ensin. Tämä oli varsin kiusallista koomaillessani sängyssä, sillä hän oli usein huoneessa, muttei kommentoinut mitään siihen, että makasin sängyssä kellon ympäri. En siis tarkoita sitä, että täytyisi alkaa huolehtimaan musta, mutta luulisi sitä nyt jonkin uteliaisuuden heräävän ja kysyvän, että oletko ok. Aloinkin miettimään, että jos kuolisin sänkyyni, ehtisikö ruumiini alkaa haisemaan ennen kuin hän hokaisi, että jotain on pielessä? :D

Mielenosoitus jatkuu täällä jo toista viikkoa. Väki alkaa vihdoin vähenemään ja olen siitä, jos ei muuten, niin heidän terveytensä kannalta kiitollinen. Voin vaan kuvitella, millaista on olla kadulla yötäpäivää, kun lämpötilat sahaa väliä 27-33, varsinkin kun siihen lisää HK:n monsuunisateet. Suosikikseni säätiedotuksissa on tullut "tuntuu kuin" aste. 33 astetta, tuntuu 38:lta. Jipii! Oma kehoni on kuumuudelle melko heikko, niin pelkkä liikennevaloissa seisoskelu ilman päivänvarjoa on liian tuskallista. Uutisten seuraaminen on ollut hieman hankalaa, kun kaikki on kantoniksi. Onneksi tv:n ääressä on joskus naapurihuoneen ystävällinen Tracy, joka kääntää tapahtumia mulle. Olen jutellut myös muutamien osallistuneiden kanssa tapahtumista, eikä ne aina ole kovin mukavaa kuunneltavaa. Yksi inhottavimmista oli, kun eilen eräs poika avautui siitä, kun hänen mielenosoitusalueelleen pyrki ambulanssi. Kuulemma yksi poliiseista on loukkaantunut ja tarvitsee apua. Ambulanssi päästettiin ihmisvirran läpi, mutta lääkintätarvikkeiden sijaan se oli lastattu täyteen kyynelkaasua ja muita mielenosoituksen vastaisia työkaluja - mitään loukkaantunutta poliisia ei ollut olemassakaan. Myös tarinat mannerkiinalaisista (joita HKlaiset tuntuvat katsovan vähän alakanttiin), jotka vievät mielenosoittajille lahjoitettuja vesi- ja ruokavarantoja huvittavat, sekä tarinat myöskin mannerkiinalaista turisteista palloilemassa alueella wtf-fiiliksellä, kun koko mielenosoitus on sensuroitu Kiinan mediasta. En ole vielä poistunut HK:n alueelta "oikeaan" Kiinaan, mutta mulla on hyvin vahva mielikuva kiinalaisista :D

Demokratistien kanta on huomattavasti suositumpi. On olemassa myös vastustajia, joista yhtä kuultiin eilen luennolla, mutta hänen kantaansa ei oikein voinut ottaa todesta - se oli niin täynnä suoraan nieltyä poliittista propagandaa, että oli paikoin vaikea olla nauramatta. Ihanko tosissaan tämä ihminen sanoo, että vaikka poliisien toiminta on moraalisesti tuomittavaa, protestoijien on pahempaa, koska se on teknisesti ottaen laitonta: laki on absoluuttinen totuus ja sitä tulee aina, poikkeuksetta noudattaa! Näin ottaen se, että poliisi lyö ohi kulkevaa opiskelijaa ei varsinaisesti ole ongelma, koska kyseessä on poliisi ja poliisi on ystävämme!

Mielenosoitus näkyy ihan joka kulmalla kampuksella.

Yritin kuvata monsuunisateita, feilasin.

Joku fiksumpi olisi varmaan tajunnut, ettei kannata juuri nyt syödä niitä tulisempia ruokia, kun vatsa ei ole vielä kunnossa... Kuvassa Singaporelainen laksa-nuudelikeitto, joka seassa oli kaikenlaista nannaa merenelävistä tehtynä.

Tämä kuva on todiste (lähinnä itselle) siitä että tosiaan joskus kyllä käyn kuntosalilla.

Elämä kuitenkin jatkuu! Toivon tosiaan, että mielenosoitukset saataisiin päätökseen ja opiskelijat palaisivat luennoille, On yksinäistä tehdä ryhmätyötä, kun puolet ryhmästä on (tai ainakin väittää olevansa) taistelemassa rauhanomaisin keinoin demokratian puolesta.