Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

maanantai 29. huhtikuuta 2013

We're all going on a summer holiday

Oli iha hurja opiskelu-urakka tässä välissä... NOT.
Nythän olen jo kesälomalla. Sain nimittäin kaikista loppukokeista vapautuksen. Taloustieteen keskiarvo oli lopulta 60.6 kun yli 60 piti olla, ettei tarvinnut alkaa kokeeseen lukemaan. Oli kyllä jo melko lailla tuurista kiinni siis. Vähän tuntui hassulta aloittaa kesäloma jo huhtikuussa, varsinkin kun maaliskuun jälkeen ei ole ollut kunnolla enää mitää. Ei silti valittamista! Varmasti sitten joskus kun aikuistun ja joudun oravanpyörään kaipaan nykyistä vapautta.

Menin ja ostin lentolipun Suomeenkin. Funtsin, että mitä turhaan nyhjään täällä, ku voin olla himajin kotimaassa, jossa mulla ei ole varaa alkoholiin tai vaatteisiin! Pitää siis pois paheen tieltä! Syön vaan porkkanoita ja istun sisällä, etten vahingossakaan rusketu. Kesätöitä ei nimittäin ole vielä löytynyt. En ole luopunut täysin toivosta, mutta huonolta näyttää. Olisi kyllä aika absurdi ajatus olla syyskuun puoleen väliin toimettomana. Kenties otan siis osaa kaiken maailman projekteihin tai ryhdyn taiteilemaan urakalla. Katusoittajaksi musta ei ikävä kyllä ole musikaalisuudettomuuteni takia.

Ihan toimettomana ei ole tarvinnut täällä sentään istua. Puheenjohtajuuden myötä on ollut kaikkea järjestöhommaa parille päivää. Olen saanut paljon kehuja ulkonäöstäni. Kuulemma näytän puheenjohtajalta, joten pärjään ihan hyvin ensi vuonna! Aion siis jatkossakin näyttää samalta, niin kaikki menee hyvin! Neuvoina olen saanut, että 'tee vain mitä tykkäät' ja 'älä hamstraa itsellesi liikaa tekemistä, vaan koita delegoida'. En usko kummankaan kanssa olevan mitään ongelmia, kunnen mikään ahkeruuden perikuva ole.

Meidän piti MDP:ssä tänä lukukautena suunnitella oma älypuhelinsovellus. Mun ryhmän sovellus oli iLoyal, joka tallentaa käyttäjän bonuskortit sun muut etukortit yhteen paikkaan, niin ei tarvi loputtomiin lompakkoa kaivella kassalla. Kuten MDP-henkeen kuuluu, meidän tuli kirjoittaa aiheesta viisi esseetä, niin että lopussa kukaan ei varmastikaan enää pitänyt ideasta! Meidän idea oli kyllä ainakin vakavammin otettava kuin jotkut muiden joukkueiden ideoista. Yksi ryhmä oli kehittänyt sovelluksen, joka pisti puhelimen pelit ja äänet pois päältä. Kaikki kuunteli vähän nyökyttäen, kunnes kissamakitutorimme Kunkku Kreikasta huomautti, että eikö olisi helpompaa sulkea puhelin tai laittaa äänettömälle. Ei ollut käynyt tämän ryhmän mielessä...

No niin, ilmeisesti taso on ollut melko samanlaista kaikissa ryhmissä, koska meidä ryhmä pääsi finaaliin! Tämä oli nimittäin kilpailu ja voittajalle on luvassa rahapalkinto yhdeltä alan yritykseltä. Pari viikkoa sitten teimme videopitchin sovelluksestamme, jonka perusteella pääsimme sitten jatkoon. Keskiviikkona on määrä esitellä ideamme leijonankita-ohjelman tyyliin yritykselle, joka palkinnon jakaa. Vähän jännittää! Oon aina ollut ihan säälittävä esitelmänpitäjä, mut MDP:n myötä se on vähän helpottunut, ainakin jos esiinnyn oman ryhmän kanssa. En edelleenkään ole lähelläkään hyvää, mutta ainakaan en ole pyörtyä aina kun pitää puhua.

Pitää katsoa joku varastofirma pitään mun kamppeita kesäloman ajan ja ostaa vähän kesävaatteita pohjolaa varten. Toivottavasti löytäisin edes sen verran töitä, että saisin katettua kesäasumisen kulut!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Pomo piilossa

Lomat on lusittu!

Torstaina on math&stat-koe, jota olen siis jo yrittänyt kahdesti. Kolmas kerta toden sanoo! En oo kyllä ees harjotellut, taidan kokeilla vielä ens viikolla uudelleen.... Järkevää touhua! Huomenna tosin kaverini Johanna tulee tänne ja, vaikka hän ei sitä vielä tiedäkään, saa hän toimia excel-oppaanani! Jee!

En saanut eilen unta, joten aloin katsomaan 'Kaichou ha meido sama' -nimistä animea neljältä aamuyöllä. Oon tosi huono kirjottaan japania latinalaisilla aakkosilla, suomennettuna nimi ois varmaan, että puheenjohtaja on sisäkkö. Siis sellainen sisäkkökahvilatyttö. Yritin sitten nukahtaa piirrettyjen ääreen, mutta ei siitä mitään tullut. Stressaan jotakin. Ei oo tiedossa kesätöitä ja olin budjetoinut aika lailla sen varaan.  Tänään oli vaihtoinfo, jossa sanottiin, että vaihtoon kannattaa varata vähintään £4000 yhdelle lukukaudelle. Koko lukuvuosi tuskin tekee tuplasummaa, mutta rahaa olisi jostain käärittävä valtion tukien lisäksi. Vaihtoon lähdetään siis kolmantena vuonna ja mun tutkinnossa se on pakollinen. Haluisin ehdottomasti lähteä koko vuodeksi. Jännitin tätä hetken, kunnes aloin murehtimaan talousasioitani. Mietin, että tarvisin kenties johtamiskokemusta.

Illalla oli international societyn joku tapaaminen, missä valittiin johtokunnan jäsenet. Menin sinne ihan mielenkiinnosta, kun kerran mainoksessa luvattiin pikkusuolaista, mutta kun paikalla ei ollut kamalasti väkeä, päädyin hakemaan virkaa yöllisen animetuokion inspiroimana. Näin minusta tuli järjestön puheenjohtaja! Joo, en nyt pilaile. Kyseessä on myös hyvin iso järjestö, joka järjestää kaikenlaista koko ajan. Eka olin vähän trallalaa I'm a president of something~! kunnes tajusin, että ryhdyin sitten johonkin, mistä en tiedä mitään ja mihin mulla ei varmaan ole minkäänlaisia valmiuksia. Taas. Mielessäni oli siis johtamiskokemuksen kartuttaminen, kun kerran ainetta opiskellaankin, mutta olisin ihan mielelläni voinut vetää jotain kymmenen hengen jumppakerhoakin. No, toivottavasti tulee mielenkiintoinen ensi vuodesta ja että järjestö on vielä vuoden kuluttua pystyssä! Kenties olen hommaan niin epäpätevä, että muut johtokunnan jäsenet ryhtyy kapinaan ja vallankaappaukseen. Päivitän siinä tapauksessa kyllä draamasta tännekin.

Sunnuntaina tapaan tän vuoden puheenjohtajan, joka sitten valmentaa mua vastuutehtäviinsä. Mulla ei ole kyllä tapana, mutta toivottavasti en kadu tätä päätöstä jatkossa...

torstai 11. huhtikuuta 2013

Accept my egg and this feeling

Pääsiäisloma!
Meneillään edelleen, vaikka pääsiäinen onkin jo ohi. Varmistin juuri kalenteristakin.

Maaliskuu oli tosiaan tehtäviä täynnä. Viiminen viikko ennen loman alkua oli sitä, että oli jatkuva kiire, mikä on vielä ihan ok, mutten pystynyt stressin takia nukkumaan. Tämä johti parin päivän jälkeen siihen, että saatoin maata salongin sohvalla (yritin keksiä jotain hienompaa sanaa sille tuloksetta...) ja tuijottaa seinää ilmeettömänä tunnin. K ja I huolestui tästä lopulta niin, että käskivät mun hakea pidennystä palautuspäiviin.

Selvittiin kuitenkin hengissä! Loma alkoi sillä, että PO ja K lähti pois. PO Saksaan ja K Itävaltaan laskettelemaan. Mä ja I ollaankin oltu täällä kahdestaan nää kaksi viikkoa ja meno on ollut sen mukaista. Arvoisat K ja PO epäili, ettemme poistuisi sohvalta mihinkään. Miten väärässä olivatkaan! Ensimmäinen päivä meni kymmenen elokuvan parissa, joista yhtäkään emme katsoneet alusta loppuun. Toisena päivänä alkoi vaikka millainen aherrus!


Tutustuimme perinteiseen japanilaiseen kulttuuriin origamiveneiden kautta. Tässä ikävä kyllä on jo haaksirikko meneillään. Ines kuvasi myös videon, missä laulamme My heart will go onia. Ilmassa saattoi olla lievää mökkihöperöyttä...

Aprillinpäivä oli ihan loistava, koska Ines on ihan yhtä trolli kuin mitä minäkin. Muistatte varmaan vielä hurmaavan entisen kanadalaiskämppiksemme Michellen. Hänellähän oli tapana hankkiutua teepusseista eroon pudottamalla ne ikkunasta ulos alakertalaisten riemuksi. Olemme sitemmin tutustuneet suoraan hänen huoneensa alapuolella majailevaan Amelieen, joten päätimme toki muistaa häntä aprillinpäivän kunniaksi.



Täytimme hedelmäpussin kuumalla vedellä ja teepusilla (kuvan tumma kohta pussissa). Nimikortin avatessa sisäpuolella luki 'aprillia' ranskaksi. Tein insinööritaidoillani narua jätesäkistä jonka sidoimme tähän pakkaukseen. Hilasimme sen sitten alas Michellen huoneen ikkunasta ja läväytimme Amelien ikkunaa vasten. Hän oli varmaan kaivannutkin jo tällaisia terveisiä!

Seuraavaksi päätimme ilahduttaa myös alapuolisen asuntomme asukkeja. Koska oli myös pääsiäinen, keitin kanamunia ja koristelimme ne sitten elegantisti tussilla.


Taiteilijanlahjani pääsivät jälleen esille! Aiemmasta innostuttuamme muna pääsi kanssa hedelmäpussiin, koristeeksi laitettiin hurmaava rusetti ja hilattiin salongin ikkunasta jälleen jätesäkkiköydellä alakertalaisten avoimesta olohuoneen ikkunasta sisään. Siellä asuva Linda ihastui kovasti yllätysmunaamme, jonka ilme on kyllä, vaikka itse sanonkin, melko charmantti. Meidät kutsuttiin käymään kakkukahveille, jossa ei ollut mitään jekkuja! Jee!

Arvatkaa jäikö tämä tähän? No ei tietenkään! Seuraavaksi päätimme kirjoittaa rakkauskirjeet katutasolla asuville pojille, jotka on ollut hyvin veemäisiä naapureita. Sujautettiin se oven ali ja signeerattiin, että blondi kolmoskerroksesta (Linda). Heidän 'vieraansa' on yrittäneet väkisin tunkea meidän asuntoon sisään, porraskäytävässä haisee aina pilvi heidän tupruttelujensa ja viljelmiensä takia ja kaverit voivat alottaa bileet koska tahansa. Myös neljältä aamuyöllä tiistaisin. On hämmentävää, että miten ne saa porukkaa mahtumaan lukaaliinsa.

Sama rakkauskirje kirjotettiin myös mun ja I:n kaverille Artille, joka asuu kanssa ghetossa. Koska pidämme Artista, hän sai kirjeen lisäksi myös suurten tunteiden symbolina samanlaisen pääsiäismunan, kuin mitä alakertalaiset.


Dear Artjoms,

When I look at you
the sky is clear & blue

When I miss you, I feel this pain
it is like eternal rain

My heart is raging like a storm
when I see you around the dorm

I come upon you kneeling,
accept my egg and this feeling

Kiss

Runoilusta vastasin minä. Vähän harmitti, ettei ollut aikaa hioa tätä tunteiden tunnustusta pidempään. Sujautimme kirjeen sisään hänen raollaan olevasta ikkunasta, mutta munaa ei saanut sinne mahtumaan, joten päätimme mennä kylään. Idea oli, että toinen meistä olisi huomaamatta livahtanut A:n huoneeseen ja asettanut munan kirjeen viereen ikkunalaudalle. A:lla oli kuitenkin vieraana jo hyvin tarkkaavainen Amelie, niin ettei tämä onnistunut. Pyörittelin pääsiäismunaa kädessäni ja yritin keksiä paikan, mihin sujauttaa se huolimattomasti, jolloin se ilmakuplan takia särkyi käteeni! Tungin sen lähimpään laukkuun ja oli pieniä vaikeuksia pitää pokka. A on hyvä tyyppi, mutta myös erittäin hyväuskoinen, joten hän olisi varmaan ihmetellyt ikuisesti tätä romanttista yllätystä, ellei Amelie olisi mennyt kertomaan illalla, että olimme olleet luovalla päällä. Harmi!

Loman eka viikko sää oli ihan mahtava, joten tehtiin ostosmatkoja (sellaisiin hienoihin putiikkeihin kuin mm. Tesco, Lidl ja Aldi koska ollaan täällä vähän mässäilty) ja mentiin fiinille necropolikselle hautausmaapiknikille. I ei ollut käynyt hautausmaalla sitten lapsuutensa, joten oli unohtanut pelkäävänsä niitä kuollakseen, myös auringonpaisteessa... I ei ole koskaan leiponut, joten opetin hänen tekemään kauralastuja. Hän onkin tehnyt niitä nyt kolmesti! Ollut oikein mukava leppoisa loma. Illallisia, korttipelejä ja lautapeli-iltoja, vähän kylillä riekkumista, karaokea ja hyvää ruokaa. Ja ensi viikolla kaverini Suomesta tulee käymään. Jee!