Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Riemu raikkahin aika

Vietettiin joulua Katharinan kanssa. Meillä oli vähän eri mielipiteet siitä, mitä tehdä, sillä hän olisi halunnut lavastaa normaalin joulunsa ja leipoa itävaltalaisia kaakkuja ja keksejä. Pienen palaveroinnin jälkeen hänkin kuitenkin hyväksyi, että pipareita ei voi leipoa ilman uunia... Hän oli hyvin epäilevä asian suhteen, mutta kehotin googlettamaan mikäli epäusko ei hälvene.

Aloitimme aattoaamun katsomalla Big Hero 6 -elokuvan. Festival Walk-ostoskeskuksen elokuvateatteri on aika halpa (5€) ennen puolta päivää, joten käyn yleensä katsomassa elokuvat aamuisin. Perinteisesti yritin myös McDonaldsin aamiaissettiä, koska en millään ota uskoakseni, että McD ei ole minua varten... Vähän sain jotain kulmaa nakerrettua, mutta aika kamalaa oli ja hukkaan meni. Hyvin ne siellä mäkkärissä osaavat markkinoida kun väen väkisin yritän syödä... Elokuva oli kuitenkin hauska, varsinkin kun lapsiyleisö reagoi niin voimakkaasti.

Elokuvan jälkeen suuntasimme centraliin ja menimme syömään vähän nuudeleita. HK:ssa on paljon ravintoloita, jotka tarjoilee vaan muutamaa ruokalajia, mikä on hyvä, koska sitten ruokaa ei tarvitse myöskään odottaa kauaa. Saimmekin annokset parin minuutin sisässä tilattuamme ja parin euron hintakin oli kohtuullinen.

Jatkoimme matkaa eläin- ja kasvitieteelliseen puistoon. Päivä oli tosi lämmin lähiaikojen lämpötiloihin verrattuna ja näin kaduimme, että olimme bussin sijaan päättäneet kävellä kilometrin matkan, sillä se oli jyrkkää ylämäkeä. Vähän tuli lämmin!






Sielläpäs olikin vaikka mitä eläimiä. Paikkaan oli vapaa pääsy, eikä ruuhkasta ollut tietoakaan. Ihastuin vähän vilkkaimpiin apinoihin ja yllättävän suuriin orankeihin.
Eläintieteellisen puiston jälkeen menimme vielä HK puistoon, jossa oli iso lintuaitaus. Kyllä sielläkin mielellään kiersi. Vähän erikoiselta tuntui olla puistossa keskellä pilvenpiirtäjäviidakkoa.

Neuvottelimme kiivaasti illallisesta ja päädyimme japanilaiseen BBQ:n. Söin tässä aiemmin korealaista BBQ:ta, mutta koska se on astetta tulisempaa, päädyimme japaniherkkuihin. Mong Kokissa oleva Gyuukaku osoittautui aika mahtavaksi paikaksi. Tilaaminen oli melko lailla minun vastuullani, koska tiesin, mitä tehdä. K sai sanoa, mitä vihanneksia tai herkkusieniä saisi olla. Tilasimme myös vähän wagyuuta, joka oli korkeasta hinnastaan huolimatta aivan taivaallista. Hinta oli lopuksi 200HKD per naama, mikä oli vielä ihan hyväksyttävää, kun kerran joulu on ja niin edelleen.
Sitten hilpasimme supermarketin kautta kotiin, jossa katsoimme Lost in Austenia, joimme luumuviiniä ja viskiä, lauloimme joululauluja saksaksi ja söimme hedelmiä ja suklaata.

Joulupäivänä K lähti poikaystäväänsä vastaan lentokentälle puolen päivän aikoihin. Minä pyhitin päivän tv-sarjoille, kuten Dracula (2013) ja  Sleepy Hollow ja kääriydyin huopaan koleaa säätä pakoon. Ikävä kyllä en suuressa viisaudessanikaan ollut tajunnut hedelmä- ja suklaaostoksilla ostaa myös seuraavaksi päiväksi ruokaa: kampuksen ruokala oli kiinni ja sää sangen glasgowmainen, joten sain pärjätä puurolla, nutellalla ja nuudeleilla.

Nyt kuitenkin hilpaisen pakkaamaan ja lähden sitten lentokentälle - Thaimaa kutsuu!



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Easy living

Terveisiä joululomalta! Viimeinen kokeeni oli tosiaan tiistaina, joten olen viettänyt jo monta päivää mukavaa aikaa. Aloin toteuttaan pitkäaikaisia (=kaksi viikkoa) haaveitani ja menin syömään vähän nuudeleita Mong Kokiin Tokyo Tsukiji-ravintolaan. Paikka oli suositeltu OpenRicessa ja kaverini Steven oli antanut sille kolme pistettä. Ramen on Stevenille ehkä vielä vakavampi asia kuin mulle. Mulla oli reissussa mukana 200HKD, eli 20€, jonka piti riittää lounaaseen ja hiustenleikkuuseen. (riittihän se) Sen lisäksi ostin kookosmehun ja parit pullat myöhemmille kaffitteluille ja muuta sälää. Suuruudenhulluudessani luulin saavani vielä samalla rahalla peiton, mutta ei se HK ihan niin edullinen ole.

Kävin keskiviikkona vihdoin myös hevoskilpailuissa Happy Valleyn radalla. Hevoskilpailut on yksi niistä asioista, joita HK matkaoppaat aina hehkuttaa. Sinne voi mennä lyömään vetoa suosikkiheppansa puolesta ja katsoa, kuinka dollarit karkaavat... Paikalla oli todella paljon länsimaalaisia ihmisiä (tunsin oloni lyhyeksi!). En ole kauheasti kiinnostunut vedonlyönnistä, mutta olihan tuo mielenkiintoinen visiitti. Hevosten kilpailujen välissä oli aina puoli tuntia, minä aikana oli jotain väliaikaviihdettä sun muuta.


Aika monet vaihtarit on lähteneet kotiin tällä viikolla, niin hyvästejä on riittänyt. Olemme käyneet syömässä dim sumia siis oikein urakalla, kolmesti tällä viikolla. Dim sum on siis pieniä annoksia erilaisia kiinalaisia herkkuja. Hyvin tasokkaassakin dim sum paikassa (Michelin-ravintola) ei välttämättä tarvitse maksaa itseään kipeäksi - yleensä laskut on pyörineet siinä 3-6 euroa per henkilö.




Tänäänkin kävimme lounaalla syömässä vähän dim sumia. Sen jälkeen suuntasimme Kowloonin puistoon Tsim Sha Tsuihin. Tykkään puistosta todella paljon, koska siellä on flamingoja ja lintuaitauksessa papukaijoja sun muita. Vaikka sunnuntaisin sielläkin on paljon filipinonaisia hengailemassa, on siellä silti aika rauhallista ja tilavaa. Ihmistungos käy välillä tosi ahdistavaksi. Sää oli todella kaunis ja oli mukavaa istua kavereiden kanssa ja olla vaan. Rustailin siinä jotain piirustuksiakin. Auringon laskiessa siirryin meren rantaan katselemaan punertuvaa taivasta.






Niin joo, joku Felix on unohtanut Kindlensä tän lukukauden aikana meidän kerroksen keittiöön useasti... Tässä vähän aikaa sitten nostin sen pöydälle näkyvälle paikkaa (ettei Felix vaan unohda!), niin eikös sieltä välistä pudonnut lappunen, joka paljastui oikein rakkauskirjeeksi! Ihanaa :) Jos vaan Alice tietäisi, kuinka huonon huolen Felix pitää arvotavaroistaan...

perjantai 19. joulukuuta 2014

Taiwan times #4

Vielä viimeisen kerran siitä Taiwanista! :D

Maanantain otimme rennommin. Suuntasimme ensin Tamsuihin, josta määränä oli mennä Bali Sunsetin ranta-alueelle. Päivä oli kuitenkin niin pilvinen ja sateisen oloinen, että päädyimme vaan kuljeskelemaan Tamsuissa meren rannalla ja käymään läheisessä temppelissä ja markkinakadulla. Aika intensiivisten turisteilupäivien jälkeen oli kiva ottaa elo vähän rennommin.



Lounasajan lähestyessä jatkoimme matkaa Beitouhun ja vaihdoimme siellä Xinbeitoun MRT-linjalle, joka oli enemmän kaupunkijunan tapainen...
Beitoussa oli jotain sellaista, jota odotin eniten Taiwanin reissulta: kuuma lähde! Rakastan kylpemiskulttuuria Japanissa ja vaikka tiesin, että kokemus Taiwanissa olisi vähän erilainen, olin innokkaana matkassa.





Pyörimme aikamme puistossa ja ympäristöä tutkien, kunnes nälkä vei veiton. Menimme syömään raamenravintolaan, lähinnä koska sen edessä oli pitkä jono ja kaikella HK-logiikalla jonon päässä on aina jotain hyvää. Ja vai oliko! Raamen on siis japanilainen nuudelikeitto ja tässä ravintolassa oli kenties parhaat nuudelit, joita olen ikinä maistanut! Itse keitto oli herkullista (kuuman lähteen veteen tehty), possu mureaa ja ihanaa, marinoitu muna täydellinen ja nuudelit ravintolan itsensä tekemät. K ei ole yleensä nuudeli-ihmisiä, joten yllätyin hänen suostuessaan tähän valintaan. Meidän molempien ateria kului syvässä hiljaisuudessa, lukuunottamatta parin minuutin välisiä toteamuksia, että miten jokin voi olla näin hyvää. Pelkät bambunversotkin oli taivaallisia ja yhdessä liemen kanssa merilevä nostatti melkein kyyneleet silmiin.
Niin jos ei siis käy tästä ilmi niin hyvää oli!

Syönnin jälkeen tarkoituksenamme oli suunnata katsomaan kuumavesiallasta, joka olikin suljettu, koska oli maanantai. Vähän pettyneinä päätimme palata paikan päälle seuraavana päivänä. Nyt vaeltelimme katuja ylös rinnettä, etsien siellä olevaa temppeliä - tuloksetta! Oli ihan hauska nähdä eri kylpylöitä ja pieniä katuja, mutta hyvin olivat temppelinsä piilottaneet. Lopulta totesimme, että tuskin se olisi ollut edes niin kiinnostava jo näkemiemme viiden temppelin jälkeen.

Kylpyaika! Beitoussa on julkinen ulkokylpylä, jonne sisäänpääsy maksoi NTD40 (vähän päälle euro). Toisin kuin Japanissa, täällä miehet ja naiset kylpevät yhdessä, joten vaihdoimme uikkarit päälle vessassa ja uppouduimme kuumaan veteen. Onnistuimme osumaan paikalle ruuhka-aikaan, mutta eipä tuo enää mitään vedessä istuessa haitannut. K tunsi olonsa ensin epämukavaksi, koska hän ei ole tottunut oikein minkäänlaiseen kylpemiskulttuuriin. Pian hän kuitenkin rentoutui ja vietimme ihanan iltapäivän kuumassa vedessä kylmän tuulen puhaltaessa ympärillä.

Illalla K oli liian raukea lähteäkseen mihinkään, joten söimme katuruokaa (nam nam), ostimme umeshu-luumuviiniä 7Elevenistä ja menimme hostellille turisemaan illan päätteeksi


Viimeisenä aamuna (kyllä, Taiwankertomukset myös loppuvat joskus :D) pakkasimme, söimme aamiaista rauhassa ja suuntasimme takaisin luonnonvesiä ihmettelemään. Vesi yllättäen haisi vähän pahalle siinä olevan rikin takia, josta johtui myös vihreä väri. Asteiltaan se oli 60-95, eli hyvin kuumaa! Vesialue oli aidattu, eikä toiselle puolen ollut lupa mennä. Ilmeisesti täällä oli sattunut paljon onnettomuuksia, kun ihmiset keittivät vedessä kanamunia ja polttivat ihonsa samalla.








Oli se aika ihmeellinen juttu!
Tämän jälkeen suuntasimme kaikkien suosittelemaan mykyravintolaan, jonne olimme aikoneet jo aiemmin, mutta mokoma oli jostain syystä hankala löytää, vaikka olimme olleet jo ihan lähellä Chiang Kai Shekin muistomerkillä. Ravintolan sisäänheittäjä oli pitkä aurinkolasipäinen mies, jonka käsiä peitti tatuoinnit. Hän näytti niin perinteiseltä yakuzalta jo pukeutumistyylinsä takia, että olin jossain hilpeyden ja kammotuksen rajamailla. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin olla pyytämättä yhteiskuvaa.

Tilasimme listalta suosituimmat ruokalajit ja sitten jonkun extran. Ruoka tuli melko nopeasti ja näytti todella hyvältä. Ihan hyvää se olikin, mutta... Niin.. en tiedä olemmeko hemmotelleet makunystyrämme pilalle Michelinravintoloilla, mutta kaikki oli aivan liian mietoa ja rasvaista. Ruoka ei siis ollut ollenkaan huonoa, mutta en nyt tiedä suosittelisinko paikkaa kauheasti muille. Kiva kokemus, mutta Taipein paras ruoka taisi sittenkin olla japanilaista...

Kävimme vielä jälkkäreillä Ximenissä (mun oli pihvilihaa) ja sitten saimme suunnata hostellin kautta lentokentälle, jossa heittäydyin villiksi ja ostin pullon mallasviskiä. Glenmorangie oli tax freessa niin halpaa verrattuna brittihintoihin, että päätin nyt sitten kerrankin. Siihen meni sopivasti vielä kaikki Taiwanin dollarinikin. Sitten olikin kiva palata kotiin :)




torstai 18. joulukuuta 2014

Taiwan times #3

Niin, siitä Taiwanista edelleen...

Kolmantena päivänä suunnitelmana oli lähteä Taipeista vähän muualle. Päiväretkeksemme oli valikoitunut Jiufenin kylä parin tunnin matkan päässä. Tapasimme Taipein juna-asemalla kotiyliopistostani Strathclydesta tutun Nadian, joka suoritti siellä maisterin opintonsa. Junassa seuraamme liittyi hänen kaverinsa, joka oli myöskin opiskellut Briteissä. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja saada paikallisia seuraksi ja oppaiksi, mutta me ei kyllä oltu mikään ryhmä. Nadia ja hänen kaverinsa puhuivat keskenään kiinaa koko reissun ajan ja kulkivat edellä, kun minä ja Katharina seurasimme vain turisteina perässä. Vähänhän tuo harmitti, varsinkin kun oli selvää, että kaikki puhumme englantia. Minä ja Katharina olisimme mielellämme kaveeranneet tyttöjen kanssa! 

No, oli kuitenkin tosi kivaa, että joku oli ohjeistamassa meidät perille. Reitti ei nimittäin ollut ihan itsestäänselvä. Ensin matkustimme tosiaan junalla ja sitten nousimme bussiin parin sadan metrin päässä asemasta, syötyämme eka parit kalamakkarat.

Oli kiva päästä ylös vuoristoon ja nähdä vähän maisemia. Sää suosi ja kaikki näytti melko eeppiseltä.



Jiufenissä oli aika taas syödä jotain, ettei vahingossakaan tulisi nälkä. Ohuen lätyn päälle vuoltiin maapähkinäsokerimurikasta täytettä. Lisäksi väliin tuli tarojäätelöä ja korianteria. Aika erikoista, mutta hyvää!



Idyllisten kujien läpi kulkemisesta olisi varmaan nauttinut hieman enemmän ilman väentungosta (jolle kuva ei todellakaan tee oikeutta). Kuljettuamme markkinakadun läpi oli aika kivuta hieman ylemmäs ja... öö... syödä. Tällä kertaa vuorossa oli Jiufenin erikoisuus: taropallot. Ei ollut mitään hajua, millainen ruoka kyseessä oli, mutta tuollaisia makeita palleroita ne oli. Paikka, jossa ne valmistettiin oli tosi mielenkiintoinen ja ravintolasta avautui mahtavat maisemat, mutta itse jälkkäri ei mielestäni ollut kummoinen.







Mistä Jiufen on tunnettu Taiwanin ulkopuolella on, että se toimi Henkien Kätkemän kaupungin mallina. Pystyinkin kuvittelemaan itseni kirmaamaan ylikasvaneena kymmenvuotiaana kujien halki vanhempieni muututtua sioiksi. (Ne syöpöt!)

Vähän kun poikkesimme pää"kadulta" oli jo huomattavasti rauhallisempaa, kunnes saimme kulkea ihan keskenämme. Jiufenissä oli ihasteltavaa!






Auringon laskiessa suuntasimme Jinguashin kullankaivajakylään, josta suoraan ylempänä oleva otos on. Meidät pakotettiin sisälle johonkin päärakennukseen katsomaan opasvideo rakennuksen restauroinnista. Se olisi varmasti ollut hyvin mielenkiintoinen, mutta koska kyseessä oli vanha japanilaistalo, jollaisessa olen itsekin asunut, en ihan osannut ihmetellä oikeita asioita - varsinkin kun kuljimme sisällä kengät jalassa ja tatamihuoneet oli peitetty tuoleilla.

Koko kylä oli japanilaista arkkitehtuuria. Illan kohokohta oli ehkä auringonlasku tai makkara, jollaiset söimme pimeän tullen. Makkaroita oli itse asiassa kaksi ja kyseessä oli eräänlainen hot dog: riisimakkaran sisään laitettiin normaali taiwanmakkara. Olen syönyt taiwanilaisia makkaroita ennenkin ja osasin siis varautua sen makeuteen. Katharina itävaltalaisena ei kyennyt ymmärtämään miksi hyvään makkaraan oli tungettu sokeria sekaan :D

Sitten olikin aika palata Taipeihin. Nousimme bussiin Jinguashista, joka vei meidät suoraan Taipeihin. Tämä olikin hyvä idea, sillä heti seuraavalla pysäkillä (Jiufen) oli väkeä niin paljon, että heistä mahtui tuskin kolmasosaakaan bussiin. Jo tulomatkalla oli melkoinen liikenneruuhka, matka takaisin oli ihan mahdoton! Ensimmäiseen etappiin, johon olisi kuulunut mennä vartti, kului yli puoli tuntia. Mikäs meillä silti siinä bussissa istuessa :)

Taipeihin päästyämme ryhmä hajosi. Oli vähän kiusallista, kun Nadia ja hänen kaverinsa tosiaan olivat vain kulkea aseman porteista, kunnes sitten muistivat, etteivät olleetkaan matkassa kahdestaan ja kääntyivät sanomaan moi. Arvostin sitä, että tytöt olivat lähteneet meille oppaiksi, mutta olisi ollut ihan kiva jutella jostain yhdessäkin...

Erottuamme minä ja Katharina päätimme mennä lasillisille. Jatkoin edellisen päivän japaniviskidrinkkilinjalla ja huomasin häpeäkseni, että ensimmäiset pari siemaisua saivat kasvoni punastumaan. KYLLÄ. Minä, suomalainen roteva nainen, koin periaasialaisen alkoholipunastuksen miedon drinkkini takia. En ihan ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta ensimmäisten juomiemme jälkeen molemmat tunsimme alkoholin suonissa, toisten juomien jälkeen olimme jo suorastaan hyvällä tuulella.
Sitten päätimme lähteä jälleen tutkimaan yömarkkinoita, lähinnä ruokailun merkeissä (en ole varma, tunsiko meistä kumpikaan tämän matkan aikana nälkää). Tilasin pihvilihaa rasiassa, järkyttävän suuren friteeratun kanafileen ja lisää kuplateetä. K oli miedommalla linjalla ja haki vaan rasian nuudeleita. Siinä istuessamme penkillä napostellessa vieressä istuvat pojat totesi japaniksi, että onpas kaunis nainen. Vaatimattomana lyylinä käännyin K:n puoleen ja sanoin poikien arvostavan hänen läsnäoloaan. Pojat meni tosi noloiksi ja kuten vähintään puolille tapaamistani japanilaisista, heille oli täysin käsittämätöntä, että joku valkoinen voi osata japania. He yrittivät keskustella keskenään, että mitäs nyt sanotaan, hei, osaakohan se ihan oikeasti...? jolloin alkoi jo vähän ärsyttää, että niin joo, olen tässä ja kyllä, ymmärrän teitä. Pojille tämä oli edelleenkin hankala tajuta, siitä huolimatta, että he olivat huippuyliopistosta, ja niin ensimmäinen käski toista kysymään, että missä olen oppinut japania, jolloin tämä yritti takellella saman lauseen englanniksi. Tässä kohtaa Katharinalta meni hermo ja hän vihjaisi vahvasti, että pojat voi varmaan mennä muuallekin, eikä suostunut yhteiskuviin. Poistuimme paikalta vähän naureskellen, itsemme ähkyyn syöneinä taas keskiyön tuntumilla.