Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Taiwan times

Aurinko paistaa ja elämä on ihanaa, koska kokeet on ohi, hip hip hurraa! Vai kenties tenteiksikö niitä kutsutaan. Eniveis, mulla oli niitä kaksi ja stressasin taas ihan hirveästi, vaikka kyllä ne varmaan läpi meni. En nyt tiedä olenko opiskelun kannalta kertynyt vaihtoajastani täällä paljoakaan... Yliopisto tuntuu välillä vähän diipadaapalta.


Asiaan! Viime postauksen jälkeen suuntasin Taipeihin samassa rakennuksessa asuvan Katharinan kanssa. Taipei oli yksi niistä kohteista, johon mua olisi kiinnostanut lähteä vaihtoon, joten olin reissusta iloinen. Saimme lentoliput 60:n euron sopuhintaan, hostellin maksaessa saman verran, niin ihan hirveästi ei tarvinnut kipuilla holtittoman reissaamisen takia. Tällä kertaa matkustimme päivän (=illan) aikana, mikä osoittautui aika mukavaksi, koska vaikka siinä "menee päivä hukkaan", mahdollisti kunnon yöunet sen, että olimme ensimmäisenä toimintapäivänä täydessä terässä. Lisäksi lentokentälle siirtyminen oli paljon helpompaa päivällä. Meidän reissun teema oli 'syö-kaikki-minkä-näet', mikä taitaa olla mottoni ihan noin ylipäätänsäkin. Kävimme Katharinan kanssa vaihtarien suosimassa Mr. Wongissa syömässä pari päivää ennen lähtöä ja tilasimme epähuomiossa ihan hirveästi ruokaa kahdelle ihmiselle. Kuvassa on enää tähteet jäljellä, mutta kyllä muuten söimmekin! (kohtuudella kuitenkin, ei saa tulla huono olo). Taiwanin ruoka on kanssa kuuluisaa, niin paloin halusta päästä maistelemaan herkkuja!






Meidän eka päivä alkoi temppelivisiitillä. Välillä tuntuu, että temppelit on vaan toinen toistaan komeampia. Tosin jos niitä näkee useamman kerralla, estetiikallekin vähän puutuu. Seoulissa Nils halusi ostaa passin joka palatsiin ja vierailla kaikissa. Me muut harasimme vastaan, koska jo ensimmäiset kaksi oli tottumattomalle hyvin samanlaisia... Näin ollen päätimme Katharinankin kanssa käydä vain muutamassa jos sopivat reitille.


Olen antimaterialisti, enkä muuten ostaa mitään, ellei ole pakko. Näitä veitsiä kuitenkin himoitsin! Ruuanlaitto on intohimo ja hyvät veitset kaiken A ja O.


 Päivä oli aika kylmä! Söimme lounasta Ximenin alueella, jota kutsutaan Taiwanin Harajukuksi. Koska olimme paikalla aika aikaisin ja arkipäivänä, meno ei ollut kovin vilkas, mutta hyvää kuplateetä ja gyouzaa sieltä kyllä sai.






Chiang Kai Shekin muistomerkki oli melkoinen yllätys - se olikin valtava palatsi! Eurooppalaisina meistä tuntui hieman pöhköltä, että vielä 1900-luvullakin on rakennettu moisia henkilöpalvonnan pytinkejä, varsinkin tässä mittakaavassa. Kyseinen henkilö oli siis kiinalainen poliitikko ja sotilasjohtaja. En häpeäkseni ollut kuullut hänestä aiemmin, mutta Aasian lähihistorian kurssilla käynyt Katharina osasi kertoa tästä jumalhahmosta. Muistomerkki on siis tuo valkoinen rakennus, keltakattoiset rakennukset ovat kansallisteatteri ja konservatorio.



Mulla on Taiwanissa kaksi tuttua, joista toinen antoi mittavan listan suosituksista, että minne mennä. Nautanuudelit oli ilmeisesti must do juttu Taipeissa, joten söimme niitä aikaiseksi illalliseksi. Paikka oli tosi kuuluisa ja sinne sai jonottaa, vaikka olimme paikalla ennen illallistarjoilun alkamista. Liha oli todella mureaa ja nuudelit maittoivat. Jälkkäriksi oli mangolumihiutaleannos vanukkaalla, josta olisi riittänyt vielä kolmannellekin. Tämän jälkeen pihalla liityimme vielä uuteen ruokajonoon, ettemme vain jäisi mistään paitsi. Koju myi jotain pannukakuntapaisia, joita näki Taipeissa tuon tuostakin, mutta jono kertoili siitä, että laadun on oltava melkoinen. Oli todella hyvää! Pannukakun sisällä oli kanamunaa, taiwanilaista basilikaa ja chilisoosia. Tämän jälkeen palasimme hostellille. Päivä oli ollut niin kylmä meille tottumattomille, että väriseminen oli todellakin vienyt voimat. Meitä vähän naurattikin, kun menimme niin aikaisin nukkumaan, mutta hyvähän se oli levätä uuteen päivään.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti