Aika kulkee täällä ihan eri yksiköissä. On nimittäin se elämänvaihe, missä tapahtuu niin paljon ja kaikki on niin uutta, että viikko on kuin vuosi ja parin päivän aikana ehtii luomaan hurjia siteitä vasta tapaamiinsa ihmisiin. Tuntuu, että olisin ollut täällä jo vaikka kuinka kauan, vaikka aikaa on mennyt vain kaksi viikkoa! Ja millaiset kaksi viikkoa!
Perjantaina pääsin vihdoin kunnon karaokeen melkein neljän vuoden tauon jälkeen! Olin ehtinyt jo harmistua kuullessani karaoken HK:ssa olevan hyvin kallista, mutta kyselemällä löytyi myös edullisempi paikka. (Muistaakseni) Mong Kokissa pääsi lauleskelemaan oman huoneen suojiin neljän tunnin pakettihintaan $200, n.20 euroa. Pelkästä karaokesta tämä olisi ollut aika paljon, mutta kun hintaan sisältyi kolmen ruokalajin illallinen ja viiniä/kaljaa, oli diili kohdallaan. Olin matkassa itseäni useamman vuoden nuorempien kanadalaistyttöjen kanssa, joiden into oli kyllä pinnassa. Tytöt hihkutti amerikkalaista RnB:ta, One Directionia ja Justin Bieberiä... Itse en ollut koskaan kuullutkaan puolistakaan biiseistä! Olen lauleskellut perinteisesti jiipoppibiisejä, mutta masiinalla oli harvinaisen hankala hakea japaninkielisiä biisejä! Viimeksi karaokessa ollessani englanniksi laulaminen oli aika rasittavaa hankalien äänteiden kanssa (japaniin verrattuna) mutta nyt ei ollut enää ongelmia. Kai tästä englanniksi elämisestä on jotain hyötyä! :D
Lauantaina tehtiin eri porukalla kaipaamani retki rannalle! Olin kuullut ennakkoon, että täällä on hyvät biitsit niin paloin halusta uppoutua mereen. Mikään rantalöhöilijä en ole kalmankalpean hipiänikään kanssa, mutta uiminen on aina ollut parasta. Suuntasimmekin lounasaikaan Shek-O:n rannalle. Ensin kuljettiin MTR:llä, sitten bussilla maisemareittiä vuoristossa ja suoraan rannalle! Oikein kätevää. Matkaan meni vaihtojen ja muiden osallistujien odottelussa noin 1,5h, mutta oli ehdottomasti sen arvoista. Vaikka oli lauantai ja kovin kaunis päivä, ranta ei ollut mitenkään täynnä.
Viihdyin aaltojen parissa tosi hyvin, vaikka välillä tuli rasvaamisesta huolimatta panikoitua palamista. Ranta oli todella siisti ja hyvin hoidettu: huomattavasti Yyteriä lyhyemmällä pätkällä oli n. viidenkymmenen metrin välein rantavahteja. Meri oli ihastuttavan lämmin ja tuuli helpotti rannan kuumuutta. Käytiin itävaltalaisen Katharinan kanssa jossain välissä hakemassa ruuaksi grillikojuista paistettua kanaa ja maissia, maistui näissä maisemissa muuten aika taivaalliselta, eikä hintakaan huimannut (n.3€ per naama).
Auringon laskiessa palasimme kaupunkiin ja menimme Katharinan kanssa tapaamaan saksalaiskavereitamme Nilsiä ja Sebastiania illalliselle! Kuljimme iltamarkkinoiden läpi, jotka siis ovat varmaan toista sataa pikku kojua myyden kaikenlaista krääsää. Sosiaalisesti vaurioituneena suomalaisena en mitenkään olisi halunnut ryhtyä mihinkään tinkaustouhuun, mutta kun K alkoi, olin minä siinä kakkosmiehenä auttamassa, että joo älä tuohon hintaan ainakaan osta. K:n katsoman astiasetin hinta laski $120 viiteenkymppiin, niin johan nauratti. Tapeltuamme aikamme illallisesta menimme alueelle tyypilliseen rapuravintolaan, jossa ravut valittiin ylläolevista sangoista. Meillä oli kuitenkin mukana belgialaisen Isabellin kasvissyöjäkaveri niin emme loppujen lopuksi ottaneet rapuja tai paljon mitään muutakaan mereneläviä. Tykkään ruokakäytännöstä, että pöytään tilataan paljon ja se jaetaan, mutta joskus tää touhu menee tosi hankalaksi. Mennään esimerkiksi BBQ-ravintolaan ja porukka haluaakin paistettua riisiä ja kevätkääryleitä.
Olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta taidan yrittää ryhmittää näitä edes jotenkin järkevästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti