Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

maanantai 24. marraskuuta 2014

When University Requires You Know How To Draw

Mulla on ollut nyt syksyllä markkinointikurssi mainonnasta ja siellä on jostain syystä päässyt piirtämään. Mullehan tää sopi vallan mainiosti, kun en kuitenkaan kuuntele, vaan raapustan paperin reunaan silmiä ja kiemuroita. Yhdeksi kurssityöksi meidän tuli piirtää oikein storyboard mainoskampanjallemme. Meidän oli Cadburylle, koska olen vaihtari ja pidän suklaasta. Nam nam.

Meillä oli teemana sadut, kuten Liisa Ihmemaassa, Jali ja Suklaatehdas ja Aladdin. Näitä löyhästi teemana pitäen piirsin seuraavanlaisen kuvasarjan, ikävä kyllä tulostuspaperille, kunnen tajunnut muiden haluavan niitä värillisinä.


Selostan tämän mikäli kuvataiteelliset kykyni (etenkin väritys) ovat hieman rajoittuneet. On ilta ja pimeää ja tyttölapsi etsii metsässä Catburya huolissaan.


Ylläripylläri. Catbury on kissa, eikä sitä kiinnosta tulla kutsuttaessa. Meistä oli kivaa luoda maskotti. Catburyn tulisi olla violetti, mutta olen aina ollut vähän värisokea.


Tyttö löytää Catburyn, joka kuitenkin juoksee puunkoloon piiloon.


Sepäs kiukuttaa!


Hupsista, tyttö putoaa koloon, joka paljastuu valtavaksi luolaksi. Normaalissa storyboardissa joka kuvan välissä olisi varmaan kaksi muuta kuvaa, mutta olen laiska piirtäjä niin vetelin vähän mutkia suoriksi.


Päähenkilö päätyy tunnelin pohjalle.


Hieman surkutellen hän nousee ylös ja tutkii ympäristöään. Kissaakaan ei näy.


Mutta, ylläripylläri! Hän onkin päätynyt ihmeelliseen suklaamaailmaan. Tässä kohtaa loppui mielikuvitukseni ja kuljetin vain rändömisti värikyniä paperilla.


Kaikki on taas hyvin, kun kissakin palasi kuvioihin. Tyttö ja Catbury lähtevät tutkimaan uutta paikkaa.


Catbury iskee vielä kameralle silmää ja virnistää leveästi. Mikä mahtava irvikissaviittaus. Kuvaan pamahtaa sloganimme, varmaan vähän esteettisemmin kuin minun lätkäisyni (tein koko sarjan aika kiireessä Singaporesta paluun jälkeisenä aamuna). Olisihan tuohon voinut oikein panostaakin, mutta uumoilin (oikein) että luokan taso tuskin muuten on kovin korkea - turhaa työtä.

Mua jotenkin aina huvittaa, että vaikka osaan teknisesti ottaen piirtää, mulla ei ole yhtään silmää väreille (kaikki tai ei mitään), kohteille tai asettelulle. Mun omat työt onkin yleensä aika rumia - tekniikka on hyvä, mutta itse kuva mauton! Oh well! En tiedä auttoiko tän kuvasarjan piirtäminen mua mitenkään markkinointiopiskelijana, mutta ainakin itsellä oli hauskaa. Meillä oli muitakin osaavia piirtäjiä ryhmässä, mutta ehdotin itseäni, kun paljon sarjakuvaa piirtäneenä olen tottunut kuvittamaan tarinoita sentään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti