Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Singapore

Niin, siellä Singaporessa tuli käytyä pari viikkoa sitten! En tiennyt Singaporesta ennakkoon mitään muuta, kuin että se on pikkuvaltio tuolla etelämpänä ja sitä verrataan usein HK:n. Kaverini oli sielläpäin Ruotsista vaihdossa niin sovimme iloisen jälleennäkemisen ja kyselin hieman vinkkejä. Itse osasin googlettaa myös, että mitä syödä.

Hongkongista lensi joku neljä tuntia Singikseen, yöaikaan tietenkin. Tällä kertaa onnistuin onneksi nukkumaan koko lennon, mikä teki alkavasta päivästä paljon helpomman - Seoulin matkalla uneton yö teki ensimmäisestä päivästä ihan kamalan. Nyt oltiin myös matkassa tyttöporukalla ja sovittiin, että tahdin ei tarvi olla hirveä. Otetaan rennosti ja nautitaan.

Olimme liian aikaisin hostellilla, joten check in ei onnistunut. Sen sijaan jätimme laukut sinne ja lähdimme etsimään lounasta. Mun matkustussääntö on, että ruoka ensin, joten olisin mieluusti jo pysähtynyt syömään matkalla lentokentältä. Mistä sitä koskaan tietää jos vaikka etsintä venyy pitkäksi!


Singaporen curry on kookospohjaista ja hyvää! Riisi oli pitkäjyväistä basmatia ja maistui jollekin, jota en osannut paikantaa.

Check-inin jälkeen aioimme turisteilemaan läheiseen Chinatowniin. En ihan käsittänyt mikä idea tässä oli, kun me kuitenkin asutaan teknisesti ottaen Kiinassa... Noo, siellä oli jos jonkinlaista kojua myymässä kaikkea värikästä. Itse en antimaterialistina halunnut mitään, niin tavara ei kauheasti kiinnostanut. Lähellä olleet temppelit sen sijaan kiehtoi kovasti!


Olen Japanissa käynyt toki temppeleissä ja siellä Skotlannin buddhalaistemppelissäkin tuli vierailtua elokuussa. Hindu- ja muslimitemppelit sen sijaan oli mulle uusi juttu! Siirryimme Chinatownin jälkeen Little Indiaan, jossa oli lisää temppeleitä intialaisille jumalille. Olisin voinut viettää siellä vaikka kuinka pitkään, sillä jumalkuvat oli tosi mielenkiintoisia.



Seuraavaksi taas syötiin vähän! Intialainen ruoka oli tosi hyvää. Paikka, johon mentiin oli niin täynnä Singaporenintialaisia, että meitä tuijotettiin heti kun sisään astuimme - olimme ainoat ei-ruskeat asiakkaat.




Illalla mentiin ulos kun oli ladies night. En tiedä olenko vanha vai vaan tylsä, mutta baarit, olkoonkin kattoterassit pilvenpiirtäjien huipulla, ei oikeen inspaa enää. Istun mieluummin iltaa jossain vähemmällä väellä ja varsinkin vähemmällä volyymilla. 1-Altitude tarjosi kuitenkin tee-se-itse -drinkkikoulun, joka oli ihan jees.

Seuraavana päivänä oli taas pilvistä ja sateista. Muut tuskaili tätä, mutta itse herkästi palavana olin tyytyväinen. Joudun auringonpaisteessa kulkemaan aina päivänvarjon alla, mikä on varsinkin tuulisena päivänä ärsyttävää. Lisäksi tropiikin 35-asteinen sää auringopaisteessa olisi kuulostanut aika tappavalta. Meidän hostelliin kuului aamiainen, joten kaikki itseäni lukuunottamatta tankkasi kuusi valtavaa paahtoleipäsiivua ja kaksi banaania. Itse tuijotin ällistyneenä moista suoritusta, johon kaverini kuittasi, että hänen mielestään tämä ei ole kovin iso aamiainen, vaan olisi Itävallassa ihan normaali.




Katseltiin vähän nähtävyyksiä. Singapore on todella siisti, vähän keinotekoisen oloinen bisnesdisneyland. Vaikuttavaa arkkitehtuuria oli tosi paljon ja kaikki oli hyvin kalliin näköistä. Luksusbrändeillä täytettyjä ostoskeskuksia näki tuon tuostakin. Yleisesti ottaen tilaa oli paljon enemmän kuin HK:ssa, joten ulkona käveleminen ei ahdistanut. Tätä on vähän hankala selittää, mutta HK:ssa on siis tosiaan tosi ahdasta. Ei ole mitään leveitä bulevardeja tai sellaista rauhaa kävelä, kuin mitä Singiksessä: jos nosti kädet ylös hartioiden tasolle, ei ne osu kehenkään :D


Sitten olikin aika taas syödä! Tällä kertaa halusin laksaa! Se ei ollut ihan niin parasta, kun tiesin sen voivan olla, mutta tosi hyvää silti. Laksa on siis tulinen, kookosmaitopohjainen nuudelikeitto, jonka seassa on mereneläviä ja papuversoja ja muuta nannaa.

Illalla varattiin liput yösafarille. Kaverini oli vinkannut, että sen pitäisi olla cool. Yösafari oli siis vain fiinimpi nimi öiselle eläintarhalle, mutta eläinten aitaukset oli paljon kooltaan humaanimmat kuin monissa muissa käymissäni eläintarhoissa, niin ei ahdistanut. Sää oli sateinen edelleen, mistä johtuen muutamat showt oli peruttu, mutta ei se kauheasti surettanut. Mentiin kiertämään ensin reitti jalan, mikä oli tosi jännittävää! Pientä, mutkittelevaa polkua sademetsässä pimeässä, ei muita ihmisiä. Vähän ripotteli ja taustalla kuului kissapetojen karjuntaa. Polkua riittikin kunnon reippailuun. Sen varrelle oli tehty eläinten aitaukset niin luonnonmukaisiksi kuin mahdollista. Tietenkään mitään tiikereitä ei voi laittaa ilman pleksiä ihmisten viereen, mutta muut eläimet sai aika rauhassa olla. Kierroksen jälkeen oltiin vähän väsyneitä, silloin oli hyvä nousta kaupunkijunan kyytiin, joka meni läpi puiston oppaan opastuksella, jolloin näki vähän eri eläimet.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti