Yritin vähän parannella blogin ulkoasua (lue; vaihdoin yhdestä valmisteemasta toiseen) kun edellinen särki silmiä niin.
Olen tässä odotellut, koska iPodini olisi ladannut tarpeeksi, että voisin hilpaista lenkille, kunnes tajusin, että koko laite ei ole ollut odotteluaikanani edes tietokoneessa kiinni! Näin juuri...
Tajusin tänään yhden asian itsestäni. Tai pikemminkin opin pukemaan sen sanoiksi. Pidän nimittäin persoonallisista ja erikoisista ihmisistä, jotka uskaltavat sitten puhuakin jostain ihan käsittämättömistä. Reippaasti normeista eroavia hiippareita! Jos joku tekee jotain (mun) normaalista poikkeavaa ihan vakavana, sydämeni on pakahtua riemusta. Esimerkiksi olin jälkeenpäin melko hilpeä, kun tapaamani ihminen oli sangen intohimoisesti valittanut, että Pauligin kahvikojusta ei saanut normaalia maitoa.
Pyysin tarkentamaan.
"No, kun siellä oli vain sitä laktoositonta", sanoi hän.
Minä: "Ai maitojuomaa vai hyla-maitoa?"
"Sitä maitojuomaa, sitä kyllä löytyi vaikka millaista purkkia!"
M: "Mutta eihän se maistu eriltä? Se hyla-maito on sitä iskukuumennettua makeaa.."
"Kyllä pitää olla tarjolla myös tavallista maitoa!"
M: "Mitä se sitten olisi, punaista vai kevytmaitoa vai...?"
"Ihan sama, kunhan siinä on laktoosia!"
Nyökkäilin vaan että 'Vai niin', koska keskustelukumppanini oli melko tuohtunut ja hihitin tätä keskustelua sitten myöhemmin itsekseni. Ehkä kahviloissa pitäisi olla tarjolla myös maitoa ekstralaktoosilla! Käyttäähän sitä joku reilummin sokeriakin sumppinsa seassa niin miksei sitten tupla-annos laktoosia!
Ehdoton suosikkiominaisuuteni on ehkä avoin turhamaisuus miehissä. Nähdäkseni turhamaisuus koetaan suomalaisessa kulttuurissa hyvin epämiehekkääksi piirteeksi, joten saan suurta riemua siitä, jos seuraani eksyy hyvin turhamaisia heteromiehiä. Muutenkin muitakin epämaskuliinisiksi koettuja piirteitä omaavat heteromiehet piristävät eloani kummasti.
Ilahduttavia piirteitä on myös ylenpalttinen intoilu jostain muille kuulijoille käsittämättömästä harrastuksesta. Vaatii suurta mielenrauhaa pysyä tyynenä kun kaveri puhuu intohimoisesti kuuluisista minigolffareista tai intoilee kokoontaitettavista polkupyöristä.
Onneksi olen itsekin melko hupaisa (joskus surkuhupaisakin...) olento, niin kenties tuotan jollekulle muulle samanlaista riemua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti