Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Is love to Skye #3

Kertaanpa vielä Skye-retken viimeisen päivän, vaikka sen jälkeen onkin tapahtunut vaikka mitä.

Kolmantena päivänä nousimme ihan liian varhain aamiaiselle. Matkanjärjestäjätoveriani Zhanetia ärsytti, kun ihmiset ei olleet bussissa sovittuun aikaan. Olin yrittänyt aiemmin sanoa, että ilmoitetaan varttia aikaisempi alkamisaika, niin latinotkin on bussissa ajallaan, mutta hän ei pitänyt ehdotuksestani. Itse otin tämän aika rennosti - aikataulumme oli aika väljä. Yritin selittää (olematta ihan liian ärsyttävä), että eri kulttuureissa on erilainen aikakäsitys ja että monikaan myöhästelijöistä ei välttämättä ajattele olevansa ollenkaan myöhässä. Tämä oli kuitenkin kaverilleni käsittämätöntä, koska se ei kuulunut hänen kulttuuriinsa!

Paluumatka ei kuulostanut yhtään ankealta, sillä saman reitin sijaan reittimme kulki Loch Nessin ja Invernessin kautta. Kävimme Loch Nessin rannalla olevan Urquhartin linnan raunioilla. Tykkäsin tosi paljon! On ehjien linnojenkin prameutta kiva katsoa, mutta raunioissa on tunnelmaa!

Säät suosi meitä kolmantenakin päivänä. Urquhartin jälkeen tehtiin pari valokuvausstoppia ja ajettiin sitten Invernessiin, joka on noin Porin kokoinen kaupunki. Kämppikseni Kath on sieltä (siis Invernessistä, ei Porista) kotoisin, joten odotin tätä innolla. Invernessissä oli määrä syödä lounasta kukin missäkin. Meiltä kysyttiin ravintolasuosituksia, jolloin ilmoitin vain kaikki ketjuravintolat, kuten Weatherspoonin! : D

Matka jatkui yllätysetappiin, nimittäin Cairngormsin kansallispuistoon Aviemoreen! Bussi kiipesi kiemuraista tietä vuoren rinnettä ylös hiihtokeskukseen. Viimeistään tällä retkellä tajusin, kuinka monimuotoinen Skotlannin luonto on. Vuoria peitti lumikerrokset, vaikka ylhäälläkin lämpötila oli nollassa. Brasilialaiset ja malesialaiset olivat haltioituneita, koska näkivät ensimmäistä kertaa kunnolla lunta. Oli hauska saada jakaa moinen kokemus heidän kanssaan.

Vuorilta laskeuduttuamme pysähdyimme vielä Pithlochryn pikkukaupunkiin kahvitauolle. Söimme jäätelöä ja kävelimme ympäärinsä söpöjä katuja. Sen jälkeen vuorossa oli Glasgowhun paluu. Jossain vaiheessa vilkaisin oppaan penkistä taakseni - koko bussi nukkui! Retki oli imenyt tehokkaasti mehut osallistujista. Glasgowssa sain osakseni ylettömän määrän kiitoksia ja halauksia. Ilmeisesti matka oli oikein mukava. Reippailin siitä sitten vielä iloisesti kotiin, kiitollisena mahtavasta viikonlopusta!

Kuvat, jotka ovat käänteisessä aikajärjestyksessä:

Kuvat ei tee näille maisemille oikeutta!


Superinsinöörien laatima juna

Oli hankala saada arvon osallistujamme pysymään poissa laskettelijoiden tieltä!


Lounaaseen kuuluu aina sipsit

Nessiekin tuli nähtyä!







Aamiainen pekonilla

Much romance

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti