Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

perjantai 1. marraskuuta 2013

Can you hear me?

Olen kenties löytänyt Graalin maljan, sillä viskilasini ei ole viimeisen kahden tunnin sisässä tyhjentynyt paljon yhtään, vaikka siemailen siitä vähän väliä. On Halloween ja minä ja arvon kämppikseni istutaan salonkimme sohvilla (niitä on kolme, eläköön valinnan vara) ja teeskennellään opiskelevamme Youtuben tulenrätinänauhoitteen tahtiin (sopii viskiin).

Huomenna on tiedossa Halloween-juhlintaa! Meillä on kahdeksan hengen ryhmäpuku järjestettynä. Sen nimi on Snow Pimp (tai Snow Ho, en muista) and the Seven Sluts. Uskotteko, että moinen neronleimaus ei ollut omaa käsialaani! :D Osallistujat on kaikki järjestön hallituksesta niin ajattelin tämän olevan hyvä bonding-kokemus. Itse olen Bashful eli Ujo, joten mun ei tarvitse heittäytyä ihan räävittömäksi... Meillä on samanlaiset vaatteet kaikilla, joita sitten sai asustaa hahmonsa mukaisesti. Tänään kun kävin kaupoilla etsimässä tilpehööriä, oli kiva katsella kauppojen henkilökuntaa, jotka olivat innostuneet pukuleikkeihin työpaikalla. Olen myös sangen kiitollinen, etten joutunut huomista varten Dominatrix Slut-rooliin, enkä siis joutunut etsimään mitään lateksista tai mahdollisesti kivuliasta... Mennään kimpassa ensin jonnekin pippaloihin ja siitä kenties tanssimaan. Kivaa!

Pieni tuuletus onkin paikallaan, sillä täällä on saanut viime aikoina taas vähän tuskastella. Siinä missä viime vuonna joutui kirjoittamaan esseitä yksin tuon tuostakin, tänä vuonna kaikki on ryhmätyötä. Olin etukäteen jo kauhean skeptinen, koska joka ryhmään mahtuu perinteisesti ainakin yksi riippakivi, joka ei tee mitään ja mahdollisesti yksi pätijä, joka tekee kaikkea, mutta tietenkin aiheen vierestä ja tarpeettomissa määrin ja kenties myös haastaa riitaa. MDP-ryhmäni, jonka kanssa väsätään essee tai raportti per viikko vaikutti kuitenkin niin inhimilliseltä, että en jaksanut uskoa, että muutkin olisi yhtä toimivia.

Haluaisin kuitenkin puhua markkinoinnin ryhmästäni. Meitä on neljä ja työ, jota teemme on essee eri markkinointikeinoista, joita käyttää valitsemamme tuotteen, kuulokkeet, markkinointiin. Markkinointia varten töiden tulee aina olla tosi nättejä. Kaunis kansikuva olisi suotavaa. Yhtenä markkinointikeinonamme oli olla julisteet, joissa kuuluisat muusikot käyttävät meidän kuulokkeitamme. Samanlaista kuvaa voisi käyttää kansikuvanamme! Tämä kuulosti vallan mainiolta, mutta ikävä kyllä itselläni ei mitään kuvanmuokkaustaitoja ole, eikä edes sopivaa ohjelmaa. Ryhmämme ruotsalaisvahvistus kuitenkin vakuutti, että hän hallitsee homman ja tekee sen mielellään. Sanoi omaavansa paljon kokemusta!

Ilolla jäimme odottamaan tuotoksia. Kuulemma hän aikoi käyttää Beatlesia, Rollareita ja kuuluisia patsaitakin. Olin ihan, että vou, älä nyt liikaa rehki!

Eilen hän sitten esittelikin Facebook-ryhmässä tuotoksiaan meille muille. Ajattelin jakaa ne myös teidän iloksenne:


Tässä kuvassa on varmasti monelle tuttu Jimi Hendrix! Kuvaan kauniisti sulautuvat, modernia muotoilua esittelevä ruskea pampula on kuulokkeemme.


Myös Beatlesit pääsivät kokeilemaan tuotetta toisella korvalla ja poikien ilme on sen mukainen.

Näin luomme ammattimaisen kuvan tuotteestamme, olemmehan yliopisto-opiskelijoita! Tuijotin kuvia ensin hiljaisuuden vallitessa ja mietin, että olisi varmaan hyvä aika aloittaa uusi viinipullo. Luulin ensiksi nuoren ystäväni pilailevan, mutta ehei - hän oli kovin tyytyväinen tuotokseensa. Sillä aikaa kun panikoin pääni sisässä ja yritin keksiä nättiä tapaa sanoa "R U serioussss????", muut ryhmän jäsenet olivat käyneet apaattisesti painamassa tykkää-nappia.

Oloni on taas vähän sellainen, että olen autiolla saarella, jonkun marsueläinten ympäröimänä tai että olen eri ihmislajia tai jotain...
Jos haluatte auttaa turhautunutta markkinointiopiskelijaa, vastatkaa kiitos tähän kyselyyn kuulokkeidenkäyttötottumuksistanne. Vie alta minuutin!

4 kommenttia:

  1. Voi ihanat ryhmätyöt sentään. Niistä ei pääse edes maisterivaiheessa. Nimim. Itsehän tänään viihdyin lipastolla ties kuinka myöhään, koska tiimin äänekkäin torvi (dysleksikko, toki) päätti, että nyt pannaan whiteboard uusiksi. Siinä sitä sitten katseltiin yömyöhään, kuinka likka raapusti taululle hirsipuussa roikkuvaa tikku-ukkoa ja tavasi väärin joka saatanan sanan, lähtien niinkin monimutkaisesta prepositiosta kuin 'from'. Ei siinä mikään kiltteys auta, eikä kovat sanatkaan. Kun on oltava tikku-ukkoja hirsipuussa, niin on oltava tikku-ukkoja hirsipuussa.

    SHOOT ME. Miljoonalti empatiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ounnou :p

      Mun mielestä ryhmätöissä pitäs olla joku sellanen arviointilomake alkuun, että kasattais ryhmät sen mukaan millaisia ihmiset on. En halua olla ryhmässä, jossa muita ei kiinnosta tai ryhmässä, jossa toisia ei kuunnella tai asioista keskustella.

      Poista
  2. Melkein kuolin ku näin nuo kuvat.. Apua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole ainoa :D Oon jakanut nätä hiljaa joka toiselle kaverille...

      Poista