Lies

Terve taas kaikille kivoille kavereille Prokrastiomaasta! Lukukausi lähenee uhkaavasti loppuaan ja sitä ennen pitäisi saada väkerrettyä jos jonkinlaista tekstitiedostoa. Saatiin eilen takaisin meidän markkinointiessee (se jonka kannessa oli eka ne kuvat.. skrollatkaa pari merkintää alemmas jollette muista) ja saatiin siitä kunnioitettava 65%. Arvostelutaulukko on mielestäni 0-100%, mutta enpä ole koskaan mitään 55% huonompaa vielä saanut, niin ei ole tullut todistettua. En ole kauhean kunnianhimoinen opintojeni suhteen, mikä on vähän harmi. En saa sen suurempaa tyydytystä 80% kuin 50%, niin aika samantekevältä tuntuu. Pidän tärkeämpänä sitä määrää tietoa, mikä jää päähän kuin jotain numeroita paperilla (vaikka jälkimmäiset on varmaan työnsaannin kannalta merkittävämpiä). Oli vähän surkuhupaisaa kun tuutorimme kävi esseetä läpi ja huomautti alleviivauksistaan - ne olivat melko lailla kaikki Paintilla taiteilleen ruotsalaisen tytön osuudessa, sellaisia juttuja kun hän sanoi, että "näin tämä kuuluu tehdä". Hmm...

Käytän tämän tilaisuuden mahdollisuutena syventää ryhmätyöurputustani, sillä tapaan huomenna ehkä toivottomimman ryhmän kanssa ikinä. Meitä on neljä ja kaksi on vaihtareita. Toinen vaihtari on Espanjasta ja tosi mukava ja ihan turhaan hermoilee englannistaan. Toinen on Kiinasta ja puhuu jatkuvasti puhelimeen... Siis jatkuvasti. Tein aluksi sen virheen, että istuin hänen viereensä luennoilla, mutta tajusin parin kerran jälkeen vaihtaa paikkaa. Kaveri nimittäin puhuu puhelimeensa luennoilla! Ollaan pidetty myös muutama ryhmätapaaminen, jolloin hän on joko jättänyt tulematta TAI istunut siellä, ei ottanut osaa mihinkään vaan joko näpytellyt puhelintaan tai puhunut siihen. Jep... Sama juttu tutoriaaleissa kun pitäisi keskustella: hän keskittyy puhelimeensa ja kun tulee hänen vuoronsa vastata johonkin, hän sanoo, ettei voi ja käskee jonkun muun puhua puolestaan. Kolmas jäsen on ihan perus skottipoika, joka ei kuitenkaan ole käynyt vielä yhdelläkään luennolla (niitä taitaa olla kolme jäljellä), ei koskaan tee omaa osuuttaan eikä näytä liiemmin välittävän opinnoista muutenkaan. On melko huolestuttavaa olla ryhmässä, jossa minä olen akateeminen toivo.

En tiedä olenko kummempia puuhaillut viime aikoina. Olin perjantaina kavereideni Artin ja Inesin kanssa jossain Collegelandin venäläispippaloissa, vaikka oli kokemuksesta selvää, että Collegelandin pippalot on aika tylsiä. Tämä ei ollut mikään poikkeus, mutta onneksi seura oli mahtavaa. Art on kotoisin Latviasta ja puhuu äidinkielenään venäjää. Koko perjantai-illan hän kuitenkin väitti kaikille kivenkovaa, ettei puhu venäjää vaan on ihan latviankielisiä latvialaisia. Oli hieman nostettava hattua kaverille siitä, että pystyi sanomaan näin naama pokkana, eikä reagoida mitenkään siihen kun muut yrittivät puhua hänelle venäjää. Tilanne muuttui monta kertaa hilpeämmäksi, kun paikalle eksyi ihan oikea latviankielinen latvialainen. Tässä kohtaa on mainittava, että Art ei tosiaan puhu latviaa koko kouluelämänsä kestäneiden opintojen jälkeenkään. Hän ei mm. pystynyt Riikassa työskennellessään myymään jäätelöä latviankielisille asiakkaille. Kun tämä "aito" latvialainen alkoi hänelle iloisesti jotain selittämään, pidättelin vieressä naurua ja kaverini yritti vastailla "kyllä" tai "ei" kaikkiin kysymyksiin... Latvialainen oli kovin kummissaan. Kiusasin kaveriani muutenkin illan mittaan kysymällä mahdollisimman hankalista asioista, että miten tämä-ja-tämä sanotaan latviaksi. Mitäpä valehteli!

Joku bulgarialainen ykkösvuoden opiskelija yritti kaveerata kanssani ja jotenkin keskustelu ajautui siihen, miten nuoria kaikki ykkösvuotilaiset on.
"Miten niin?" hän ihmetteli.

"Kun ikähaarukka on luokkaa 17-18..."

"Niin, mutta ethän sä ole nyt kuin vuoden vanhempi kuin he!"

Tai viisi vuotta! :D Tämän tekee erityisen hilpeäksi se, etten ole mitenkään nuoren näköinen, eikä kukaan koskaan ota uskoakseen, että kämppikseni Koo on mua kome vuotta vanhempi. Kerrankin näin päin siis!