Terveisensä tuuli toi

Kuuntelen perinteistä ulkosuomalaisuus-itsenäisyyspäivälistaani ja fiilistelen joulukuun kuudetta. Itsenäisyyspäivä on jostain syystä ollut aina mun suosikkijuhlapyhäni. Silloin ei tarvitse tehdä mitään, kuten ostaa tai vastaanottaa lahjoja. Riittää kun on. Voin olla hyvillä mielin oma angstinen suomalainen itseni, katsella melankolisesti ikkunasta ulos pimeyteen ja polttaa kynttilöitä!
Yritin kyllä äsken katsoa linnan juhlia, kun tiedän monien ulkosuomalaisten pitävän tästä traditiosta kiinni, mutta eipähän se näkynyt ulkomaille! Kenties tähän on niksit tai Areenan asetus on uusi.

Itsenäisyyspäiväni alkoi vähän laiskasti, sillä on vapaapäivä. Nukuin melko lailla puoleen päivään, mistä johtuen sain kiirehtiä. Olin sopinut tapaavani kaverini Inesin yhdeltä Unionilla, jonne lampsimiseenkin menee melkein puoli tuntia. Mentiin syömään kantapaikkaamme Sauchiehall streetillä, jonka jälkeen suoritin jouluostoksia sen verran, että ostin huomisen järjestön joulupäivälliselle Secret Santaan lahjan. Oma kohteeni oli vähän mauton ja hajuton, sillä kuukauden vaivihkaisen tenttaamisen jälkeen en ole saanut hänestä muuta selville, kuin että hän pitää omenamehusta, silloin kun se on vanhempien farmilta. Kävin jopa hänen luonaan ja kyselin kaikesta asunnossa näkemästäni ("Ai, Dark side of Moonin vinyylin kannethan ne siinä. Pidätkö Pink Floydista? Ai et tiedä mistä puhun. Pidätkö ylipäätään musiikista? Ai, et...") ja tulin lopulta siihen lopputulokseen, että ostan vaan jotakin ja että olen tarpeeksi vahva ihmisenä kestämään sen, mikäli hän kovinkin valittaa saamastaan. Joten ostin pullon alkoholitonta (ko. henkilö ei pidä alkoholista) inkivääriviiniä ja kendaman! Kendama on mahtava japanilainen lelu, johon ihastuin jo 17-vuotiaana. Youtuben Nigahiga onnistui kulminoimaan kendaman aika hyvin.

Muuten en osta oikein joululahjoja. Olen varmaan ainoa, joka sanoo näin, mutten myöskään tykkää saada niitä... Jos tarvitsen jotain, ostan mieluummin sen itse kuin että jätän tärkeän hankinnan jonkun toisen vastuulle. Elämäntilanteeni ei myöskään suosi tavaran hamstraamista, minkä takia on hyvä, että olen tällainen antimaterialisti. Viime jouluna, vaikka olin ilmoittanut, että kiitos, käyttäkää rahanne muuhun, sain kuitenkin kaiken maailman koristelautasia ja tyynynpäällisiä. Tiedän, että pitäisi olla kiitollinen siitä, jos saa jotain, mutta mieluummin ottaisin jotain aineetonta vastaan, kuten vaikka elokuvaillan tai vaan kahvituokion. Ei kiitos velvollisuuslahjoja.

Kymmenen päivän päästä suuntaan jälleen Suomeen. Visiittini on alle kaksiviikkoinen, koska halusin kokeilla uudenvuodenviettoa Glasgowssa ja melko pian vuodenvaihteen jälkeen on kokeita. On mukava rauhoittua vähän pyhien jälkeen ennen kuin joutuu stressaamaan koulujuttuja.