En ollut moisesta juhlasta edes tietoinen, ennen kuin facebookiin kirjauduin. Täällä ei moista tule juhlittua, varsinkin kun kaveripiiriini ei liiemmin kuulu pohjoismaalaisia! Suomalainen opiskelijavappu on muodostunut pääni sisällä melko mielenkiintoiseksi ruljanssiksi. Varsinkin opiskelijahaalareita olen useat kerrat miettinyt, ne vaikuttavat mielenkiintoisilta. Välillä tulee mietittyä, olisiko ollut hauskaa opiskella Suomessa. Varmasti siinä on hyvätkin puolensa, mutta uskon, että olisin saattanut kyllästyä pian - keskittymiskykyni on ihan olematon. Lisäksi suomikavereideni puheiden perusteella opiskelijaelämä Suomessa vaikuttaa hyvin alkoholikeskeiseltä. Tulee sitä täälläkin juotua, mutta alkoholi on aina seurustelujuoma, kuten vaikka kahvi, eikä siihen omalta kohdalta ainakaan liity humalanhakuisuutta.
Ensi viikolla alkaa taas kokeet. En ole yhtään innoissani, mutta ainakaan aikataulu ei ole yhtä helvetillinen kuin mitä tammikuussa. Kahden kokeeni välissäkin on viikko. Olen onnistunut kertailemaan materiaalia ihan hyvin ottaen huomioon kuinka onneton opiskelija oikeasti olen. Selvisin ikävä kyllä lukiosta ja peruskoulusta läpi arvuuttelemalla ja improvisoimalla (lukio lukematta läpi, jee...) niin mun ei tarvinnut ylioppilaskirjoituksiakaan varten oikein päntätä. Tästä on seurannut se, että olen ihan liian itsevarma opinnoissani, vaikken tiedä mistään mitään, ja etten oikeastaan edes osaa opiskella!
Muutkin ulkomaille muuttaneet saa varmaan usein kuulla muilta kommentteja, tyyliin 'Vau, miten rohkea oletkaan' tai 'Sä olet varmaan tosi itsenäinen!'. Yritän itse aina mielialasta riippuen selventää, että en minä ainakaan mitenkään rohkea ole. Saanpas vain välillä päähänpistoja, joita alan toteuttaa sen kummemmin asiaa miettimättä ja sitten kun alkaa pelottaa, ei enää kehtaa perääntyä. Itsenäiseksikään en voi itseäni väittää. Tarvitsisin melkein päivittäin jonkun kulkemaan vierellä ja muistuttamaan aikataulusta ja että mitä pitää tehdä seuraavaksi ja mihin mennä. Myöhästelen jatkuvasti luennoilta ja tutoriaaleista, kirjoitan huonenumerot väärin, en löydä paikalle ollenkaan, katson väärän päivämäärän ja kellonajan ja unohdan yleensä ainakin puolet tarvittavasta materiaalista.
Tässä pari viikkoa sitten olin oikein hyvin varautunut luennolle. Lähdin kotoa hyvään aikaan ja saavuin luentosaliin juuri sopivasti ennen luennoitsijan aloitusta. En nähnyt kaveriani Zhanetia, jonka vieressä yleensä istun, joten pistin leirini pystyyn satunnaiselle penkille. Luennoitsija ei näyttänyt tutulta, mutta koska meillä käy aika useaan vierasluennoitsijoita yrityksistä yms en murehtinut moisesta. Projektori heijasti kauppatieteen laitoksen logoa, mikä huojensi mieltäni, kunnes ympärille vilkuiltuani tajusin, että eipäs muuten kukaan näytä tutulta. Luennon otsikko oli myös melkoista hepreaa, mutta kun tosiaan en ole kummoinen opiskelija niin materiaali on mulle aika usein vierasta. Yhtäkkiä kuitenkin tajusin, että oli torstai, eikä tiistai, kuten olin aiemmin kuvitellut. Meillä oli tosiaan luennot tuossa luokassa tuohon aikaan, mutta tiistaisin. Torstaisin ne on ihan eri puolella kampusta.
Tajusin virheeni nolona ja olin nousta ylös, jolloin luennoitsija tietenkin aloitti! Olisin ehkä voinut tässäkin kohtaa vielä pujahtaa pakoon, mutta kun luennoitsija seisoi luentosalin etuosan sijaan takana, uloskäynnin edessä, en mitenkään kehdannut kiivetä kaikkien ihmisten välistä ja kulkea vielä ihan hänen nokkansa edestä.
...joten jäin tälle luennolle.
Kuinka hankalaa voi olla istua nimettömänä 50 minuuttia salissa hiljaa! Pari erää Candy Crushia ja päivän kiintiö 9Gagia ja sitten pääsisin jo pakoon, eikä kenenkään tarvitsisi koskaan tietää!
Voi, miten väärässä olinkaan! Ensimmäisen viiden minuutin aikana kävi selväksi, että tämä professori on hyvin interaktiivinen. Luennoidessaan laskentatoimesta hän kiersi yleisöä ja kommentoi opiskelijoita, kysyi mielipidettä edellisestä luennosta ja niin edelleen. Tämän olisin kai vielä voinut bluffata, mutta sitten siirryttiin tekemään jotain budjettilaskelmia.
"Don't worry, these are very basic. Even a first year accounting student could solve these!"
Sitten hän alkoi kauhukseni vaatimaan vastauksia opiskelijoilta mielivaltaisesti. Katsoin kauhistuneena kuinka hän askel askelelta lähestyi minua ja yritin epätoivoisesti laskea laskuja, joista mulla ei ollut mitään hajua, enhän opiskele laskentatoimea. Onnekseni professori kuitenkin kysyi takanani istuvalta tytöltä, eikä kiinnittänyt minuun sen kummempaa huomiota. Siinä kohtaa luimistelin naama melkein kiinni vihossani ja kylmä tuskanhiki otsallani. Sen jälkeen kuuntelin jokaisen hänen sanansa niin huolella, että en varmaan ikinä ole ollut näin tarkkaavainen luennolla.
Päästyäni luennon lopulla salista pois vannoin parantavani tapani ja ryhtyväni kunnon kansalaiseksi, mutta kuten joka kerta aiemminkin, näin ei ole vielä päässyt käymään.
On ehkä vähän ihmeellistä, miten hyvin olen onnistunut pitämään kansainvälisen järjestön kasassa puheenjohtajuuteni aikana. Olin melko varma, että jossain vaiheessa mokaan niin, että muut nousevat vallankumoukseen, tai joku pakenee koko järjestön tili mukanaan, mutta elossa ollaan edelleen ja hyvinvoivina! Järjestin meidän AGM:n, eli vuosikokouksen, jossa valittiin uusi hallitus. Koska olen tosiaan itse lähdössä Hongkongiin, en voinut hakea mihinkään virkaan ensi vuodelle. En tiedä olisinko hakenut, vaikka olisin täällä pyörinytkin. Puheenjohtajuudessa on ollut paljon tekemistä ja tutkinnon kolmas vuosi on kuulemma kiireinen. Kokoukseen tuli kuitenkin hyvän verran väkeä ja kaikki virat saatiin täytettyä. Puheenjohtajuudesta kamppaili kaksi tyyppiä ja äänestys oli hyvin tasaväkinen. Mua vähän huvitti tyttöjen mielikuva puheenjohtajuudesta ("Niin ei tässä varmaan ole paljon mitään tekemistä. Täytyy vaan tulla kokouksiin kerran viikossa?"), mutta luihuna tyyppinä en alkanut kovin pitkälti runoilemaan virasta - Jokuhan siihen oli kuitenkin saatava! Hyvin he kuitenkin varmaan pärjäävät :)
"Eläkkeelle" jääminen on ollut mielenkiintoista. Kaikki ei enää olekaan minun vastuullani ja saatan vain ehdottaa, että miten tässä tai tuossa tilanteessa kannattaa toimia. Puheenjohtajuus oli hyvin stressaavaa välillä, mutta myös aika huippua. Tämä on ollut mielenkiintoinen vuosi ja olen oppinut paljon johtamisesta, mikä on hyvä, sillä sitähän tässä opiskellaankin.
Nyt lopetan tämän rändömin prokrastinaatiolätinän ja palaan markkinoinnin pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti