Kesä on kääntynyt loppuun. Täällä keskellä ylämaiden kukkuloita sitä ei oikein huomaa. Lämpötilat on olleet koko ajan 10:n asteen tuntumassa.
Töitten ulkopuolella olen vaeltanut. Heinäkuussa kaverini tuli käymään. Katherinen kanssa kävelimme Old Lodge:n raunioille. Matkaa sinne oli ainakin viisitoista kilometriä ja samat takaisin, mikä on hieman liikaa ulkoilumieltymyksilleni. Normaalisti olisin ehdottanut maastopyöräilyä, mutta kaverini K on vähän arka oudolla tapaa, joten se olisi saattanut olla kohtalokasta. Rauniot olivat kuitenkin tosi hienot! Old Lodge oli loistossaan iso talo. Paikan päällä ei tapahtunut mitään tragediaa, vaan uuden rakennuksen valmistuessa kaikki pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttivat uuteen paikkaan, vieden vanhasta rakennuksesta katon, ettei tarvitsisi maksaa veroja.
Oli kiva tehdä pitkiä vaelluksia, kun oli seuraa. Yksin ei tule lähdettyä pitkille reissuille siltä varalta, että kyllästyn tai sää muuttuu surkeaksi. Mikään ei ole ihan niin ihastuttavaa, kuin heinäkuinen kostea viime kukkuloilla, joka repii ihon kasvoilta ja jättää naaman punaiseksi seuraavaksi kolmeksi päivää.
Tykkään olla keskellä luontoa. On nummet ja vihreät kukkulat, joilta noruu ohuita valkoisia virtoja vettä alas aina sateen jälkeen. Maa on märkää. On jokia ja järviä, paljon peuroja ja lintuja. Hieman kuusimetsää. Kanttarelleja, jokunen mustikka. Ilma on puhdasta, vettä voi juoda luonnosta. Vaikka maisema on hyvin erilaista kuin mitä Satakunnassa, missä kasvoin, jotenkin varsinkin metsässä kulkeminen rauhoittaa hieman. Joskus on vaikeaa olla tällainen maanpakolainen. Mulla ei ole mitään ankkuria minnekään, niin voin vapaasti ajelehtia paikasta toiseen.
Perjantaina matkalla Fort Williamiin ruokaostoksille pomoni kanssa juutuimme liikenneruuhkaan. Lehmät olivat tiellä! Täällä vaeltelee lauma lehmiä ja nyt ne olivat päättäneet vallata tien. Heitä ei tietenkään kiinnostanut, että meidän piti päästä liikkeelle. Hihitimme tilanteelle. Viittäkymppiä käyvä pomoni tunnusti, että hänestä tuntui, että hän oli järjestellyt elämänsä väärin. Kadutti. Että hän ei koskaan tiennyt, että oli sellainenkin vaihtoehto, että voi vaeltaa maailmaa. Meni hetki tajuta, että tässä tämä ihminen, jolla on hyvin suuri palkka, työsuhdeauto ja ilmainen viiden makuuhuoneen talo on kateellinen minulle! Mun elämä kuulostaa kai joskus jännittävältä ja on totta, että siitä on hyvin pitkä aika, kun mulla on ollut jotain arjen tapaista pidempään, kuin pari kuukautta. Vaikka olen itse valinnut tämän elämän ja nauttinut siitä, on pakko myöntää, että ainainen lähteminen on tosi raskasta. Viime vuonna Skotlannista lähteminen oli vaikeaa, samaan tapaan toukokuussa Hongkongista lähtiessä oli hankaluuksia selittää itselleen, miksi en nyt enää näe näitä rakkaita ihmisiä.
Viikon, kahden sisällä palaan Glasgowhun. Mulla on tosi mahtava asunto Merchant Cityssa! Olin eilen käymässä Glasgowssa allekirjoittamassa sopimukset (seitsemän tuntia matkustamiseen yhtä paperia varten...) ja uusi kämppikseni Elisa vaikutti oikein mukavalta. Kävimme lounaalla ja pinteilla, tapasin hänen kavereitaan. Vaikka harmittaa lähteä täältä nummien keskeltä, on myös mukavaa tietää, että on kivoja asioita tiedossa. Viimeinen vuosi yliopistoa ja sitten karkaan taas jonnekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti