Das Lied der Deutschen

Töiden vihdoin loputtua syyskuussa päätin lähteä lomalle ulkomaille. Päädyin Saksaan viikoksi, sillä halusin nähdä tuttuja ja saada ilmaisen majoituksen. En ollut koskaan käynyt Keski-Euroopassa, mutta luin koulussa saksaa ja olen aina halunnut päästä kokeilemaan sen puhumista tuntemattomille.

 Matkani alkoi kulinaristisilla elämyksillä Frankfrut Hahnin kentällä. En ole koskaan oikein innostunut pikaruuasta Glasgowssa, mutta HK:ssa tykkäsin $5:n pikkuranskiksista!

Hahnista Frankfurtiin matkaaminen oli aika hankalaa, sillä busseja ei ollut kuin yksi, eikä se kulkenut joka tunti. Menin ajoissa jonottamaan, että pääsin kyytiin. Bussi pysähty FFM HBF:lla. Oli keskiyö ja mulla oli tulostettuna kaverin antamat ohjeet, että miten pääsen hänen kämpilleen. Hän oli kirjoittanut, mitä junalinjoja käyttää, mutta ei, mihin suuntaan! Reittikartoissa näkyi aina koko alue, joten sieltä oli aika toivotonta yrittää löytää oikeaa asemaa. Arpomalla n. 50% valinnoistani meni oikein. Vähän väliä nousin yhdestä junasta pois ja odotin uutta päästäkseni toiseen suuntaan. Aika stressaavaa, kun tiesin, että nyt vietiin jo viimeisiä junia.

Oikealle asemalle päästessä kaverini ei ollut kirjoittanut, mitä uloskäyntiä käyttää. Paikalla ei tietenkään ollut karttoja, joten käytin vielä toiset 30 minuuttia etsimään n. 150 metrin päässä olevaa rakennusta. Vaan sitten kun olimme kasvotusten elämä ei ollutkaan enää niin vaikeaa.

Seuraava päivä oli sateinen. Kiersin Frankfurtia jalan, ihmetellen, että tältäkö tämä Eurooppa näyttää! Se, että pulveriruokaa valmistavalla Maggilla oli oma liike oli mielestäni varmaan ihmeellisempää kuin Goethe-talo tai mitkään nykytaideteokset.

Illalla menimme syömään japanilaiseen Muku-ravintolaan, koska se on kuuluisa ja japaninkieliset arvostelut TripAdvisorilla olivat todella hyvät! Saimme odottaa ikuisuuden, koska meillä ei ollut varausta, mutta raamen oli sen arvoista. Henkilökunta meni sekaisin kielipolitiikastamme, kun minä puhuttelin henkilökuntaa japaniksi, seuralaiseni saksaksi ja keskenämme puhuimme englantia. Tämä johti siihen, että tarjoilija puhui seuralaisellenikin pelkästään japania! :D Tämän jälkeen meidän piti mennä ihmettelemään korealaista puutarhaa, joka oli kuitenkin myöhäisestä ajankohdasta johtuen suljettu!

Toisena päivänäni aloitin pikkukaupunkivisiittini, tällä kertaa Mainziin. Lomasta huolimatta olin ihan surkeassa mielentilassa aamulla, eikä sade kauheasti auttanut oloa. Oloni kuitenkin parani päivän mittaa, kun aloin kokeilemaan saksankielentaitojani. Ostin palan juustokakkua, eikä se ollut niin vaikeaa, kuin mitä olin pelännyt. Myyjä oli kärsivällinen, kun en tiennyt miten pyytää haarukkaa. Tilanne oli etäisesti samankaltainen kuin aikoinaan japanin kieltä taitamattomana Japanissa asuessa, paitsi nyt kyllä tiesin paljon saksaa, en vain osannut käyttää sitä. Luen toisinaan uutiset saksaksi, mutta olin silti paljon ylpeämpi tuosta kakkusiivusta kuin yhdestäkään uutisartikkelista. Illalla menimme kaverini kanssa syömään kebabia.

Kolmantena päivänä oli vihdoin aurinkoista! Suuntasin Darmstadtiin, jossa oli minua kiinnostavaa art nouveau -arkkitehtuuria. Illalla menimme kaverini kanssa pihviravintolaan. Sitten haimme Rewestä viiniä ja hortoilimme Frankfurtin keskustassa elegantteina ihmisinä pienessä hiprakassa. Palasimme hänen asunnolleen ja katsoimme Conan the Barbarian -elokuvaa viskin kera.

Seuraavana päivänä kaverini ehdotti yllättäen, että mennään Kölniin! Mikäs siinä, varsinkin kun minun ei tarvinnut ajaa! Jalkapallopelin takia ruuhka oli aika karseaa ja parkkipaikan löytymiseen meni ikuisuus. Itse Köln oli aika kiva ja dom mahtava!

 Söimme curry-wurstia Reinin varrella. Kuulemma tosi saksalaista. En pitänyt. Ei sinänsä mikään yllätys, koska en pidä markettimakkarasta, ketsupista tai ranskanperunoista. Eipä tuo ongelma ollut, hänelle enemmän syömistä! :D

Kävimme Lindtin suklaamuseossa, joka oli paljon mielenkiintoisempi, kuin mitä olisin osannut odottaa. Sen jälkeen kiertelimme kauppoja ja seurasimme katutaiteilijoita. Minä en anti-kuluttajana ollut kiinnostunut ostamaan mitään ja onneksi kävelemään tottumaton kaverini väsähti parin tunnin päästä. Kotimatka tuntui autobahnilla pimeässä ihan hullun pitkältä. Yllätyin myös siitä, miten kalliita saksalaiset huoltoasemat ovat. Haimme marketista pakastepizzaa ja ruokatarvikkeita sunnuntaita varten, sillä Saksassa kaupat ovat edelleen sunnuntaisin suljettuina. Työväen sortoa!

 Sunnuntaina tapasin kesällä Glasgowssa valmistunutta kaveriani. Hän oli perunut suunnitelmamme tähän mennessä aika monesti... Menimme kuitenkin jäätelölle ja hän esitteli minulle Frankfurtin keskustaa. Pilvenpiirtäjät eivät tehneet minuun ehkä toivottua vaikutusta, sillä FFM on aika pikkukaupunki HK:n verrattuna. Oli kuitenkin hauska nähdä ja nauttia aurinkoisesta iltapäivästä. Joimme apfelweinia Mainin varrella ja juttelimme niitä näitä. Sen jälkeen palasin kämpille ja menimme asuinkaverini kanssa Frankfurtin kiinalaiseen puutarhaan ja jälleen kebabille. Sitten oli määrä suunnata Saksan reissuni kohokohtaan, kauan odotettuun saksalaiseen saunaan...