Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Internet friends

Kävin eilen shoppailemassa, koska en ole onnistunut tässä syksyn mittaan ostamaan uusia vaatteita.

Tai oikeastaan koko vuoden mittaan... Oon ehkä surkein kuluttaja ikinä. Talous joutuisi perikatoon, jos kaikki olisivat yhtä niuhoja rahankäytön kanssa, kuin minä. Nyt kuitenkin pistin tuulemaan, että voin sitten ylihuomenna Suomessa esitellä brittiläistä muotia. Jos joku kommentoi vaatevalintojani oudoiksi, voin aina sanoa, että "Joo, et sä varmaan ymmärräkään tätä. Älä huoli, kyllä tää tyyli rantautuu Suomeen varmaan viimeistään ensi vuonna."
Tuinkin erilaisia lapsityövoimaa käyttäviä vaateketjuja sadan punnan edestä! Kolmet housut, kaksi paitaa, neljä vyötä, kaulakoru, bolero, neljä mekkoa yms. En ymmärrä mitä ihmiset tuskailee pikkujoulumekkojen kanssa. Jos olisin suonut sen itselleni, olisin ostanut varmaan kahdeksan eri mekkoa! Kun en osannut päättää, että musta vai sininen, ostin molemmat, hokien itselleni, että "Ansaitsen tämän. Ja ehkä tuonkin.". Vaatevarastoni tuplaantui kertaheitolla, mikä kuvannee aiempaa surkeaa tilannetta komerolla. Mua on alkanut ärsyttää viime aikoina, kun olen miettinyt pakkaamista ja sitä, että jotkut mun vaatteista on sellaisia, jotka olen tyyliin ostanut Japanissa, vienyt Suomeen, vienyt takaisin Japaniin, takaisin Suomeen ja sitten tuonut mukanani tänne. Mustilla Uniqlon farkuillani on varmaan ihan järkyttävä hiilijalanjälki!

Huomenna pitää tehdä mathstat-koe ja sitten olen vapaa. Sisältää matematiikkaa ja exceliä. Aioin tehdä sen jo tänään, mutta kun tuossa puolenpäivän aikaan avasin excelin ensimmäistä kertaa elämässäni, tajusin tarvitsevani hieman lisäaikaa. Huomiseen mennessä olen varmaan ihan pro! (juu, en usko tätä itsekään)

Jouluksi kotiin on aika jees ajatus, vaikka viihdynkin täällä tosi hyvin. Vielä ei ole tullut koti-ikävä/kulttuurishokki-iskua. Marraskuu oli ihan kamala opiskelumäärän takia, mutta koska tuska oli yhteinen muiden kurssilaisten kanssa, ei se musertanut. Tykkään muutenkin kampuselämästä ja opiskeluhengestä. Loistava esimerkki siitä on Spotted: Strathclyde Uni Library. Fabosivu, jonne saa jättää nimettömiä viestejä kampukselta. Vastaavia sivuja on ilmestynyt pienen ajan sisässä vissiin joka yliopistolle tässä maassa :D
Esimerkkiviesti:
To the guy on the computers on Level 2 with his arse hanging out, I've been trying to throw smarties in for 5 minutes #Procrastination
Löytyy rivoja rakkaudentunnustuksia, törkeitä huomautuksia ja kansaa yhdistävää vihaa! Osa tunnustuksista on varmaan feikkejä, mutta kaikki niitä tuntuu seuraavan melkein pakkomielteisesti. Kirjastossa käymisestä tuli kerta heitolla paljon vakavampi teko. Pitää valita vaatteet jne hyvin ja esiintyä edukseen. Kun istuin tänään yhdessä tietokonelabroista excelmajaani pitäen, kaikilla oli tuo sivu auki ja aina kun jotain yllättävää tapahtui, kaikki muuttuivat hyvin epäluuloiseksi.
Katseleeko joku juuri nyt minua? Teenkö jotain väärin? Isoveli valvoo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti