Olin juuri tullut takaisin stressinpurkutreenistä kuntosalilta, kun kaverilta tulee viesti, että tänään olis ceilidh, tuutko mukaan. Olin jo tosi väsynyt pitkästä aikaa kuntosalilla käynnin jälkeen ja tiesin, et ceilidh on treeni jo sinällään, mutta koska tais olla neljäs tai viides kerta kun kyseinen tyyppi mua ulos pyysi, en kehdannut enää kieltäytyä. Aikaisemmilla kerroilla oon ollut, että "Joo, ei pysty kun on niin paljon näitä kouluhommia." mikä oli ihan totta. Sitten kaveri oli tekstannut mulle, mutta "Joo, hukkasin mun kännykkäni.". Nää kuulosti niin säälittäviltä tekosyiltä omaankin korvaan, että päädyin pakottautuun mekkoon ja meikkeihin ja ulos! En ikinä saa laajaa kaveripiiriä tällä menoa...
Ceilidh on siis perinteiset skottitanssit ja eiliset järjestettiin St. Andrewsin päivän kunniaksi. Tässä kuva aiheen havainnollistamiseksi:
Nää oli nyt kolmannet tai neljännet joihin osallistuin tässä alle kolmen kuukauden aikana. En tiedä käykö normaalit ihmiset näin usein tanssimassa, vai onko mun kohdalle vaan osunut noita ja seurueita. En todellakaan ole mikään tanssija ja joudun laskemaan askelia alusta loppuun tutuissakin tansseissa. Nyt on vähän helpottanut kun on käynyt useammissa niin sitä muistaa jo vähän askelia. Ja sitten eilen tanssittiin Virginia reeliä, joka on tuttu vanhojen tansseista. Meitä oli hauska seurue, josta tunsin etukäteen juuri sen yhden, joka mut kutsui (tai olin tavannut hänetkin tyyliin kerran). Kaikki oli ranskalaisia, mutta koska osaan sanoa 'Oui oui' ja 'no no no', sopeuduin hyvin joukkoon! Näillä näkymin olen jättämässä kampuksen tänäänkin, herranjestas sentään, saman seurueen tiimoilla. Olivat kaikki joko mun ikäisiä tai vähän vanhempia, mikä oli aika jees. Lupasivat, että puhun sujuvaa ranskaa vuoden lopussa.
Olin illan lopussa ihan rättiväsynyt ja luulin pyörtyväni Suureen 150:n portaan portaikkoon. En saanut tansseissa huoahtaa kun yhden vuoron, niin lopussa pysyin tuskin pystyssä. Kunpa olisin tiennyt tästä ohjelmanumerosta ennen ketutuksenpurkutreeniäni... Tänään kun heräsin niin joka paikka kyllä tuntui. Mutta mitäpä tuosta kun kivaa oli :D
ps. Meillä on täällä ghettossa M:n huoneessa jotain vesivahingon tapaista. Kenties joudumme evakkoon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti