Wednesday Morning, 9 A.M

Elo kotimaassa on alkanut melko rauhallisesti. Ihmisten puute järkytti, en oo tuntenut kotikaupungin pienuutta yhtä voimakkaasti sitten siirtyessäni 18-vuotiaana miljoonakaupunki Sapporosta tänne takaisin. Ekan kerran ruokakaupassa oli vähän orpoa, kun en tajunnut, että en varmaan syö nyt sitten samoja juttuja enää. Olin tyystin unohtanut, että hedelmät ja liha myydään kilohinnoittain (ei vaan Aldissa) ja mietin, että miten mango voi maksaa vitosen. Samoin yritin tällaisena tökerönä maahanmuuttajana etsiä viinipulloa ja särkylääkkeitä Lidlistä. Ei sujunut jostain kummasta syystä.

Asustan kivassa yksiössä keskustassa ja työpuolikin näyttäisi viimein vähän valoisammalta. Olin haastattelussa vähän vähemmän sulava, mutta ainakin mulla oli hyvät vaatteet ja haastattelija oli käynyt läpi mun cv:ni. Kysyttiin tulevaisuuden urasuunnitelmista, joita mulla ei oikeastaan ole. Mulla oli mukelona tavoitteita, kuten muuta Japaniin, opi miekkailemaan, ryhdy presidentiksi ja niin eespäin. Koska olen society president, koen viimeisen kohdan täytetyksi, kuin myös kaksi edellistäkin :D Viime vuosina tavoitteeksi nousi myös johtaa jotain NPO:ta, jollainen international society on, joten sekin voidaan laskea tehdyksi. Kutsua linnanjuhliin vielä odotan, se oli mielessä yläasteikäisenä. Meiltä kysyttiin kasiluokalla terveystiedossa mitä halutaan tehdä opiskelun jälkeen. Kaikki muut vastasi, että mennä naimisiin ja perustaa perheen ja mä katsoin niitä ihan silmät pyöreinä. Mietin, että olenkohan muita kamalasti lapsellisempi kun mun haaveissa valloitin maailmaa ja tein jotain ylimaailmallisen fantastista ja ennenkuulumatonta. Tuntui hassulta, ettei kukaan muu haaveillut suurista seikkailuista. En nyt sitten tiedä olenko vielä onnistunut kovasti seikkailemaan. Pitänee jatkossa yrittää enemmän!

Tää kortteli on vanhusten valtaama. Asunto kuuluu isoisälleni, joka ilokseni vierailikin täällä tänään! Puoli seitsemältä aamulla! Soitti jopa ovikelloa ennen kuin marssi sisään ja alkoi sitten selittää, miten sähkölaitteet toimii, vaikka olen ollut täällä jo viikon ja tajusin jopa eilen miten mikroa käytetään. Se on mukavaa saada vieraita...
Kun maanantaina palasin kotiin pyöräreissultani ja sisäpihalla lukitsin pyörääni, huusi naapurin mummo parvekkeeltaan:
"Ei siitä portista saa kulkea niin paljon! Se kuluu ja menee rikki!"

Mietin hiljaa, että et mummo ole tosissasi, mutta napsautin japanivaihteen päälle ja kiitin oikein kauniisti mummoa huomaavaisuudestaan iloisesti hymyillen, itse kun en olisi tullut edes ajatelleeksi moista! Ilahduttavaa asua näin huomaavaisessa naapuristossa!

Ines laitto viestiä, että ghetossa on ollut jo pari päivää vesi ja sähköt poikki. Miten tää ei yllätä mua :D

Tähän loppuun ilahdutan teitä äitienpäiväkakullani. Äiti on ottanut kaiken ilon irti suomeenpaluustani. Ensin sain tulla käymään viime viikolla leipomaan kakun ja sitten tällä viikolla sain leipoa masaliisaa ja vuokaleivoksia hänen juhliinsa.