Keskiviikkoa oli siis tosiaan MDP:n älypuhelinsovelluskilpailu, jonka finaaliin päästiin. Oltiin harjoteltu hieno esitelmä ja olin itse päättänyt, etten pyörtyisi. Vaivauduin jopa meikkaamaan oikein kunnolla, niin että näytinkin asiaankuuluvalta.
Meidän esitelmä meni hyvin. Se videoitiin, joten piti käyttäytyä nätisti koko ajan. Meillä oli jakaa tiivistelmä markkinointitutkimuksesta, joka oltiin tehty ekstrana ja tuomaristo oli ihan innoissaan meidän liikeideasta. Meidän jälkeen oli pari heikohkoa esitelmää, koska ryhmästä puuttui väkeä tai idea ei ollut kummoinen. MDP:n työmoraali ei tunnetusti ole korkea. Sitten tuli viiminen ryhmä, jonka ehdin ennen lähtöäni näkemään. Niillä oli laatikollinen leivoksia tuomaristolle. Kohoteltiin tyttöjen kanssa vähän kulmakarvoja toisillemme. Lahjontaa! Varsinkin kun leivoksia oli vaikka millä mitalla, mutta ne oli vain tuomaristolle, vaikkei meitä ollut yleisössä kun ehkä kymmenen enää siinä kohtaa. Tän ryhmän idea ei kanssa ollut mikään kummoinen, mutta voi sitä tuomariston mielistelyn määrää! Alkoi jo vähän naurattaa, että ootteko tosissanne. Ja ne kehvelit vielä voitti! Oltiin vähän pöllämystyneitä tästä oman ryhmän kesken. Ilmeisesti meillä on vielä paljon opittavaa...
No, ei voi mitään! Keskiviikko oli muutenkin tosi kiireinen päivä, koska sain lähteä sieltä suoraan clubs & societies AGM:n (annual general meeting). Joku kiva nuori mies istui siellä viereeni ja kyseli kaikenlaista, kun ei ymmärtänyt mitä tapahtuu ja pelkäsi joutuvansa puhumaan. Oli juuri nimetty psykologiaseuran varapuheenjohtajaksi. Olin vaan, että "Joo, ei mitään. Piilottelet vaan täällä takana mun kanssa.". Kunniakkaasti edustimme järjestöjämme! Oli ihan lohduttavaa tietää, että joku muukin on pihalla vastuutehtävistään. Sen jälkeen mentiin arvoisien asuinkumppaniemme kanssa asuntoesittelyyn, mutta koska paikka oli kaukana JA tosi kallis, eikä oikeen minkään näkönen, hylättiin se melko pian. Sitten piti mennä oman seuran kokoukseen. Tää oli vuoden viimeinen kokous ja olen nyt käynyt yhteensä kahdessa kokouksessa, molemmat nimitykseni jälkeen. En liiemmin tiennyt edes mitään kansainvälisestä seurasta, ennen kun ne teki musta puheenjohtajansa. Nykyinen puheenjohtaja on ollut vissiin tosi hyvä virassaan, mutta ei osannut kyllä kauhean hyvin perehdyttää mua tehtäviinsä. Pyysin, että hän olisi esitellyt mut ihmisille, joiden kanssa mun täytyy asioida, mutta hänellä ei kai kiireittensä takia ollut aikaa. No, osaan ihan varmasti johtaa parin tuhannen ihmisen järjestöä lonkalta!
Suunniteltiin ensi vuoden tapahtumia, joihin moneen mulla ei ollut mitään sanottavaa, kun en tänä vuonna ollut osallistunut melkein mihinkään. Vähän hirvittää tää koko touhu välillä, mutta aion kyllä yrittää parhaani koko ensi vuoden!
...Toivottavasti se riittää.
Ensi keskiviikkoa lennän jo Suomeen. Tiistaina Glasusta Stanstedille ja keskiviikkoaamuna matka jatkuu kotimaahan. Sunnuntaina varastointifirma tuo pahvilaatikoita, tiistaina ne vie kamani säilöön kesäksi. Syksyksi ei ole vielä asuntoa, mikä on vähän fail, mutta ei johdu pelkästään musta. Ollaan katottu PO:n, K:n ja I:n kanssa yhdessä asuntoja, mutta meidän kriteerit ei täsmää. PO haluaa asua West Endissä (toisella puolen kaupunkia), eikä sille esimerkiksi kelpaa yliopiston vieressä oleva Dennistoun, vaikka vuokrataso on vähän halvempi, eikä kyseessä ole mikään huono alue. I haluaa asua keskustan tuntumassa ja K kaukana siitä. En ihan tiedä miten tää tulee toimiman syksylläkään... Saatan joutua lähteen soolouralle tästä.
Hurja ajatella, että yksi kouluvuosi on jo takana. Vastahan täne tultiin! Glasgow ei ole enää vieras, uhkaava paikka, eikä yliopisto tunnu niin järkyttävän sekavalta. Opinnoissa pärjääminen ei stressaa niin paljon, vaikka eka vuosi olikin varmaan helpompi kuin tulevat. Vaikka tänne muutto olikin tällainen päähänpisto (kuten kaikki tärkeät päätökseni...) oon ollut tosi iloinen siitä. Eka vuosi oli ainakin tosi mukava ja vaikka tää kuherruskuukausi uuden maan kanssa tästä loppuisikin, ensi vuodelle on luvassa kaikkea kiinnostavaa ja kolmantena vuotena lähdenkin jo vaihtoon! Vaihto toimii hyvänä motivaationa opinnoille ensi vuonna, koska täytyy olla riittävät arvosanat sitä varten.
Juuri nyt tulevaisuus tuntuu siis sopivan jännittävältä, mikä on erittäin hyvä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti