Lasken viime viikonlopun kevätlomaireissukseni, sillä johdin kaverini kanssa 40 kansainvälistä opiskelijaa viikonloppureissulle Skyen saarelle. Koska kumpikaan meistä ei ollut 1.) koskaan käynyt Skyen saarella ja 2.) koskaan toiminut matkanjohtajana, viikonloppu oli sangen mielenkiintoinen. Suurimmaksi taiteenlajiksi osoittautui juurikin väistellä kysymyksiä, kuten:
"Kuinka usein sä oot käynyt täällä?"
"Joo, eka kerta tänä vuonna kato."
Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kukaan ei kadonnut mihinkään tai loukkaantunut. Oltiin Zhanetin kanssa hyvin valmistautuneita, meillä oli jopa ensiapulaukku mukana. Perjantaina lähdimme Unionilta bussilla kahdeksalta. Kaikki oli ajoissa ja hyvillä mielin. Olin laittanut osallistujille useaan otteeseen sähköpostia siitä, että Skyella on ihan hiton kylmä ja varautukaa Siperiaan. Painotin myös useaan otteeseen, että ballerinat, korkkarit tai tennarit ei ole sopivia jalkavarustuksia, vaikka Ellie sanoi, että aina joku silti ilmestyy retkelle pikku converseissaan. Nyt kuitenkin ilmeisesti runsas caps lockin käyttö oli auttanut, sillä jokaisella oli kunnon kengät jalassa ja hyvin vaatetusta mukana.
Itse vuokrasin kenkäni Tisosta. £15 viikolta, osoittautui parhaaksi sijoitukseksi ikinä!
Mieltäni ilahdutti kulkea kalliissa brändipopoissa koko viikonloppu :D
Tiso oli kauppana melkoinen Disneyland kaikkine koristeineen.
Ajettiin ensin Glasgowsta Glencoen vierailijakeskukseen. Bussikuski Stuart oli ylimukava ja rentouduinkin pian. Bussin mikrofoniin höpöttäminen oli aluksi vähän kummallista puuhaa, mutta muuttui ihan jees-hommaksi mitä enemmän pulisin. Yritin ottaa mahdollisimman paljon kontaktia ryhmään ja ihan perisuomalaisen suorasukaiseen tapaani kehotin kaikkia katselemaan ympärilleen ja esittäytymään jokaiselle näkemälleen uudelle tyypille. Tämä oli hyvä idea, koska jotkut matkalaisista eivät rohjenneet esittäytyä vierustovereillensakaan.
Stuart tuntee Skotlannin tiet kuin taskunsa ja osasi siksi tehdä hyviä maisemareittejä ja pysäytti hyville valokuvauspaikoille. Sää oli koko perjantain melko surkea - satoi tai tihutti räntää ja tuuli niin, että palelin lukuisien vaatekerrastojenikin alla.
Glencoen jälkeen kävimme Fort Williamissa lounaalla ja sitten Glenfinnanin Viaductilla (Tylypahkan pikajuna kulkee sen yli). Reitti maisemapaikalle kavutessa oli melko vaivalloinen, vaikka matka olikin lyhyt. Ylhäällä näköalapaikka oli niin mudan peitossa, että kaikki joutuivat pakkautumaan pienelle ruohokukkulalle. Kehotin kovaan ääneen kaikkia olemaan varovaisia, sillä pudotus olisi kohtalokas. Pari kaveria ei kuitenkaan kuunnellut, vaan meni reunalle kurakkoon ottamaan kuvia - yksi heistä liukastui ja lensi melkein reunalta alas. Kaikki selvisimme säikähdyksellä ja tämä tyttö kuraisilla vaatteilla, onneksi. Tämän jälkeen myös varoituksiani kuunneltiin tarkemmin.
Suuntasimme sitten kohti Eilean Donanin linnaa. Matkalla kuitenkin sain huomata kuinka kapeiksi ylämaiden isot tietkin kävivät. Päädyimme keskellä-ei-mitään suuren autoletkan päähän pysähdyksiin. Stuart kysyi vastaantulevalta autolta, mitä oli käynyt. Liikenneonnettomuus, kuulemma. Stuart kääntyi puoleeni ja kertoi, että kun liikenne on poikki, raivaamisessa menee yleensä useita tunteja, joskus yön yli. Vaihtoehtona oli kääntyä ja mennä kiertotietä, joka veisi monta tuntia kauemmin, mutta jollemme kääntyisi nyt, ei mahdollisuutta siihen tulisi enää kapealla tiellä. Edessämme ollut pakettiauto teki täyskäännöksen ja lähti toiseen suntaan. Hikoilin siinä sitten hetken ja yritin päättää - kiertoreitti tarkoittaisi, että koko päivän aikataulun saisi heittää roskakoppaan ja olisimme hostellilla Kyleakinissa myöhään, mutta odottelu saattaisi myös tuhota reissun ihan alkuunsa. Lopulta sanoin, että mikäs meillä täällä odotellessa kun juuri syötiin. Päätös osoittautui onneksi oikeaksi, sillä ei mennyt kuin puoli tuntia ja jono liikkui taas. Kiitin mielessäni kaikkia pelastustyöntekijöitä ja uskomatonta onneamme - pääsimme linnalle vain puoli tuntia myöhässä, ja vaikka sulkemisaika oli jo koittanut, työntekijät olivat jääneet odottamaan meitä ja pitivät meille kierroksemme.
Tämän jälkeen olimmekin jo ihan Skyen tuntumassa! Hostellille päästessä check-in oli melkoinen sekamelska, mutta siitäkin selvittiin. Muutama ranskalainen tyttö valitti siitä, että joutuivat nukkumaan sekasalissa, mutta kyseessä oli kyllä ihan heidän oma vikansa. Sanoin matkan aikana varmaan viiteen kertaan (ja ääneni kuuluisi vallan mainiosti ilman mikrofoniakin, kiitos erinomaisten keuhkojeni), että jos jollakulla on toiveita huoneiden suhteen, esim kenen kanssa haluaa majoittautua tai jos haluaa kulttuurisista syistä olla vain oman sukupuolen kanssa, kertoo siitä meille NYT. Tytöt eivät kuitenkaan ilmeisesti kuunnelleet vaan tulivat ihan check-innin lopussa valittamaan, kun jäljellä oli vain yksi huone. Hostellin nimi on Saucy Mary's Lodge ja meidät oli jaettu 2:n, 3:n, 4:n ja 8:n hengen huoneisiin. Kahden hengen huoneet olivat melko loistavia, tilavia guest house-huoneita - sänkykin oli paljon mukavampi kuin omani kotona! Painotin kaikille ryhmässämme, että guest house -huoneet ovat hostellin antamia - kaikki ovat maksaneet 'vain' normaalista hostellipunkasta, mutta ryhmän koon takia meitä löytyy eri huoneista. Onneksi normaalit hostellisängytkin vaikuttivat olevan oikein mukavia, sillä emme kuulleet mitään napinaa huoneista.
Hostellilla on oma pubi ja ruoka oli kaikkien mielestä oikein hyvää! Illalla luvassa oli live-musiikkia, mutta ikävä kyllä se alkoi vasta yhdentoista maissa. En mitenkään jaksanut istua iltaa yli kymmeneen, joten hipsimme huoneeseemme ja painuimme unten maille. Pienen pätkän videota bändin lämmittelystä kuitenkin sain.
Huomatkaa luova perspektin vaihto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti