Kahden viikon kuluttua olen Hongkongissa.
Tanaan olen toissa.
Olen pitanyt tamanvuotisesta kesatyopaikastani. Pidin myos viimevuotisesta, niin etta hyva putki paalla! Kansainyhteison kisat on viimein ohi ja turistimaara kaupungissa vahentynyt. Olin katsomassa nyrkkeilyn loppuottelua uudella Hydro-areenalla. Parempi puoliskoni esitti asian hyvin vakuuttavasti, kunnes paljastui, etta kyseessa oli tosiaan kärpässarjan loppuottelu. Ajatus 40-kiloisista miehista hutkimassa toisiaan oli alkuun niin huvittava, ettei meinannut saada henkea. Ihan vakuuttavaa katsottavaa nyrkkeily oli lajia tuntemattomallekin. Sessio kesti kolme tuntia, silla otteluita oli melkoinen maara. Ihan hyvaa vastinetta varmaan rahoille, mutta oma keskittymiseni herpaantui olemattomaksi 45:n minuutin jalkeen...
Puhelimeni kuvaohjelmat muokkailevat kuvia aina valilla itsekseen, niin huvittavalta kuin se kuulostaakin!
Urheilijoiden lahdettya alkoi muut kesariennot: sakkipillifestivaalit! Tyopaikkani majoittaa parisataa sakkipillinsoittajaa ja rumpalia. Heidan oikeutenaan on harjoitella missa vaan ja milloin vaan. Sanonpa vaan, etta jokainen turisti, joka sanoo tykkaavansa sakkipilleista ei ole ymmartanyt millaista helvettia on kun toimiston ymparille ikkunoiden aareen (koska heijastus) on kokoontunut 30 soittajaa, jotka kaikki harjoittelevat omia juttujaan eri tahtiin tai muuten vaan lammittelevat soittimiaan! Musiikkia on keskimaarin 12 tuntia paivassa. Koska tyosuhdeasuntoni on tuossa minuutin paassa toimistolta, ei melua paase pakoon kotiinkaan!
Tarykalvoni kaipasivat kiireesti taukoa tasta kaikesta, kun huomasin sakkipillisoiton jatkuvan paani sisalla myos yoaikaan. Eilen suuntasimmekin siis Samye Lingin buddhalaiseen temppeliin etelaiseen Skotlantiin. Temppelissa kaynnista oli ollut puhetta jo jonkin aikaa. Arvon kuskini sanoi etukateen, etta matkaan menee tunti. Google Maps sanoi, etta kaksi tuntia. Olinkin hammentynyt siihen saakka kunnes paasimme Glasgown ulkopuolelle: Autobahneihin tottunut ystavani kurvasi maaseudun serpentiiniteillakin 70k/h, kun itse vieressa mietin etta mita tahoa tassa nyt sitten kuuluu rukoilla. Kayttamamme auto on Saksasta ja siksi siina on ratti vasemmalla puolella. Kypsana aikuisena yritin teeskennella rinnalla ajaville ja vastaantulijoille, etta ajan ilman kasia, mutta ketaan ei kiinnostanut... Voisinpa sanoa, etta pettymys oli pieni.
Paiva oli sangen sateinen. Ei paljoa haitannut, pääasia oli, etta paasi matkalle!
Temppeli oli aika hyvin keskella ei mitaan.
Tuntui hassulta ajatella, etta Skotlannin maaseudulta loytyy tallainenkin paikka. Temppeli oli kuitenkin hyvin vakuuttava ja olen iloinen, etta paasin sen nakemaan. Ympariinsa kaveli munkkeja perinteisiin kaapuihin ja crocseihin verhoutuneina. Tykkasin varsinkin varikkaasta teehuoneesta, jossa naki jos jonkinlaista matkustajaa. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja ennen kaikkea hiljainen! Useiden kaupungissa oleskeltujen kuukausien jalkeen valilla unohtaa maaseudun hiljaisuuden.
Temppelilta lahdettyamme pysahdyimme Lockerbyn kylaan illalliselle. Pubiruoka oli loistavaa karmeassa nalassa. Parempi puoliskoni valitsi sivistyneemman annoksen kun taas mina otin varmaan viiden tuhannen kalorin annoksen ranskalaisia, sipulirenkaita, nyhtopossua, kanafiletta ja pekonia BBQ-kastikkeessa ja juustossa. Oli muuten hyvaa.
Ruuan jalkeen oli hyva paasta vahan leikkimaan!
Enaa tama viikko toita jaljella, sitten laksiaiset (joihin on kutsuttu 80 brasilialaista) ja sitten onkin aika jattaa hyvastit melkein vuodeksi Skotlannille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti