Pongasire

Kolmas päivä Singaporessa alkoi vähän ikävästi, sillä paistoi aurinko! Suomessahan auringonpaiste on ihan kivaa, kuin myös Skotlannissa. Singiksessä se oli ihan hirveää. Ilmankosteus oli järkky ja lämpötilat huikenteli 40:n tuntumassa :D Olimme kaikki samaa mieltä, että porotus oli liikaa, ulkona oleiluun. Onneksi meillä oli suuntana Sentosan saari, biitsit ja kenties vesipuisto.

Sentosalle olisi päässyt köysirataa tai junalla, mikä tuntui höpsöltä, kun sinne oli ehkä puolen kilometrin kävelymatka mantereelta. Käveleminenkään ei silti ollut ilmaista, vaan saarelle päästyään piti maksaa yhden singadollarin pääsymaksu! 

Sentosa on tosiaan huvitteluparatiisi, josta löytyy Universal Studios, Madame Tussauds, Trickeye museum ja iso akvaario. Kanssamatkustajani oli ennakkoon halunnut, että mennään Universal Studiosille, mutta sitten tajuttuaan, että se on huvipuisto, heitä ei enää kiinnostanut! En ihan sisäistänyt, että mitä he olettivat sen sitten olevan, mutta koska kohde olisi ollut kallis muutenkin, en varmaan olisi mennyt.

Kävelimme Sentosan muoviparatiisissa aikamme. Minä olin vaatinut, että myös sitten menemme johonkin (halvempaan) kohteeseen paikan päällä, koska pelkästään ympäriinsä käpyttely tuntui hieman turhalta.

Vessassa käydessäni törmäsin tähän suunnitteluihmeeseen: vessakopilla oli kaksi ovea, jotka molemmat pystyi lukitsemaan erikseen. En millään keksinyt, mikä tässä oli ideana, mutta varmasti taustalla on vahva logiikka.

Ranta oli aika jees! Kauempana olisi ollut kivempia, mutta koska taivas tummeni uhkaavaa vauhtia, päätimme jäädä lähelle. Muut meni uimaan ja minä jäin, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, rannalle. Jalkani oli niin pahasti rakoilla, että merivesi kuulosti kivuliaalta. Tuuli teki kuitenkin istuskelusta ja palmuun nojaamisesta mukavaa. Kauaa emme paikalla ehtineet olla kun jo alkoi satamaan KAATAMALLA. Tytöt halusi odottaa suojan alla sateen loppua, mutta minä huomautin, että sade on maailman tapa osoittaa, että on aika syödä. Siispä lounaalle.

Turistirysästä ei-kalliin + semihyvän lounaan löytäminen tuntui vaikealta, mutta kyllä me silti vaan joku syrjäisempi paikka löydettiin. Ruuan hinta oli edellisiin aterioihin nähden kaksinkertainen, mutta se nyt oli arvattavissa.

Tilasimme jälkiruokaa. Itse kysyin omasta annoksestani, että mitä se on, mutta muut tilasivat umpimähkään. Kun annokset tuotiin, repesin täysin nähdessäni kaverin ruskean, höyryävän keiton, kun muut sai ylläolevan tapaisia pinkkejä jääannoksia.

Mentiin lounaan jälkeen vesipuistoon. Yksi kaveri oli vähän sitä vastaan, argumentilla, että sää on sateinen. En ihan ymmärtänyt, mitä se sade uidessa haittaa... Lopulta päädyimme kuitenkin menemään sisälle. Aiempi rajuilma tarkoitti sitä, että väkeä oli vähemmän, joten joka paikkaan ei tarvinnut jonottaa. Itse sisäänpääsy ei ollut hirveän hintava (ehkä 25€), mutta puiston lokerikot oli!
Liukumäet oli aika peruskauraa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sitten paikalla oli snorklausallas, joka oli aika cool. Rakastan snorklausta luonnonvesissä, niin en ollut ennakkoon kauhean innoissani, mutta kun näin kaloja tupaten täynnä olevan koralliriutaksi naamioidun altaan, ei siitä voinut olla pitämättä. Sen lisäksi tykkäsin köysirata-altaista ja puiston kiertävästä virrasta, joka näytti tosi tylsältä. Vauhti oli hidasta lillumista, mutta reitti meni pimeisiin tunneleihin, delfinaarion vierestä ja rauskutunneliin! Aika cool siis.

Puiston sulkiessa alkoi taas sataa. Tytöt vaati, että odotamme katoksen alla, että sade loppuu. Tämä oli mulle ihan käsittämätöntä - pystyimme kävelemään takaisin metroasemalle kokonaan katosten alla, olimme juuri nousseet vedestä ja siis edelleen märkiä, kaverin kengät oli jo märät ja oltiin palaamassa hostellille. Moinen sisun puute tuntui kyllä niin oman kulttuurin vastaiselta, etten oikein keksinyt, mitä sanoa. Vähän aikaa yritin olla suopea ja odottaa, mutta 20 minuutin jälkeen totesin, että minä menen nyt, kun mua ootetaan.

 Seuraavaksi nimittäin tapasin vanhan koulukaverini, joka oli Singiksessä vaihdossa. Oltiin samalla luokalla yläasteella ja samassa lukiossa, niin meillähän riitti historiaa. Vietimme iltaa suosikkipuuhani parissa, eli syöden. Oli kiva kulkea sellaisen ihmisen kanssa, joka vähän tiesikin, miten täällä ollaan.

Viimeisenä päivänä noustiin verkkaasti. Käytiin jossain hipsterikaupunginosassa, mutta kuumuudesta johtuen ei voinut paljon kävellä ympäriinsä, niin jämähdimme hawker centeriin mehuille ja, no, syömään. Siellä aikamme hengattuamme siirryimme Marina Baysiin ja söimme vähn lisää. Menimme pällistelemään puutarhoja, jotka olimme nähneet jo ekana päivänä, mutta nyt aioimme olla pimeälle saakka. Puutarhat oli aika futuristisen näköiset sienitorneineen, joihin syttyi valot kunhan aurinko laski.

Käytiin vielä ennen hostellilta laukkujen hakua syömässä varmuuden vuoksi, ettei sitten tule nälkä. Matka kotiin oli kalsea, koska lentokoneessa oli ylikylmä. Koska olen HK:ssa niin pitkään, olen rekisteröitynyt asukkaaksi. Muut seurueesta ei ollut, niin he joutuivat menemään lentokentällä turistijonossa - ero näiden kahden välillä oli melkein puoli tuntia!