Kilometripostaus! Obs!
Olimme uhranneet muurilla käymiseen perjantain, ainoan Pekingin visiitin arkipäivän. Lauantaina heräilimme hiljakseen, kävimme syömässä hyviä tulisia nuudeleita ja suuntasimme lähistöllä olevaan Tiananmenin aukeaan, joka on tietenkin "kuuluisa" oltuaan 80-luvun verilöylyn näyttämönä. Kiinassa ei tietenkään puhuta moisesta mitään, eikä internetistä löydä tietoa mistään sellaisesta, koska virallisestihan sitä ei koskaan tapahtunut. Mitä nyt muutama sata ihmistä kuoli.
Tämä oli meille hyvin mielenkiintoinen visiitti, koska viime syksynä protestien aikaan HK:ssa oli iso huoli siitä, että tilanne yltyisi samanlaiseksi kuin Taivaallisella Aukiolla aikoinaan.
Itse aukea sinänsä oli vain iso tyhjä alue, jossa kulkea. Siellä oli muutamia hyvin kommunistisia patsaita, jotka huvittivat meitä. Toiselta puolen pääsi Maon muotokuvan vierestä kohti Kiellettyä kaupunkia, jonne meidänkin oli määrä mennä. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä pelkästään lipunmyyntiin oli ihan kaoottiset jonot. Ihmisten määrä oli sellainen, että päätimme tehdä jotain muuta. Ei mitään järkeä haaskata päivää jonottamalla ensin lippua, sitten sisään ja sisällä kulkea lampaana laumassa maksettuaan ensin itsensä kipeäksi.
Päätimmekin kävellä kielletyn kaupungin muurien ympäri kohti Beihain puistoa. Puistoon päästäkseen piti ostaa pääsylippu (kuten ihan jokaiseen muuhunkin paikkaan Kiinassa) ja veemäinen lipunmyyjä ei hyväksynyt opiskelijakorttejamme, ei edes suostunut katsomaan niitä. Oli vähän turhauttavaa, koska HK nyt kuitenkin on teknisesti ottaen osa Kiinaa...
Puisto oli valtava ja hyvin kaunis ihmispaljoudesta huolimatta. Meille oli tässä kohtaa muodostunut jo tavaksi tehdä typeriä irvistyksiä aina kun ihmiset yrittivät ottaa salaa tai vähemmän salaa kuvia meistä. Oikeasti tuo kuvien ottaminen oli vähän rasittavaa, kun ihmiset tulivat tosiaan poseeraamaan meidän eteen/viereen ja joku otti heistä sitten kuvan, sitten he poistuivat, sanomatta missään kohtaa mitään tai luomatta mitään katsekontaktia. Olen tottunut olemaan matkustaessa huomion keskipisteenä, mutta tämä tuntui jo aika röyhkeältä. Puhuimmekin siitä, että kartuttaisimme matkakassaa vaatimalla kymmenen yuania jokaisesta kuvasta.
Beihain jälkeen valuimme Houhain järvialueelle, jossa söimme kalliin ja kehnon turistilounaan. Eipä silti, tiesimme sen jo ennakkoon, sillä paikka oli todellakin täynnä kaikenlaista turistikrääsää. Kiertelimme ympäriinsä Nanluoguxiangin hutongeja, kunnes löysimme uuden metroaseman ja palasimme hostellille.
Ja hyvää se olikin! Olin etukäteen hieman bingittänyt (Googlen loistaessa poissaolollaan), että mitä tämä ruoka nyt oikeastaan on ja miten sitä syödään. Pekingin ankka oli nimenä tuttu, mutta enpä silti tiennyt siitä yhtään mitään. Olin sanonut etukäteen meksikolaiselle Hectorille, että tänään syödään kiinalaisia tortilloja, sillä ankan siivut piilotettiin vehnälättyjen sisään vihannesten ja kastikkeen kera. Nahka oli ihanan rapeaa ja ankka mehukasta. Olimme kaikki haltioissamme!
Kolmantena Pekingin päivänä karsastimme turistiruokaa, joten etsimme mahdollisimman hankalassa sopukassa olevan ravintolan, jolla ei vahingossakaan ollut englanninkielista ruokalistaa tai edes kuvia annoksista. Minä ja Hector puhekyvyttömyydestämme riippumatta osaamme lukea jonkin verran kiinaa, niin että ruokalistan selaaminen ei yleensä ole mikään ongelma. Tässä paikassa ruuilla oli kuitenkin niin runolliset nimet, että ihan arpomalla tilasimme. Ruoka olikin sitten ihan todella hyvää!
Aamiaisen jälkeen menimme Kiinan kansallismuseoon, joka oli ilmainen. Oli hankalaa keksiä mitään nautittavaa tekemistä sunnuntaille, joka on ihmismassojensa takia jo HK:ssa aika koetteleva päivä tehdä mitään turisteilua. Jonkin aikaa sai odottaa, mutta massiivisessa museossa oli hyvin tilaa kiertää sunnuntainakin. Plakaateissa ei lukenut paljon mitään englanniksi, niin että emme vuosilukujen lisäksi varsinaisesti oppineet muuta kuin että muinaiset kiinalaiset osasivat tehdä ihan hulvattomia patsaita. Hauskaa oli!
Museon jälkeen suuntasimme Taivaan temppeliin, tällä kertaa vaatien, että saamme opiskelija-alennuksen (koska tokikaan ei ole epäeettistä laskuttaa temppelissä vierailusta). Pääsimme puistoalueelle, mutta itse temppelirakennukset olivat jo sulkeutumassa. Kaikki Pekingissä meni kiinni hyvin aikaisin. Kohauttelimme tälle olkapäitämme ja kiersimme sitten kaunista puistoaluetta kaikessa rauhassa - muut turistit olivat jo lähteneet. Kävelimme vielä tuskallisen pitkän matkan hostellille läpi turvallisuudeltaan kyseenalaistettavan oloisten naapurustojen. Itse en sinällään ollut huolissani, koska meitä oli kolme ja kaksi kolmesta olivat pitkiä länkkärimiehiä, mutta olin onnistunut loukkaamaan olkapääni aiemmin, joka nyt kävellessä varmaan kylmyyden yllyttämänä jomotti. Illallisen jälkeen vaapuimme sänkyihin, sillä seuraavana aamuna odotti junamatka Pingyaoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti