Pingyao

Luotijunalla matka Pingyaoon oli nopea, mutta lähtö aikainen. Olimme juna-asemalla hyvissä ajoin, mikä osoittautui loistavaksi ideaksi, sillä Hector ei saanut omaa lippuaan, koska passinumero varauksessa oli väärä. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli Ctripin moka, mutta nyt Hector joutui ostamaan uuden, kalliimman lipun ykkösluokassa.

Suurin osa jouhevasta matkasta taittui nukkuessa. Ikkunasta näkyi Kiinaa: köyhiä, rapistuneita alueita, mahtavia vuoria, likaista maisemaa ja oho valtava sfinksi... Junassa kuulutettiin, että lattioille räkiminen kielletty ja ihmiset katselivat elokuvia tableteiltaan, luonnollisesti ilman kuulokkeita.

Päästyämme Pingyaoon kävi ilmi, että meillä oli ohjeet hostellille väärältä juna-asemalta. Ei ollut käynyt edes mielessä, että Rauman kokoisella kaupungilla olisi kaksi juna-asemaa! Aikamme somplittua selvisimme kuitenkin paikan päälle: Unescon maailmanperintökohde - Pingyaon muurikaupunki! Pingyao on suosittu turistikohde, mutta länsimaalaisia turisteja paikan päälle osuu harvemmin. Olimme paikan päällä maanantaina ja tiistaina, joten aika rauhassa saimme kiertää, mikä oli tietenkin hyvä. Olin katsonut etukäteen, mitä syödä ja missä, jotta pystyisimme edes jotenkin välttämään kehnon ja kalliin turistiruuan. Onnistuimmekin syömään todella hyvin ja huokeasti alueen perinneherkkuja. Hostelli oli aika kämäinen korkeasta luokituksestaan huolimatta: valaistus oli kehnoa, vessat ja suihkutilat aika karseita ja huoneiden siivous aloitettiin kahdeksalta aamulla...

Mahtava englanti aiheutti paljon pyrskähdyksiä jopa minulta, joka luulin nähneeni jo kaiken aikoinaan Japanissa.

Selvä pyy! Joka paikassa oli myös kylttiä, että No burning. Mielessäni kävikin jo polttaa 700-vuotinen kaupunki maan tasalle, mutta sitten luin kyltin ja tulin toisiin ajatuksiin...

Pingyaon vanhaan kaupunkiin pääsi ilmaiseksi kiertämään, mutta päästäkseen itse rakennuksiin oli ostettava pääsylippu, joka oli opiskelija-alennuksen jälken 75 yuania. Rakennusten kiertäminen oli aika mahtavaa, sillä ne olivat hyväkuntoisia historiallisia sokkeloita, eikä paikalla tosiaan ollut väenpaljoutta. Lapsena olisin varmaan pissannut housuun mahdollisuudesta testata kopioita kiinalaisista aseista tai vapaasta vaeltamisesta upeissa rakennuksissa. Assassin's Creed Pingyaota odotellessa!
Vaelsimme jalkamme kipeiksi, söimme ja nauroimme, niin kuin hyvien kavereiden kuuluukin. Kahden päivän jälkeen nousimme jälleen luotijunaan ja suuntasimme Xianiin kohti terrakottasotilaita.