Epätoivon kuudet kasvot

1.
" Onneksi tänä lukukautena availin oppikirjaa aina valilla, enka lintsannut pahasti! Tentteihin lukemisen ei tulisi olla paha urakka"
Reality:
"Missa kohtaa luennoilla muka edes mainittiin puolet tasta &(&*:sta??"

2.
"Onneksi aikataulutin kaikki esseet sun muut, niin ettei lomilla tarvitse kuin kevyesti kertailla!"
Reality:
"Ai katsos, saan kirjoittaa uudelleen KAHDEN ryhman jasenen osuudet... Päivää ennen deadlinea jolloin he saivat aikaan näyttää tuotoksensa muillekin. Jaahas, voin sitten varmaan tehda oman, tälle viikolle sovittamani projektin Suomessa neljän lapsen ympäroimänä."
"No, seuraavan kolmena päivänä voisinkin kerrata kaksi kurssia ja kirjoittaa 3000-sanaisen projektini valmiiksi. Onhan minulla jo Suomivisiitiltä 400 sanaa kirjoitettuna ja olen lukemisestakin tehnyt jo kaksi artikkelia!"

3.
"Onneksi nyt tokana vuonna ihmiset osaavat jo käyttää akateemisia lähteitä oikein ryhmätöissä!"
Reality:
"Onkohan mahdollista, etta tää Wikipedia on vaan jonkun akateemikon nimi?"
"Ai, tahan kuuluu liite Chilen saasteongelmista... Kas, se on lomakuva..."

4.
"Kylla luennoitsija ja tuutori varmasti ymmärtää, kun kerron, että ryhmällämme on ongelmia, kun kaksi neljasta jäsenestä ei puhu englantia. Yhtään."
Reality:
Thank you for your email, but you should have more compassion and understanding for non-native English speakers. It's not easy to study in a foreign language.
"R u f*cking kidding me???"

5.
"Tää vuosi menee meritilla. Kaikista kursseista top-arvosanat! Voin luottaa omiin kykyihini."
Reality:
"Hyvä Jumala, joka olet taivaassa..."

 6.
"Onneksi olen niin akateemisesti osaava ja fiksu, ettei minun tarvitse turvautua vilunkipeliin, kuten epailyttaviin suomalaisiin- ja japanilaisiin lähteisiin."
Reality:
"Yoshida (2009) and Rölli (2005), state that..."

 Tarvin 60% keskiarvon, että pääsen vaihtoon!

Joulu on kerran vuodessa vaan

...Eikä kestäkään kuin 2½kk! Palasin Pohjolaan ja istuskelen täällä vielä pari päivää kouluhommien parissa, kun saan palata Glasuun ja opiskella vielä vähän lisää!

Taiteilimme pikkuveljeni, 6-w, kanssa piparkakkujunan. Hän vastasi koristeluista, rakenteellinen vinous on minun aikaansaannoksiani. Toisella puolella olisi vielä näkynyt hänen kirjoituksiaan - tänä syksynä opittiin lukemaan. Tein myös vanhimman pikkusiskoni, 11-w, kanssa piparkakkukoirankopin. Seuraavalla kerralla tehdään seimi!

Täällä ei ole lunta ja muut on kovin pettyneitä siitä. Itseäni ei oikein haittaa, kun olen jokseenkin tottunut jo tuohon sateiseen säähän :D Suomen syksy on silti pimeämpi, en ole ennen tajunnut. Skotlanti on ympäri vuoden paljon vehreämpi, Suomalainen väriskaala on paljon riisutumpi.

Onnellista joulua kaikille!

Terveisensä tuuli toi

Kuuntelen perinteistä ulkosuomalaisuus-itsenäisyyspäivälistaani ja fiilistelen joulukuun kuudetta. Itsenäisyyspäivä on jostain syystä ollut aina mun suosikkijuhlapyhäni. Silloin ei tarvitse tehdä mitään, kuten ostaa tai vastaanottaa lahjoja. Riittää kun on. Voin olla hyvillä mielin oma angstinen suomalainen itseni, katsella melankolisesti ikkunasta ulos pimeyteen ja polttaa kynttilöitä!
Yritin kyllä äsken katsoa linnan juhlia, kun tiedän monien ulkosuomalaisten pitävän tästä traditiosta kiinni, mutta eipähän se näkynyt ulkomaille! Kenties tähän on niksit tai Areenan asetus on uusi.

Itsenäisyyspäiväni alkoi vähän laiskasti, sillä on vapaapäivä. Nukuin melko lailla puoleen päivään, mistä johtuen sain kiirehtiä. Olin sopinut tapaavani kaverini Inesin yhdeltä Unionilla, jonne lampsimiseenkin menee melkein puoli tuntia. Mentiin syömään kantapaikkaamme Sauchiehall streetillä, jonka jälkeen suoritin jouluostoksia sen verran, että ostin huomisen järjestön joulupäivälliselle Secret Santaan lahjan. Oma kohteeni oli vähän mauton ja hajuton, sillä kuukauden vaivihkaisen tenttaamisen jälkeen en ole saanut hänestä muuta selville, kuin että hän pitää omenamehusta, silloin kun se on vanhempien farmilta. Kävin jopa hänen luonaan ja kyselin kaikesta asunnossa näkemästäni ("Ai, Dark side of Moonin vinyylin kannethan ne siinä. Pidätkö Pink Floydista? Ai et tiedä mistä puhun. Pidätkö ylipäätään musiikista? Ai, et...") ja tulin lopulta siihen lopputulokseen, että ostan vaan jotakin ja että olen tarpeeksi vahva ihmisenä kestämään sen, mikäli hän kovinkin valittaa saamastaan. Joten ostin pullon alkoholitonta (ko. henkilö ei pidä alkoholista) inkivääriviiniä ja kendaman! Kendama on mahtava japanilainen lelu, johon ihastuin jo 17-vuotiaana. Youtuben Nigahiga onnistui kulminoimaan kendaman aika hyvin.

Muuten en osta oikein joululahjoja. Olen varmaan ainoa, joka sanoo näin, mutten myöskään tykkää saada niitä... Jos tarvitsen jotain, ostan mieluummin sen itse kuin että jätän tärkeän hankinnan jonkun toisen vastuulle. Elämäntilanteeni ei myöskään suosi tavaran hamstraamista, minkä takia on hyvä, että olen tällainen antimaterialisti. Viime jouluna, vaikka olin ilmoittanut, että kiitos, käyttäkää rahanne muuhun, sain kuitenkin kaiken maailman koristelautasia ja tyynynpäällisiä. Tiedän, että pitäisi olla kiitollinen siitä, jos saa jotain, mutta mieluummin ottaisin jotain aineetonta vastaan, kuten vaikka elokuvaillan tai vaan kahvituokion. Ei kiitos velvollisuuslahjoja.

Kymmenen päivän päästä suuntaan jälleen Suomeen. Visiittini on alle kaksiviikkoinen, koska halusin kokeilla uudenvuodenviettoa Glasgowssa ja melko pian vuodenvaihteen jälkeen on kokeita. On mukava rauhoittua vähän pyhien jälkeen ennen kuin joutuu stressaamaan koulujuttuja. 

Lies

Terve taas kaikille kivoille kavereille Prokrastiomaasta! Lukukausi lähenee uhkaavasti loppuaan ja sitä ennen pitäisi saada väkerrettyä jos jonkinlaista tekstitiedostoa. Saatiin eilen takaisin meidän markkinointiessee (se jonka kannessa oli eka ne kuvat.. skrollatkaa pari merkintää alemmas jollette muista) ja saatiin siitä kunnioitettava 65%. Arvostelutaulukko on mielestäni 0-100%, mutta enpä ole koskaan mitään 55% huonompaa vielä saanut, niin ei ole tullut todistettua. En ole kauhean kunnianhimoinen opintojeni suhteen, mikä on vähän harmi. En saa sen suurempaa tyydytystä 80% kuin 50%, niin aika samantekevältä tuntuu. Pidän tärkeämpänä sitä määrää tietoa, mikä jää päähän kuin jotain numeroita paperilla (vaikka jälkimmäiset on varmaan työnsaannin kannalta merkittävämpiä). Oli vähän surkuhupaisaa kun tuutorimme kävi esseetä läpi ja huomautti alleviivauksistaan - ne olivat melko lailla kaikki Paintilla taiteilleen ruotsalaisen tytön osuudessa, sellaisia juttuja kun hän sanoi, että "näin tämä kuuluu tehdä". Hmm...

Käytän tämän tilaisuuden mahdollisuutena syventää ryhmätyöurputustani, sillä tapaan huomenna ehkä toivottomimman ryhmän kanssa ikinä. Meitä on neljä ja kaksi on vaihtareita. Toinen vaihtari on Espanjasta ja tosi mukava ja ihan turhaan hermoilee englannistaan. Toinen on Kiinasta ja puhuu jatkuvasti puhelimeen... Siis jatkuvasti. Tein aluksi sen virheen, että istuin hänen viereensä luennoilla, mutta tajusin parin kerran jälkeen vaihtaa paikkaa. Kaveri nimittäin puhuu puhelimeensa luennoilla! Ollaan pidetty myös muutama ryhmätapaaminen, jolloin hän on joko jättänyt tulematta TAI istunut siellä, ei ottanut osaa mihinkään vaan joko näpytellyt puhelintaan tai puhunut siihen. Jep... Sama juttu tutoriaaleissa kun pitäisi keskustella: hän keskittyy puhelimeensa ja kun tulee hänen vuoronsa vastata johonkin, hän sanoo, ettei voi ja käskee jonkun muun puhua puolestaan. Kolmas jäsen on ihan perus skottipoika, joka ei kuitenkaan ole käynyt vielä yhdelläkään luennolla (niitä taitaa olla kolme jäljellä), ei koskaan tee omaa osuuttaan eikä näytä liiemmin välittävän opinnoista muutenkaan. On melko huolestuttavaa olla ryhmässä, jossa minä olen akateeminen toivo.

En tiedä olenko kummempia puuhaillut viime aikoina. Olin perjantaina kavereideni Artin ja Inesin kanssa jossain Collegelandin venäläispippaloissa, vaikka oli kokemuksesta selvää, että Collegelandin pippalot on aika tylsiä. Tämä ei ollut mikään poikkeus, mutta onneksi seura oli mahtavaa. Art on kotoisin Latviasta ja puhuu äidinkielenään venäjää. Koko perjantai-illan hän kuitenkin väitti kaikille kivenkovaa, ettei puhu venäjää vaan on ihan latviankielisiä latvialaisia. Oli hieman nostettava hattua kaverille siitä, että pystyi sanomaan näin naama pokkana, eikä reagoida mitenkään siihen kun muut yrittivät puhua hänelle venäjää. Tilanne muuttui monta kertaa hilpeämmäksi, kun paikalle eksyi ihan oikea latviankielinen latvialainen. Tässä kohtaa on mainittava, että Art ei tosiaan puhu latviaa koko kouluelämänsä kestäneiden opintojen jälkeenkään. Hän ei mm. pystynyt Riikassa työskennellessään myymään jäätelöä latviankielisille asiakkaille. Kun tämä "aito" latvialainen alkoi hänelle iloisesti jotain selittämään, pidättelin vieressä naurua ja kaverini yritti vastailla "kyllä" tai "ei" kaikkiin kysymyksiin... Latvialainen oli kovin kummissaan. Kiusasin kaveriani muutenkin illan mittaan kysymällä mahdollisimman hankalista asioista, että miten tämä-ja-tämä sanotaan latviaksi. Mitäpä valehteli!

Joku bulgarialainen ykkösvuoden opiskelija yritti kaveerata kanssani ja jotenkin keskustelu ajautui siihen, miten nuoria kaikki ykkösvuotilaiset on.
"Miten niin?" hän ihmetteli.

"Kun ikähaarukka on luokkaa 17-18..."

"Niin, mutta ethän sä ole nyt kuin vuoden vanhempi kuin he!"

Tai viisi vuotta! :D Tämän tekee erityisen hilpeäksi se, etten ole mitenkään nuoren näköinen, eikä kukaan koskaan ota uskoakseen, että kämppikseni Koo on mua kome vuotta vanhempi. Kerrankin näin päin siis!

Jos mua hiukkasen onnistaa

Jälleen taka yksi opiskeluntäyteinen viikko... not.
Olen kyllä ihan kiitettävästi onnistunut hakkaamaan päätä näppäimistöön kirjoittamaan koulutöitä varten, niin että vielä ei ole aika panikoida. Onnistuin vakaalla päättäväisyydellä myös saamaan aikaisemmasta postauksesta tutun tytön ihanat kuvanmuokkaukset pois esseemme kannesta. Jouduin käyttämään tähän vakainta tuijotustani, jota itse kutsun Gant-katseeksi Phoenix Wright -pelisarjan Damon Gantin mukaan.

Kyseinen tyttö ei tainnut liiemmin välittää musta tämän jälkeen, mutta se oli mielestäni ihan käypä hinta.

Käytiin lauantain kämppikseni kanssa Kelvingroven museossa ja metroiltiin muutenkin ympäri kaupunkia. Glasgown metro on maailman kolmanneksi vanhin metrosysteemi, mutta koska se kattaa lähinnä kaiken Buchanan Streetistä länteen (ja mun elämäni pyörii melko täydellisesti itäpuolella) ei sitä tule käytettyä. Kärryt oli huvittavan pieniä Japanin metroon tottuneelle ja saivat olon kanssamatkustajien kanssa melko intiimiksi. Museossa oli kivaa, koska olen pikkukaupungista kotoisin oleva maalaistollo ja -- HERRANJESTAS, ONKO TUO DINOSAURUKSEN LUURANKO???

Välillä tuntuu, että muhun on aika helppo tehdä vaikutus... Siinä kun muut valitti Guy Fawkesin yönä, että ilotulitukset ei pysy musiikin mukana rytmissä, itse peittelin äimistystäni siitä, että ilotulituksia ylipäänsä tulitettiin musiikin tahtiin. Olen onneksi vähän sävelkuuro, niin en todellakaan huomaa jos mentiin eri tahtia. Pidän ilotulituksista muutenkin ihan erityisen paljon, varsinkin joulukaudenavajaistulituksista tällä viikolla, koska pystyin katsomaan niitä keittiön ikkunasta!

Olen Kelvingroven innoittaman ja muutenkin prokrastinaation siivittämänä tutkinut kuvakollaaseja maailman ihmeellisistä paikoista. Päädyn aina kysymään itseltäni, että miksen matkusta enemmän! Huvittaisi kauheasti lähteä retkelle Pariisiin tai Amsterdamiin tammikuussa. Täältä lentää sopuhintaan jos jonnekin ja tuntuu hukkaan heittämiseltä jos en käy tutkimassa Manner-Eurooppaa. Kuitenkin samanhenkisen matkaseuran löytäminen on osoittautunut hankalaksi. Inesiä kiinnostaisi matkustaminen kanssa, mutta ikävä kyllä meidän mielikuvat lomasta ei vastaa ihan toisiaan. Itseäni kiinnostaisi yöpyä Damin venehostelleissa siinä missä kaverini ei uskaltaudu mihinkään kolmen tähden hotellia kämäisempään. Olisikin parempi löytää joku, jonka kanssa meillä olisi enemmän samankaltaiset ajatukset budjetista. Ehkä alan kuitenkin puhumaan aikeistani enemmän ääneen, niin josko seuraa löytyisi.

Can you hear me?

Olen kenties löytänyt Graalin maljan, sillä viskilasini ei ole viimeisen kahden tunnin sisässä tyhjentynyt paljon yhtään, vaikka siemailen siitä vähän väliä. On Halloween ja minä ja arvon kämppikseni istutaan salonkimme sohvilla (niitä on kolme, eläköön valinnan vara) ja teeskennellään opiskelevamme Youtuben tulenrätinänauhoitteen tahtiin (sopii viskiin).

Huomenna on tiedossa Halloween-juhlintaa! Meillä on kahdeksan hengen ryhmäpuku järjestettynä. Sen nimi on Snow Pimp (tai Snow Ho, en muista) and the Seven Sluts. Uskotteko, että moinen neronleimaus ei ollut omaa käsialaani! :D Osallistujat on kaikki järjestön hallituksesta niin ajattelin tämän olevan hyvä bonding-kokemus. Itse olen Bashful eli Ujo, joten mun ei tarvitse heittäytyä ihan räävittömäksi... Meillä on samanlaiset vaatteet kaikilla, joita sitten sai asustaa hahmonsa mukaisesti. Tänään kun kävin kaupoilla etsimässä tilpehööriä, oli kiva katsella kauppojen henkilökuntaa, jotka olivat innostuneet pukuleikkeihin työpaikalla. Olen myös sangen kiitollinen, etten joutunut huomista varten Dominatrix Slut-rooliin, enkä siis joutunut etsimään mitään lateksista tai mahdollisesti kivuliasta... Mennään kimpassa ensin jonnekin pippaloihin ja siitä kenties tanssimaan. Kivaa!

Pieni tuuletus onkin paikallaan, sillä täällä on saanut viime aikoina taas vähän tuskastella. Siinä missä viime vuonna joutui kirjoittamaan esseitä yksin tuon tuostakin, tänä vuonna kaikki on ryhmätyötä. Olin etukäteen jo kauhean skeptinen, koska joka ryhmään mahtuu perinteisesti ainakin yksi riippakivi, joka ei tee mitään ja mahdollisesti yksi pätijä, joka tekee kaikkea, mutta tietenkin aiheen vierestä ja tarpeettomissa määrin ja kenties myös haastaa riitaa. MDP-ryhmäni, jonka kanssa väsätään essee tai raportti per viikko vaikutti kuitenkin niin inhimilliseltä, että en jaksanut uskoa, että muutkin olisi yhtä toimivia.

Haluaisin kuitenkin puhua markkinoinnin ryhmästäni. Meitä on neljä ja työ, jota teemme on essee eri markkinointikeinoista, joita käyttää valitsemamme tuotteen, kuulokkeet, markkinointiin. Markkinointia varten töiden tulee aina olla tosi nättejä. Kaunis kansikuva olisi suotavaa. Yhtenä markkinointikeinonamme oli olla julisteet, joissa kuuluisat muusikot käyttävät meidän kuulokkeitamme. Samanlaista kuvaa voisi käyttää kansikuvanamme! Tämä kuulosti vallan mainiolta, mutta ikävä kyllä itselläni ei mitään kuvanmuokkaustaitoja ole, eikä edes sopivaa ohjelmaa. Ryhmämme ruotsalaisvahvistus kuitenkin vakuutti, että hän hallitsee homman ja tekee sen mielellään. Sanoi omaavansa paljon kokemusta!

Ilolla jäimme odottamaan tuotoksia. Kuulemma hän aikoi käyttää Beatlesia, Rollareita ja kuuluisia patsaitakin. Olin ihan, että vou, älä nyt liikaa rehki!

Eilen hän sitten esittelikin Facebook-ryhmässä tuotoksiaan meille muille. Ajattelin jakaa ne myös teidän iloksenne:

Tässä kuvassa on varmasti monelle tuttu Jimi Hendrix! Kuvaan kauniisti sulautuvat, modernia muotoilua esittelevä ruskea pampula on kuulokkeemme.

Myös Beatlesit pääsivät kokeilemaan tuotetta toisella korvalla ja poikien ilme on sen mukainen.

Näin luomme ammattimaisen kuvan tuotteestamme, olemmehan yliopisto-opiskelijoita! Tuijotin kuvia ensin hiljaisuuden vallitessa ja mietin, että olisi varmaan hyvä aika aloittaa uusi viinipullo. Luulin ensiksi nuoren ystäväni pilailevan, mutta ehei - hän oli kovin tyytyväinen tuotokseensa. Sillä aikaa kun panikoin pääni sisässä ja yritin keksiä nättiä tapaa sanoa "R U serioussss????", muut ryhmän jäsenet olivat käyneet apaattisesti painamassa tykkää-nappia.

Oloni on taas vähän sellainen, että olen autiolla saarella, jonkun marsueläinten ympäröimänä tai että olen eri ihmislajia tai jotain...
Jos haluatte auttaa turhautunutta markkinointiopiskelijaa, vastatkaa kiitos tähän kyselyyn kuulokkeidenkäyttötottumuksistanne. Vie alta minuutin!

EPIC nights out

Nomen est Omen

Eilen vedettiin järjestön kanssa EPIC pub crawl! Koska aiemmat järjestetyt pubikierrokseni rajoittui helmikuun merirosvokierrokseen, en oikein tiennyt mitä odottaa. Kaikki muut on hypettänyt viimeisen kuukauden tätä, mikä vähän kummastutti mua. Merirosvokierros oli tietenkin ihan kiva, mutta ei se nyt mitään elämää suurempaa hupia ollut. Vaellettiin vaan paikasta toiseen ja juotiin, ryhmänvetäjä oli kenties eniten humalassa. Kuinka hauskaa meidän kierroksella sitten voisi olla?

No, sanotaanpa nyt vain, että sana epic ei ollut  nimessä turhaan!
Osallistujia oli sata. Nämä sata jaettiin ovella neljään tiimiin, omani oli vihreä. Apuryhmänvetäjäni Jacobin mielestä kapteeneilla tuli olla hatut, joten hän oli varannut itselleen pörrökarhuhatun ja mulle ushankan eli karvalakin. Kun ihmiset valuivat sisään Unionille, saivat he kasvoille maalia joukkueen merkiksi ja samanväriset teepaidat. Aika monella oli jokin suosikkiväri etukäteen, joten ei alettu pakottamaan ketään vihreiksi. Muut joukkueenvetäjät oli hyvin agressiivisia. Minä ja Jacob ollaan aika rauhallisia (Green Peace), meille ei olisi tullut mieleen mennä toisten pöydän luota kiskomaan ihmisiä ja suttaamaan uudelleen vanhojen maalien päälle uutta väriä. Tää oli vähän tyhmää, koska ei niistä jäsenistä nyt kuulunut tapella... Paitojen ja kasvotaiteen lisäksi osallistujat saivat aloitusjuoman. Koska teemana oli olympialaiset, joka pubin jälkeen kaikki joukkueet kerääntyi George Squarelle leikkimään.

Sutsi satsi satsaa

Onneksi kaikki käymämme paikat oli aukion tuntumissa, sillä pelejä oli tunnin välein! Kaikki meni tosi hyvin. Tunnelma oli katossa ellei taivaalla. Keksittiin kaikkia tunnushuutoja ja -eleitä joukkueellemme ja leikkiessä kannustus oli kuin urheilutapahtumasta. Ohikulkijatkin jäi huvittuneina kuvaamaan ja seuraamaan toimintaamme ja pubeissa muut asiakkaat kyselivät, että mitä varten te olette tuollaisia. Oletteko jotain aktivisteja vai hä!

Neljä pubia, neljä leikkiä ulkona ja vähän tutustumisleikkejä oman ryhmän kanssa :) Kukaan ei juonut liikaa ja vaikka seurueeseemme liittyi matkan varrelta jos jonkinlaista porukkaa, ketään ei myöskään omien laskelmieni mukaan hukattu. Kirkkaanvihreät paidat toki auttoivat havannoimaan, missä kukin kulki, sillä muuten perjantai-illan pubit on aina ihan täpötäynnä. Hermoilin alkuun myös itse juovani liikaa, mutta hyvässä kontrollissa pysyttiin itse kukin. Mä, Jacob ja James (myös hallituksesta) oltiin kyllä loistava tiimi. En ollut jutellut poikien kanssa paljon aiemmin, niin oli mukava huomata, että meillähän on aika samanlainen huumorintaju. Hallituksella ei ole ollut vielä mitään yhteenkuuluvuusretkeä tai mitään, niin ollaan sangen sekalainen seurakunta. Itse pidän hyvää yhteishenkeä kovassa arvossa.

Olin yllättynyt siitä, kuinka helposti ihmiset sai mukaan leikkeihin ja muuhun toimintaan. Itse olin ihan liekeissä ja pidin ennen jokaista yhteisleikkiä sotaelokuvatyylisen puheen joukkueelleni ("Tonight we march to war!"). Ajattelin, että jossain vaiheessa porukalta loppuu kärsivällisyys mun juttuihin, mutta vastoin odotuksia kaikki oli innoissaan mukana. Lopussa kaikkien ääni oli kaikesta mesoamisesta käheänä, mutta tunnelma oli mukavan vapautunut. Palattiin Unionille ja liityttiin Oktoberfest-pippaloihin, josta porukka sitten hajaantui kuka mihinkin. Kämppikseni Koo oli matkassa mukana, niin ei tarvinnut kävellä yksin kotiin. Innolla jään odottamaan seuraavaa kierrosta!

Ryhmäkuva olisi onnistunut ehkä paremmin sisätiloissa,
mutta GoMA:n ympäröivät jouluvalot oli vaan liian ihanat ohikäveltäväksi.