Thai is Chiang Mai

Palasin viikko sittenThaimaasta. Takana on ihan uskomattomat kaksi viikkoa muistoja, jotka kannan mukanani lopun elämääni. Saisin kirjoitettua varmaan joka päivästä oman kilometrimerkinnän, mutta ehken ala siihen.

Päätin siis joulukuussa matkustaa johonkin joulun jälkeen. Mulla ei ollut muuta preferenssiä asian suhteen, muuta kuin kylmästä lämpimään ja ei saa liikaa maksaa. HK:sta lentää HK Express -halpalentoyhtiöllä sekä Phuketiin, että Chiang Maihin. Päädyin jälkimmäiseen, kun mietin, että en oikeastaan kaipaa juuri nyt paahdetta ja biitsejä. Oletin etelän turisteilun olevan myös pohjoista kalliimpaa (oikeassa olin) ja että pohjoisen reissu olisi ehkä hieman erityisempi, kunnen koskaan ollut kuullut näistä paikoista. Pääasia oli, että pääsin pois isoista kaupungeista. Lennot maksoi 150€, minkä lisäksi 12 pvän reissu söi n.270 euroa (laskien hieman yläkanttiin). Suurin osa rahasta meni majoitukseen, skootterivuokriin ja hierontoihin.

Ajattelin höpöttää aiheesta vähän kaupunkipohjaisesti, kun vietin aikaani kolmessa paikkaa.
Aloitin vaellukseni siis Chiang Maista, pohjoisen pääkaupungista. Varasin The Living Place 2 -hostellista kolme yötä, ja siinä olikin kaikki etukäteen valmisteluni. Eka päivä oli varovaista turisteilua. Olin aika poikki vietettyäni yön lentokentällä, mutta tapasin kuitenkin hostellissa tosi mukavaa porukkaa, joiden kanssa illallistaa ja käydä vähän humppaamassa. Tokana päivänä tein turistikierroksen vanhassa kaupungissa ja kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla! Oli hämmentävää nähdä, miten pienellä alueella voi olla niin paljon prameita temppeleitä. Pisti miettimään, että minkäköhänlainen temppeli x ihmistä ratio Chiang Maissa on... Muutaman nähtyään sitä jo vähän typertyikin, kun kaikki oli kultaa ja kimalletta.

Hierontapaikkakin oli vähän erikoisempi: naisvankien kuntoutuslaitos! Siellä entiset kriminaalit oli koulittu kunnollisiksi hierojiksi, Henkilökunta oli todella ystävällistä, vaikka olin itsekin väkisinkin vähän ennakkoasenteella, uskaltauduin seuraamaan hierojaani pimeään takahuoneeseen, jonka rauhassa kehoani väänneltiin mitä ihmeellisempiin kulmiin. En oikein etukäteen tiennyt, millaista Thai-hieronta edes on (ilman happy endingiä...) ja käytännössä se kyllä yllätti! Erikoisin osuus oli varmaan, kun minä viikinkinainen lepäsin selälläni ilmassa 150-senttisen hierojan jalkojen päällä. Kovasti kehoni venyi ja naksui. Loppupäätelmä oli, että toistekin sitä voisi muuten käydä.

Osallistuin thairuokakurssille, kun niitä oli kovin suositeltu. Oma kurssini oli kaupungin ulkopuolella kylässä maatilalla oleva koko päivän juttu. Kurssi oli mielestäni aika hintava, mutta päivä oli todella mukava. Meitä oli samasta hostellista lisäkseni neljä poikaa, joiden kanssa oli jo tullut juteltua paljon. Thairuokaa voisi kokeilla valmistaa taas sitten Euroopan puolella, kun on toivottavasti taas oma keittiö. Maatilalla oli pieni räkänokkainen tyttö, joka kaveerasi mielellään kanssani. Meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä, mutta mielellään hän kanssani otti selfieitä. Vähän mua kyllä huolestutti hänen terveytensä: hänellä oli ihollaan jos jonkinlaista ihottumaa ja taudin jälkiä. Suu oli täynnä mustia paikkoja, joiden oletin (tyhmänä länsimaalaisena) ensin olevan todella tummia amalgaamipaikkoja, mutta kyseessä olikin hammasmädän jäljet. Hän esitteli minulle myös innoissaan rintakehäänsä halkovaa arpea (oletin, että sydänleikkaus) nähdessään pienen arven kaulallani. Kovin iloinen tyttö, mutta vähän mun kävi harmittamaan etenkin tuo purukalusto. Teki mieli ostaa hänelle pari settiä hammasharjoja ja -tahnaa.

Uusi vuosi kului myöskin Chiang Maissa. Tähän mennessä olin onnistunut jo hankkimaan ihan mahtavan kaveriporukan, joten luonnollisesti ilta oli aika huikea. Illan mittaan ihmiset sytytti taivaalle kohoavia paperilyhtyjä, jotka olisi näyttänyt selvin päin varmaan todella kauniilta. Humalassa ne oli melkein kyynelehdittävän upeita.

Uudenvuodenpäivänä lähdin muualle Chiang Maista, mutta palasin jälleen pariksi viimeiseksi päivää ennen kotiin lähtöä. Vuokrasin kaupungista mopon (sain varmaan kurjimman) ja huristelin sillä Doi Suthep Puita kohti. Kyseessä on Chiang Main korkeimmat nyppylät. Huipulle oli luonnollisesti rakennettu temppeli, mutta koska onnistuin osumaan paikan päälle siihenastisen matkan ainoana pilvisenä päivänä, ei näköalat ollut ihan täydessä tehossa. Saamani mopo oli ihan surkea - sillä oli ajettu niin pitkään, että mittarista oli loppunut kilometrit. Se rätisi ja röki ajaessa, enkä voinut olla miettimättä josko se kenties hajoaisi vuoren rinteelle. No oli siinä sentään vaihteet. Temppelin jälkeen ajoin kahteen eri vesiputoukseen. Ensimmäinen oli luonnonpuiston sisällä ja sinne piti maksaa pääsymaksu (100 bahtia + 20 moposta). Tämähän ei ole siis kuin kolme euroa, mutta Thaimaan hintatasolla mielestäni aika kallis, varsinkin kun omat rahani olivat loppumaan päin. Puistossa pääsi kiertämään luontopolun, jonka piti päätyä vesiputouksille, mutta koska aloitin sen (ylläri) väärästä suunnasta, päädyin lopussa parkkipaikalle. Nooh, menin sitten uudelleen viidakon läpi jotta pääsin pulikoimaan vesiputoukseen. Siellä oli jotain tyttöjä ottamassa kuvia toisistaan hienoissa poseerauksissa. Odotin hetken, mutta kun eihän niiden kuvaustuokiosta ollut tullut loppua, marssin härskisti vaan taustalle bikineissäni.

Mulla oli tosiaan tässä vaiheessa rahat hyvin finaalissa. En halunnut korkeiden nostomaksujen takia alkaa nostamaan mitään paria kymppiä, joten sinnittelin tyyliin kympillä kolme päivää. Joo. Se sujui melko mukavasti, sillä sää muuttui loppulomakseni kurjaksi. Se ei haitannut, koska olin palannut samaan hostelliin kuin aiemmin ja siellä oli taas ihan mahtiporukkaa. Olin nähnyt melko lailla kaiken, mitä halusinkin, niin ei harmittanut viettää yksi päivä korttia pelaten ja jutellen. Menimme jo ensimmäisenä Thaimaan päivänä tapaamani Kevinin kanssa korealaiseen BBQ:n ja hän vaati tarjota, mikä hieman nolostutti. Pienen kaupankäynnin jälkeen päätin lähettä hänelle jotain mukavaa HK:sta. Palattuamme hostellille omistaja V kehotti mua nousemaan pakettiautoon. Oli vielä yksi asia kokematta: Ladyboy-kabaree! Nousinkin kunnon thaihenkeen peräkonttiin ja huristelimme toiselle puolen kaupunkia.

Olin kuullut kabareesta vähän kahdensuuntaista kommenttia. Osa käyneistä oli rakastanut sitä, osa oli kauhuissaan. Jälkimmäisen osan ongelman juurena lieni se, että he olivat menneet eturiviin istumaan (eihän kukaan selväjärkinen mene stand upissakaan minnekään lavaa lähelle). Ekat pari kipaletta nyökyttelin vaan, että kulttuurielämys tämäkin, mutta show parani loppua kohden niin paljon, että lopputunnelmat oli aika huikeat. Meitä oli kolme tyttöä katsomassa ja meidän kaikkien huomio kiinnittyi varmaan eniten ylitsepursuavaan silikonitissien määrään. Kumitissinä luokses pompin... Osa leideistä oli myös niin vahvoilla sotamaalauksilla liikenteessä, että hieman pelotti jo. Tämä johtuu varmaan osaksi suomalaisuudestani. Olen huomannut, että ainakin Britanniaan verrattuna me ei Suomessa siedetä kauhean luonnottomia meikkejä.

Vaan Chiang Mai oli aika huippu paikka! Pohjoisen pääkaupunki!

Riemu raikkahin aika

Vietettiin joulua Katharinan kanssa. Meillä oli vähän eri mielipiteet siitä, mitä tehdä, sillä hän olisi halunnut lavastaa normaalin joulunsa ja leipoa itävaltalaisia kaakkuja ja keksejä. Pienen palaveroinnin jälkeen hänkin kuitenkin hyväksyi, että pipareita ei voi leipoa ilman uunia... Hän oli hyvin epäilevä asian suhteen, mutta kehotin googlettamaan mikäli epäusko ei hälvene.

Aloitimme aattoaamun katsomalla Big Hero 6 -elokuvan. Festival Walk-ostoskeskuksen elokuvateatteri on aika halpa (5€) ennen puolta päivää, joten käyn yleensä katsomassa elokuvat aamuisin. Perinteisesti yritin myös McDonaldsin aamiaissettiä, koska en millään ota uskoakseni, että McD ei ole minua varten... Vähän sain jotain kulmaa nakerrettua, mutta aika kamalaa oli ja hukkaan meni. Hyvin ne siellä mäkkärissä osaavat markkinoida kun väen väkisin yritän syödä... Elokuva oli kuitenkin hauska, varsinkin kun lapsiyleisö reagoi niin voimakkaasti.

Elokuvan jälkeen suuntasimme centraliin ja menimme syömään vähän nuudeleita. HK:ssa on paljon ravintoloita, jotka tarjoilee vaan muutamaa ruokalajia, mikä on hyvä, koska sitten ruokaa ei tarvitse myöskään odottaa kauaa. Saimmekin annokset parin minuutin sisässä tilattuamme ja parin euron hintakin oli kohtuullinen.

Jatkoimme matkaa eläin- ja kasvitieteelliseen puistoon. Päivä oli tosi lämmin lähiaikojen lämpötiloihin verrattuna ja näin kaduimme, että olimme bussin sijaan päättäneet kävellä kilometrin matkan, sillä se oli jyrkkää ylämäkeä. Vähän tuli lämmin!

Sielläpäs olikin vaikka mitä eläimiä. Paikkaan oli vapaa pääsy, eikä ruuhkasta ollut tietoakaan. Ihastuin vähän vilkkaimpiin apinoihin ja yllättävän suuriin orankeihin.
Eläintieteellisen puiston jälkeen menimme vielä HK puistoon, jossa oli iso lintuaitaus. Kyllä sielläkin mielellään kiersi. Vähän erikoiselta tuntui olla puistossa keskellä pilvenpiirtäjäviidakkoa.

Neuvottelimme kiivaasti illallisesta ja päädyimme japanilaiseen BBQ:n. Söin tässä aiemmin korealaista BBQ:ta, mutta koska se on astetta tulisempaa, päädyimme japaniherkkuihin. Mong Kokissa oleva Gyuukaku osoittautui aika mahtavaksi paikaksi. Tilaaminen oli melko lailla minun vastuullani, koska tiesin, mitä tehdä. K sai sanoa, mitä vihanneksia tai herkkusieniä saisi olla. Tilasimme myös vähän wagyuuta, joka oli korkeasta hinnastaan huolimatta aivan taivaallista. Hinta oli lopuksi 200HKD per naama, mikä oli vielä ihan hyväksyttävää, kun kerran joulu on ja niin edelleen.
Sitten hilpasimme supermarketin kautta kotiin, jossa katsoimme Lost in Austenia, joimme luumuviiniä ja viskiä, lauloimme joululauluja saksaksi ja söimme hedelmiä ja suklaata.

Joulupäivänä K lähti poikaystäväänsä vastaan lentokentälle puolen päivän aikoihin. Minä pyhitin päivän tv-sarjoille, kuten Dracula (2013) ja  Sleepy Hollow ja kääriydyin huopaan koleaa säätä pakoon. Ikävä kyllä en suuressa viisaudessanikaan ollut tajunnut hedelmä- ja suklaaostoksilla ostaa myös seuraavaksi päiväksi ruokaa: kampuksen ruokala oli kiinni ja sää sangen glasgowmainen, joten sain pärjätä puurolla, nutellalla ja nuudeleilla.

Nyt kuitenkin hilpaisen pakkaamaan ja lähden sitten lentokentälle - Thaimaa kutsuu!

Easy living

Terveisiä joululomalta! Viimeinen kokeeni oli tosiaan tiistaina, joten olen viettänyt jo monta päivää mukavaa aikaa. Aloin toteuttaan pitkäaikaisia (=kaksi viikkoa) haaveitani ja menin syömään vähän nuudeleita Mong Kokiin Tokyo Tsukiji-ravintolaan. Paikka oli suositeltu OpenRicessa ja kaverini Steven oli antanut sille kolme pistettä. Ramen on Stevenille ehkä vielä vakavampi asia kuin mulle. Mulla oli reissussa mukana 200HKD, eli 20€, jonka piti riittää lounaaseen ja hiustenleikkuuseen. (riittihän se) Sen lisäksi ostin kookosmehun ja parit pullat myöhemmille kaffitteluille ja muuta sälää. Suuruudenhulluudessani luulin saavani vielä samalla rahalla peiton, mutta ei se HK ihan niin edullinen ole.

Kävin keskiviikkona vihdoin myös hevoskilpailuissa Happy Valleyn radalla. Hevoskilpailut on yksi niistä asioista, joita HK matkaoppaat aina hehkuttaa. Sinne voi mennä lyömään vetoa suosikkiheppansa puolesta ja katsoa, kuinka dollarit karkaavat... Paikalla oli todella paljon länsimaalaisia ihmisiä (tunsin oloni lyhyeksi!). En ole kauheasti kiinnostunut vedonlyönnistä, mutta olihan tuo mielenkiintoinen visiitti. Hevosten kilpailujen välissä oli aina puoli tuntia, minä aikana oli jotain väliaikaviihdettä sun muuta.

Aika monet vaihtarit on lähteneet kotiin tällä viikolla, niin hyvästejä on riittänyt. Olemme käyneet syömässä dim sumia siis oikein urakalla, kolmesti tällä viikolla. Dim sum on siis pieniä annoksia erilaisia kiinalaisia herkkuja. Hyvin tasokkaassakin dim sum paikassa (Michelin-ravintola) ei välttämättä tarvitse maksaa itseään kipeäksi - yleensä laskut on pyörineet siinä 3-6 euroa per henkilö.

Tänäänkin kävimme lounaalla syömässä vähän dim sumia. Sen jälkeen suuntasimme Kowloonin puistoon Tsim Sha Tsuihin. Tykkään puistosta todella paljon, koska siellä on flamingoja ja lintuaitauksessa papukaijoja sun muita. Vaikka sunnuntaisin sielläkin on paljon filipinonaisia hengailemassa, on siellä silti aika rauhallista ja tilavaa. Ihmistungos käy välillä tosi ahdistavaksi. Sää oli todella kaunis ja oli mukavaa istua kavereiden kanssa ja olla vaan. Rustailin siinä jotain piirustuksiakin. Auringon laskiessa siirryin meren rantaan katselemaan punertuvaa taivasta.

Niin joo, joku Felix on unohtanut Kindlensä tän lukukauden aikana meidän kerroksen keittiöön useasti... Tässä vähän aikaa sitten nostin sen pöydälle näkyvälle paikkaa (ettei Felix vaan unohda!), niin eikös sieltä välistä pudonnut lappunen, joka paljastui oikein rakkauskirjeeksi! Ihanaa :) Jos vaan Alice tietäisi, kuinka huonon huolen Felix pitää arvotavaroistaan...

Taiwan times #4

Vielä viimeisen kerran siitä Taiwanista! :D

Maanantain otimme rennommin. Suuntasimme ensin Tamsuihin, josta määränä oli mennä Bali Sunsetin ranta-alueelle. Päivä oli kuitenkin niin pilvinen ja sateisen oloinen, että päädyimme vaan kuljeskelemaan Tamsuissa meren rannalla ja käymään läheisessä temppelissä ja markkinakadulla. Aika intensiivisten turisteilupäivien jälkeen oli kiva ottaa elo vähän rennommin.

Lounasajan lähestyessä jatkoimme matkaa Beitouhun ja vaihdoimme siellä Xinbeitoun MRT-linjalle, joka oli enemmän kaupunkijunan tapainen...
Beitoussa oli jotain sellaista, jota odotin eniten Taiwanin reissulta: kuuma lähde! Rakastan kylpemiskulttuuria Japanissa ja vaikka tiesin, että kokemus Taiwanissa olisi vähän erilainen, olin innokkaana matkassa.

Pyörimme aikamme puistossa ja ympäristöä tutkien, kunnes nälkä vei veiton. Menimme syömään raamenravintolaan, lähinnä koska sen edessä oli pitkä jono ja kaikella HK-logiikalla jonon päässä on aina jotain hyvää. Ja vai oliko! Raamen on siis japanilainen nuudelikeitto ja tässä ravintolassa oli kenties parhaat nuudelit, joita olen ikinä maistanut! Itse keitto oli herkullista (kuuman lähteen veteen tehty), possu mureaa ja ihanaa, marinoitu muna täydellinen ja nuudelit ravintolan itsensä tekemät. K ei ole yleensä nuudeli-ihmisiä, joten yllätyin hänen suostuessaan tähän valintaan. Meidän molempien ateria kului syvässä hiljaisuudessa, lukuunottamatta parin minuutin välisiä toteamuksia, että miten jokin voi olla näin hyvää. Pelkät bambunversotkin oli taivaallisia ja yhdessä liemen kanssa merilevä nostatti melkein kyyneleet silmiin.
Niin jos ei siis käy tästä ilmi niin hyvää oli!

Syönnin jälkeen tarkoituksenamme oli suunnata katsomaan kuumavesiallasta, joka olikin suljettu, koska oli maanantai. Vähän pettyneinä päätimme palata paikan päälle seuraavana päivänä. Nyt vaeltelimme katuja ylös rinnettä, etsien siellä olevaa temppeliä - tuloksetta! Oli ihan hauska nähdä eri kylpylöitä ja pieniä katuja, mutta hyvin olivat temppelinsä piilottaneet. Lopulta totesimme, että tuskin se olisi ollut edes niin kiinnostava jo näkemiemme viiden temppelin jälkeen.

Kylpyaika! Beitoussa on julkinen ulkokylpylä, jonne sisäänpääsy maksoi NTD40 (vähän päälle euro). Toisin kuin Japanissa, täällä miehet ja naiset kylpevät yhdessä, joten vaihdoimme uikkarit päälle vessassa ja uppouduimme kuumaan veteen. Onnistuimme osumaan paikalle ruuhka-aikaan, mutta eipä tuo enää mitään vedessä istuessa haitannut. K tunsi olonsa ensin epämukavaksi, koska hän ei ole tottunut oikein minkäänlaiseen kylpemiskulttuuriin. Pian hän kuitenkin rentoutui ja vietimme ihanan iltapäivän kuumassa vedessä kylmän tuulen puhaltaessa ympärillä.

Illalla K oli liian raukea lähteäkseen mihinkään, joten söimme katuruokaa (nam nam), ostimme umeshu-luumuviiniä 7Elevenistä ja menimme hostellille turisemaan illan päätteeksi

Viimeisenä aamuna (kyllä, Taiwankertomukset myös loppuvat joskus :D) pakkasimme, söimme aamiaista rauhassa ja suuntasimme takaisin luonnonvesiä ihmettelemään. Vesi yllättäen haisi vähän pahalle siinä olevan rikin takia, josta johtui myös vihreä väri. Asteiltaan se oli 60-95, eli hyvin kuumaa! Vesialue oli aidattu, eikä toiselle puolen ollut lupa mennä. Ilmeisesti täällä oli sattunut paljon onnettomuuksia, kun ihmiset keittivät vedessä kanamunia ja polttivat ihonsa samalla.

Oli se aika ihmeellinen juttu!
Tämän jälkeen suuntasimme kaikkien suosittelemaan mykyravintolaan, jonne olimme aikoneet jo aiemmin, mutta mokoma oli jostain syystä hankala löytää, vaikka olimme olleet jo ihan lähellä Chiang Kai Shekin muistomerkillä. Ravintolan sisäänheittäjä oli pitkä aurinkolasipäinen mies, jonka käsiä peitti tatuoinnit. Hän näytti niin perinteiseltä yakuzalta jo pukeutumistyylinsä takia, että olin jossain hilpeyden ja kammotuksen rajamailla. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin olla pyytämättä yhteiskuvaa.

Tilasimme listalta suosituimmat ruokalajit ja sitten jonkun extran. Ruoka tuli melko nopeasti ja näytti todella hyvältä. Ihan hyvää se olikin, mutta... Niin.. en tiedä olemmeko hemmotelleet makunystyrämme pilalle Michelinravintoloilla, mutta kaikki oli aivan liian mietoa ja rasvaista. Ruoka ei siis ollut ollenkaan huonoa, mutta en nyt tiedä suosittelisinko paikkaa kauheasti muille. Kiva kokemus, mutta Taipein paras ruoka taisi sittenkin olla japanilaista...

Kävimme vielä jälkkäreillä Ximenissä (mun oli pihvilihaa) ja sitten saimme suunnata hostellin kautta lentokentälle, jossa heittäydyin villiksi ja ostin pullon mallasviskiä. Glenmorangie oli tax freessa niin halpaa verrattuna brittihintoihin, että päätin nyt sitten kerrankin. Siihen meni sopivasti vielä kaikki Taiwanin dollarinikin. Sitten olikin kiva palata kotiin :)