Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

maanantai 19. tammikuuta 2015

Thai is Chiang Mai

Palasin viikko sittenThaimaasta. Takana on ihan uskomattomat kaksi viikkoa muistoja, jotka kannan mukanani lopun elämääni. Saisin kirjoitettua varmaan joka päivästä oman kilometrimerkinnän, mutta ehken ala siihen.

Päätin siis joulukuussa matkustaa johonkin joulun jälkeen. Mulla ei ollut muuta preferenssiä asian suhteen, muuta kuin kylmästä lämpimään ja ei saa liikaa maksaa. HK:sta lentää HK Express -halpalentoyhtiöllä sekä Phuketiin, että Chiang Maihin. Päädyin jälkimmäiseen, kun mietin, että en oikeastaan kaipaa juuri nyt paahdetta ja biitsejä. Oletin etelän turisteilun olevan myös pohjoista kalliimpaa (oikeassa olin) ja että pohjoisen reissu olisi ehkä hieman erityisempi, kunnen koskaan ollut kuullut näistä paikoista. Pääasia oli, että pääsin pois isoista kaupungeista. Lennot maksoi 150€, minkä lisäksi 12 pvän reissu söi n.270 euroa (laskien hieman yläkanttiin). Suurin osa rahasta meni majoitukseen, skootterivuokriin ja hierontoihin.

Ajattelin höpöttää aiheesta vähän kaupunkipohjaisesti, kun vietin aikaani kolmessa paikkaa.
Aloitin vaellukseni siis Chiang Maista, pohjoisen pääkaupungista. Varasin The Living Place 2 -hostellista kolme yötä, ja siinä olikin kaikki etukäteen valmisteluni. Eka päivä oli varovaista turisteilua. Olin aika poikki vietettyäni yön lentokentällä, mutta tapasin kuitenkin hostellissa tosi mukavaa porukkaa, joiden kanssa illallistaa ja käydä vähän humppaamassa. Tokana päivänä tein turistikierroksen vanhassa kaupungissa ja kävin elämäni ensimmäistä kertaa hierojalla! Oli hämmentävää nähdä, miten pienellä alueella voi olla niin paljon prameita temppeleitä. Pisti miettimään, että minkäköhänlainen temppeli x ihmistä ratio Chiang Maissa on... Muutaman nähtyään sitä jo vähän typertyikin, kun kaikki oli kultaa ja kimalletta.

Hierontapaikkakin oli vähän erikoisempi: naisvankien kuntoutuslaitos! Siellä entiset kriminaalit oli koulittu kunnollisiksi hierojiksi, Henkilökunta oli todella ystävällistä, vaikka olin itsekin väkisinkin vähän ennakkoasenteella, uskaltauduin seuraamaan hierojaani pimeään takahuoneeseen, jonka rauhassa kehoani väänneltiin mitä ihmeellisempiin kulmiin. En oikein etukäteen tiennyt, millaista Thai-hieronta edes on (ilman happy endingiä...) ja käytännössä se kyllä yllätti! Erikoisin osuus oli varmaan, kun minä viikinkinainen lepäsin selälläni ilmassa 150-senttisen hierojan jalkojen päällä. Kovasti kehoni venyi ja naksui. Loppupäätelmä oli, että toistekin sitä voisi muuten käydä.

Osallistuin thairuokakurssille, kun niitä oli kovin suositeltu. Oma kurssini oli kaupungin ulkopuolella kylässä maatilalla oleva koko päivän juttu. Kurssi oli mielestäni aika hintava, mutta päivä oli todella mukava. Meitä oli samasta hostellista lisäkseni neljä poikaa, joiden kanssa oli jo tullut juteltua paljon. Thairuokaa voisi kokeilla valmistaa taas sitten Euroopan puolella, kun on toivottavasti taas oma keittiö. Maatilalla oli pieni räkänokkainen tyttö, joka kaveerasi mielellään kanssani. Meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä, mutta mielellään hän kanssani otti selfieitä. Vähän mua kyllä huolestutti hänen terveytensä: hänellä oli ihollaan jos jonkinlaista ihottumaa ja taudin jälkiä. Suu oli täynnä mustia paikkoja, joiden oletin (tyhmänä länsimaalaisena) ensin olevan todella tummia amalgaamipaikkoja, mutta kyseessä olikin hammasmädän jäljet. Hän esitteli minulle myös innoissaan rintakehäänsä halkovaa arpea (oletin, että sydänleikkaus) nähdessään pienen arven kaulallani. Kovin iloinen tyttö, mutta vähän mun kävi harmittamaan etenkin tuo purukalusto. Teki mieli ostaa hänelle pari settiä hammasharjoja ja -tahnaa.

Uusi vuosi kului myöskin Chiang Maissa. Tähän mennessä olin onnistunut jo hankkimaan ihan mahtavan kaveriporukan, joten luonnollisesti ilta oli aika huikea. Illan mittaan ihmiset sytytti taivaalle kohoavia paperilyhtyjä, jotka olisi näyttänyt selvin päin varmaan todella kauniilta. Humalassa ne oli melkein kyynelehdittävän upeita.

Uudenvuodenpäivänä lähdin muualle Chiang Maista, mutta palasin jälleen pariksi viimeiseksi päivää ennen kotiin lähtöä. Vuokrasin kaupungista mopon (sain varmaan kurjimman) ja huristelin sillä Doi Suthep Puita kohti. Kyseessä on Chiang Main korkeimmat nyppylät. Huipulle oli luonnollisesti rakennettu temppeli, mutta koska onnistuin osumaan paikan päälle siihenastisen matkan ainoana pilvisenä päivänä, ei näköalat ollut ihan täydessä tehossa. Saamani mopo oli ihan surkea - sillä oli ajettu niin pitkään, että mittarista oli loppunut kilometrit. Se rätisi ja röki ajaessa, enkä voinut olla miettimättä josko se kenties hajoaisi vuoren rinteelle. No oli siinä sentään vaihteet. Temppelin jälkeen ajoin kahteen eri vesiputoukseen. Ensimmäinen oli luonnonpuiston sisällä ja sinne piti maksaa pääsymaksu (100 bahtia + 20 moposta). Tämähän ei ole siis kuin kolme euroa, mutta Thaimaan hintatasolla mielestäni aika kallis, varsinkin kun omat rahani olivat loppumaan päin. Puistossa pääsi kiertämään luontopolun, jonka piti päätyä vesiputouksille, mutta koska aloitin sen (ylläri) väärästä suunnasta, päädyin lopussa parkkipaikalle. Nooh, menin sitten uudelleen viidakon läpi jotta pääsin pulikoimaan vesiputoukseen. Siellä oli jotain tyttöjä ottamassa kuvia toisistaan hienoissa poseerauksissa. Odotin hetken, mutta kun eihän niiden kuvaustuokiosta ollut tullut loppua, marssin härskisti vaan taustalle bikineissäni.

Mulla oli tosiaan tässä vaiheessa rahat hyvin finaalissa. En halunnut korkeiden nostomaksujen takia alkaa nostamaan mitään paria kymppiä, joten sinnittelin tyyliin kympillä kolme päivää. Joo. Se sujui melko mukavasti, sillä sää muuttui loppulomakseni kurjaksi. Se ei haitannut, koska olin palannut samaan hostelliin kuin aiemmin ja siellä oli taas ihan mahtiporukkaa. Olin nähnyt melko lailla kaiken, mitä halusinkin, niin ei harmittanut viettää yksi päivä korttia pelaten ja jutellen. Menimme jo ensimmäisenä Thaimaan päivänä tapaamani Kevinin kanssa korealaiseen BBQ:n ja hän vaati tarjota, mikä hieman nolostutti. Pienen kaupankäynnin jälkeen päätin lähettä hänelle jotain mukavaa HK:sta. Palattuamme hostellille omistaja V kehotti mua nousemaan pakettiautoon. Oli vielä yksi asia kokematta: Ladyboy-kabaree! Nousinkin kunnon thaihenkeen peräkonttiin ja huristelimme toiselle puolen kaupunkia.

Olin kuullut kabareesta vähän kahdensuuntaista kommenttia. Osa käyneistä oli rakastanut sitä, osa oli kauhuissaan. Jälkimmäisen osan ongelman juurena lieni se, että he olivat menneet eturiviin istumaan (eihän kukaan selväjärkinen mene stand upissakaan minnekään lavaa lähelle). Ekat pari kipaletta nyökyttelin vaan, että kulttuurielämys tämäkin, mutta show parani loppua kohden niin paljon, että lopputunnelmat oli aika huikeat. Meitä oli kolme tyttöä katsomassa ja meidän kaikkien huomio kiinnittyi varmaan eniten ylitsepursuavaan silikonitissien määrään. Kumitissinä luokses pompin... Osa leideistä oli myös niin vahvoilla sotamaalauksilla liikenteessä, että hieman pelotti jo. Tämä johtuu varmaan osaksi suomalaisuudestani. Olen huomannut, että ainakin Britanniaan verrattuna me ei Suomessa siedetä kauhean luonnottomia meikkejä.

Vaan Chiang Mai oli aika huippu paikka! Pohjoisen pääkaupunki!

































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti