Kioto

22. päivä huhtikuuta hilpaisin tosiaan jälleen lentokentälle ja lensin kolmen vuoden tauon jälkeen Japaniin. Järjestelmällisenä ihmisenä ostin liput kaksi päivää ennen lähtöä, pahimpaan esseeruuhkaan, jolloin luonnollisestikin matkan suunnitteluun jäi taas ihan hirveästi aikaa. Eipä tuo liiemmin huolettanut - Kiinan jälkeen mikä tahansa maa, missä on FB ja google kuulosti aika rennolta matkailulta. Varsinkin sellainen maa, jonka kieltä puhun!

Kansain lentokentälle laskeuduttuani oli aamuyö, jolloin tietenkään mitkään kulkuneuvot takseja lukuunottamatta eivät kulkeneet (koska Japani). Sainkin siis nukkua jälleen lentokentän penkeillä siihen saakka, että junat kulkisivat. Penkit osoittautuivat yllättävän mukaviksi ja nukuinkin kokonaisen tunnin myöhempään, kuin mitä oli tarve. Huristin sitten junalla lähiömaisemien halki Kiotoon, johon olin varannut hostellin ensimmäisille päiville. Kioto on tyyliin Japanin kulttuuripääkaupunki, mutta olin silti paikalla ekaa kertaa.

Suunnitelmissa oli tavata lukiobestikseni Kana iltapäivällä ja stressasin sitä paljon, sillä kieleni oli kankea kolmen vuoden puhumattomuuden jälkeen. Puhun siis sujuvaa japania silloin kun puhun. Ikävä kyllä japanille ei liiemmin ole tarvetta elämässäni Japanin ulkopuolella. Näin en nytkään ollut viime visiittini jälkeen paljon mitään höpötellyt. Tiesin, että kyllä kaikki palautuu päivässä kahdessa, mutta kun se tärkein visiitti oli heti ensimmäisenä päivänä! Näin ollen hostellia etsiessäni kysyin ohjeita suunnilleen jokaiselta vastaantulijalta mahdollisimman eksoottisilla sanavalinnoilla ihan vaan harjoituksen vuoksi.

Jälleennäkemisen riemu oli aika hulppeaa. Tuijotimme toisiamme hetken vedet silmissä ja syleilimme sitten. Oli ihan uskomatonta nähdä jälleen. Hostellivisiitin jälkeen vierailimme temppeleissä A, B ja C ja sitten söimme hulppean illallisen. Kioto oli aika kiva kaupunki: ei liian iso, mutta nähtävää silti riitti. Temppeleitä oli joka lähtöön ja vaikka väkeäkin riitti, aikaisella aamustratilla seuraavana päivänä pääsimme cooleihin paikkoihin ennen massojen vallankumousta. Yhdessäoloamme kesti vuorokauden, jonka aikana jaettiin kaikki sellaiset asiat, joista ei oikein tule fabossa puhuttua. Kana on tosi hyvä tyyppi. En olisi varmaan selvinnyt japanilukiosta alkuun ilman häntä. Mua varoiteltiin, että Japanissa on tosi vaikeaa kaveerata mitenkään erityisen syväluotaavasti kenenkään kanssa, mutta minä ja Kana oltiin kyllä aika alusta saakka hyvin jutussa kiinni, vaikka menikin useampi kuukausi ennen kuin meillä oli yhteistä kieltä. Kun Kana lukiovuoteni lopussa vastasi jollekin kysyjälle, ettei koskaan uskonut, että on edes mahdollista olla näin hyvää kaveria jonkun kanssa, mun sydän särkyi.
Mua hävetti oma tankerojapanini, sillä oli kaikille selvää, että kielitaso oli aika takapakissa. Harmitti, kun tiesin, että ei oikeasti menisi kuin viikonloppu ja olisin taas ihan ok, kun nyt sekosin sanoissani tuon tuostakin ja varmaan puolessakaan mun jutuista ei ollut mitään tolkkua.

Hyvästien jättö oli tällä kertaa helpompaa. Viimeksi vollotimme hyvän aikaa, nyt vaihdoimme vain merkittäviä katseita ja nyökkäyksiä. K kertoi menevänsä lähivuosina naimisiin. Sanoi, ettei kutsu muita kavereita, mutta että mun on tultava. Sanoin, että selvä, ja aloin päässäni budjetoimaan. Ehkä me ollaan molemmat aikuistuttu: sitä tajuaa, että elämä vie, eikä tärkeitäkään ystäviä pääse näkemään niin usein kuin haluaisi.

Ehdin turisteilla ehkä puolen päivää itsekseni, kun tapasin toisen vanhan tutun: mun jälkeeni samaan lukioon vaihtoon tulleen Elinan, joka oli nyt yliopistovaihdossa Kiotossa. Käytiin kylpemässä ja illallisella ja höpistiin niitä näitä. Oli ihan mielenkiintoista tavata joku ihan päätoimisesti japania opiskeleva. Mietin aikoinaan opintovalintoja pohtiessa, josko olisi pitänyt hakea lukemaan japania, mutta se kuulosti niin suppealta ja itse sisäänpääsy vaikealta. Kielen opetus tai -kääntäminen ei kiinnostanut. Olin kuitenkin vähän kade oikein oppitunneilla kirjojen parissa japania opiskeleville: itse kun opin japanin puhtaasti puhumalla ja pelkästään kielikorva kertoo, mikäli kielioppi menee oikein tai ei. Olisi kiva saada jotain muodollista opetusta! Nyt juteltuamme tajusin kuitenkin, etten ole niin japanofiili, että olisin jaksanut jauhaa päivästä toiseen kaikkea japaniin liittyvää.

Koska Japani on verrattaen kallis, katsoin parhaaksi harrastaa paljon ulkoilua matkallani. Näinpä ylitin muutaman vuoren ja kävelin kaiken, minkä pystyin. Kiinan jälkeen oli kiva kulkea ihan omaan tahtiin kun ei täytynyt juosta urheilijoiden perässä.
Tapasin hostellilla yksin jäätyäni aika mielenkiintoista länsimaalaisporukkaa. Tarjouduin  viemään heidät illalliselle, sillä Japani voi olla vaikea kieltä osaamattomalle. Pyyntö otettiinkin riemulla vastaan. Illallisen jälkeen saimme kuleksia ja tyhjensimme siinä sitten hostellille päästyämme jonkin verran alkoholia samalla kun mursin mitä luovempia myyttejä japanilaisista. Jokaisessa asuinmaassani ja vierailemassani maassa olen rahvastason suurlähettiläs Suomesta, mutta yleensä olen myös ruohonjuuritason japaninedustaja. Ihmisillä on aina tosi värikkäitä kuvitelmia (niin positiivisia kuin negatiivisiakin) Japanista ja joskus koen asiakseni kertoa, että nyt menee kyllä aika metsään.