Mulla on tiedossa kaksi työhaastattelua oman alan hommiin. Ensimmäinen on huomenna ja tiedän jo logistiikkasyistä, etten pysty ottamaan sitä vastaan, vaikka sitä tarjottaisiinkin. Kahden ja puolen tuhannen punnan palkka olikin vähän liian hyvää ollakseen totta opiskelijalle. Toinen haastattelu on maanantaina ja vaikka se ei rahapuolen suhteen ole kauhean merkittävä, olisi ihan mukava saada tekemistä.
Olen aloittanut jälleen salikäynnit. Eilen olin hyvin tyytymätön, kun salikorttini ei vieläkään ollut valmis ja ilmaisin pahennukseni henkilökunnalle. Kotiin tultuani tajusin, etten ole edes ostanut sitä. Olen vaan kävellyt sisään, että lol ettekö tiedä kuka oon! Hieman ehkä hävettää.
Eilen olin ostamassa vaatteita työhaastatteluuni. Tajusin tässä nähkäätten, ettei ole varmaan kovin suotavaa mennä työhaastatteluun Harry Potter -paita päällä. Näin ollen ostinkin jonkun bleiserin siihen Harrtyn päälle... Samalla nappasin mukaani paketin alushousuja. En kuitenkaan tarkistanut itse pakettia, vaan oletin sen olevan se sama, kuin mitä viimeiset pari kertaa. Kotona ostoksiani purkaessa minua ilahduttivatkin koon XXL sloggi maxit!
Ei se silti mitään. Sunnuntaina nimittäin söin Hard Rock Cafessa 71 pennillä. Kovan rokin kahvilalla oli nimittäin syntymäpäivä, jonka kunniaksi menu oli pilkkahintaan. Saavuin paikalle avaamisaikaan, ounastellen suuria jonoja, jotka olivat silloinkin aika mitäänsanomattomat. Kun kävelin paikan ohi myöhemmin päivällä, jonoa ei ollut enää yhtään! Pidin vielä teini-ikäisenä Hard Rock Cafe -konseptia tosi coolina ja paitoja makeina. Myöhemmin olen kuitenkin tajunnut, että aika muovinen konseptihan tuo on... Oli kuitenkin kiva päästä viimein käymään, sillä normaalisti paikan purilaiset ovat hyvinkin hintavia. Olin paikalla yksin ja se oli jotenkin vaivaannuttavaa - Glasgowssa ei selvästikään ole sellaista yksin syömisen kulttuuria, kuin mitä Hongkongissa. Siis kyllä varmaan suurin osa syö päivällisensä seurassa Hongkongissakin, mutta on paljon yleisempää pyytää pöytää yhdelle. Nyt mulle katettiin neljän hengen pöytä, vaikka sen olisi kai voinut erottaa kahdeksi kahden hengen pöydäksikin? Ehkä tila ja sen puute eivät tule olemaan koskaan niin suuria ongelmia Skotlannissa. Hampurilainen kuitenkin oli maukas ja täyttävä, vaikken siitä muulloin normihintaa maksaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti