Lies

Terve taas kaikille kivoille kavereille Prokrastiomaasta! Lukukausi lähenee uhkaavasti loppuaan ja sitä ennen pitäisi saada väkerrettyä jos jonkinlaista tekstitiedostoa. Saatiin eilen takaisin meidän markkinointiessee (se jonka kannessa oli eka ne kuvat.. skrollatkaa pari merkintää alemmas jollette muista) ja saatiin siitä kunnioitettava 65%. Arvostelutaulukko on mielestäni 0-100%, mutta enpä ole koskaan mitään 55% huonompaa vielä saanut, niin ei ole tullut todistettua. En ole kauhean kunnianhimoinen opintojeni suhteen, mikä on vähän harmi. En saa sen suurempaa tyydytystä 80% kuin 50%, niin aika samantekevältä tuntuu. Pidän tärkeämpänä sitä määrää tietoa, mikä jää päähän kuin jotain numeroita paperilla (vaikka jälkimmäiset on varmaan työnsaannin kannalta merkittävämpiä). Oli vähän surkuhupaisaa kun tuutorimme kävi esseetä läpi ja huomautti alleviivauksistaan - ne olivat melko lailla kaikki Paintilla taiteilleen ruotsalaisen tytön osuudessa, sellaisia juttuja kun hän sanoi, että "näin tämä kuuluu tehdä". Hmm...

Käytän tämän tilaisuuden mahdollisuutena syventää ryhmätyöurputustani, sillä tapaan huomenna ehkä toivottomimman ryhmän kanssa ikinä. Meitä on neljä ja kaksi on vaihtareita. Toinen vaihtari on Espanjasta ja tosi mukava ja ihan turhaan hermoilee englannistaan. Toinen on Kiinasta ja puhuu jatkuvasti puhelimeen... Siis jatkuvasti. Tein aluksi sen virheen, että istuin hänen viereensä luennoilla, mutta tajusin parin kerran jälkeen vaihtaa paikkaa. Kaveri nimittäin puhuu puhelimeensa luennoilla! Ollaan pidetty myös muutama ryhmätapaaminen, jolloin hän on joko jättänyt tulematta TAI istunut siellä, ei ottanut osaa mihinkään vaan joko näpytellyt puhelintaan tai puhunut siihen. Jep... Sama juttu tutoriaaleissa kun pitäisi keskustella: hän keskittyy puhelimeensa ja kun tulee hänen vuoronsa vastata johonkin, hän sanoo, ettei voi ja käskee jonkun muun puhua puolestaan. Kolmas jäsen on ihan perus skottipoika, joka ei kuitenkaan ole käynyt vielä yhdelläkään luennolla (niitä taitaa olla kolme jäljellä), ei koskaan tee omaa osuuttaan eikä näytä liiemmin välittävän opinnoista muutenkaan. On melko huolestuttavaa olla ryhmässä, jossa minä olen akateeminen toivo.

En tiedä olenko kummempia puuhaillut viime aikoina. Olin perjantaina kavereideni Artin ja Inesin kanssa jossain Collegelandin venäläispippaloissa, vaikka oli kokemuksesta selvää, että Collegelandin pippalot on aika tylsiä. Tämä ei ollut mikään poikkeus, mutta onneksi seura oli mahtavaa. Art on kotoisin Latviasta ja puhuu äidinkielenään venäjää. Koko perjantai-illan hän kuitenkin väitti kaikille kivenkovaa, ettei puhu venäjää vaan on ihan latviankielisiä latvialaisia. Oli hieman nostettava hattua kaverille siitä, että pystyi sanomaan näin naama pokkana, eikä reagoida mitenkään siihen kun muut yrittivät puhua hänelle venäjää. Tilanne muuttui monta kertaa hilpeämmäksi, kun paikalle eksyi ihan oikea latviankielinen latvialainen. Tässä kohtaa on mainittava, että Art ei tosiaan puhu latviaa koko kouluelämänsä kestäneiden opintojen jälkeenkään. Hän ei mm. pystynyt Riikassa työskennellessään myymään jäätelöä latviankielisille asiakkaille. Kun tämä "aito" latvialainen alkoi hänelle iloisesti jotain selittämään, pidättelin vieressä naurua ja kaverini yritti vastailla "kyllä" tai "ei" kaikkiin kysymyksiin... Latvialainen oli kovin kummissaan. Kiusasin kaveriani muutenkin illan mittaan kysymällä mahdollisimman hankalista asioista, että miten tämä-ja-tämä sanotaan latviaksi. Mitäpä valehteli!

Joku bulgarialainen ykkösvuoden opiskelija yritti kaveerata kanssani ja jotenkin keskustelu ajautui siihen, miten nuoria kaikki ykkösvuotilaiset on.
"Miten niin?" hän ihmetteli.

"Kun ikähaarukka on luokkaa 17-18..."

"Niin, mutta ethän sä ole nyt kuin vuoden vanhempi kuin he!"

Tai viisi vuotta! :D Tämän tekee erityisen hilpeäksi se, etten ole mitenkään nuoren näköinen, eikä kukaan koskaan ota uskoakseen, että kämppikseni Koo on mua kome vuotta vanhempi. Kerrankin näin päin siis!

Jos mua hiukkasen onnistaa

Jälleen taka yksi opiskeluntäyteinen viikko... not.
Olen kyllä ihan kiitettävästi onnistunut hakkaamaan päätä näppäimistöön kirjoittamaan koulutöitä varten, niin että vielä ei ole aika panikoida. Onnistuin vakaalla päättäväisyydellä myös saamaan aikaisemmasta postauksesta tutun tytön ihanat kuvanmuokkaukset pois esseemme kannesta. Jouduin käyttämään tähän vakainta tuijotustani, jota itse kutsun Gant-katseeksi Phoenix Wright -pelisarjan Damon Gantin mukaan.

Kyseinen tyttö ei tainnut liiemmin välittää musta tämän jälkeen, mutta se oli mielestäni ihan käypä hinta.

Käytiin lauantain kämppikseni kanssa Kelvingroven museossa ja metroiltiin muutenkin ympäri kaupunkia. Glasgown metro on maailman kolmanneksi vanhin metrosysteemi, mutta koska se kattaa lähinnä kaiken Buchanan Streetistä länteen (ja mun elämäni pyörii melko täydellisesti itäpuolella) ei sitä tule käytettyä. Kärryt oli huvittavan pieniä Japanin metroon tottuneelle ja saivat olon kanssamatkustajien kanssa melko intiimiksi. Museossa oli kivaa, koska olen pikkukaupungista kotoisin oleva maalaistollo ja -- HERRANJESTAS, ONKO TUO DINOSAURUKSEN LUURANKO???

Välillä tuntuu, että muhun on aika helppo tehdä vaikutus... Siinä kun muut valitti Guy Fawkesin yönä, että ilotulitukset ei pysy musiikin mukana rytmissä, itse peittelin äimistystäni siitä, että ilotulituksia ylipäänsä tulitettiin musiikin tahtiin. Olen onneksi vähän sävelkuuro, niin en todellakaan huomaa jos mentiin eri tahtia. Pidän ilotulituksista muutenkin ihan erityisen paljon, varsinkin joulukaudenavajaistulituksista tällä viikolla, koska pystyin katsomaan niitä keittiön ikkunasta!

Olen Kelvingroven innoittaman ja muutenkin prokrastinaation siivittämänä tutkinut kuvakollaaseja maailman ihmeellisistä paikoista. Päädyn aina kysymään itseltäni, että miksen matkusta enemmän! Huvittaisi kauheasti lähteä retkelle Pariisiin tai Amsterdamiin tammikuussa. Täältä lentää sopuhintaan jos jonnekin ja tuntuu hukkaan heittämiseltä jos en käy tutkimassa Manner-Eurooppaa. Kuitenkin samanhenkisen matkaseuran löytäminen on osoittautunut hankalaksi. Inesiä kiinnostaisi matkustaminen kanssa, mutta ikävä kyllä meidän mielikuvat lomasta ei vastaa ihan toisiaan. Itseäni kiinnostaisi yöpyä Damin venehostelleissa siinä missä kaverini ei uskaltaudu mihinkään kolmen tähden hotellia kämäisempään. Olisikin parempi löytää joku, jonka kanssa meillä olisi enemmän samankaltaiset ajatukset budjetista. Ehkä alan kuitenkin puhumaan aikeistani enemmän ääneen, niin josko seuraa löytyisi.

Can you hear me?

Olen kenties löytänyt Graalin maljan, sillä viskilasini ei ole viimeisen kahden tunnin sisässä tyhjentynyt paljon yhtään, vaikka siemailen siitä vähän väliä. On Halloween ja minä ja arvon kämppikseni istutaan salonkimme sohvilla (niitä on kolme, eläköön valinnan vara) ja teeskennellään opiskelevamme Youtuben tulenrätinänauhoitteen tahtiin (sopii viskiin).

Huomenna on tiedossa Halloween-juhlintaa! Meillä on kahdeksan hengen ryhmäpuku järjestettynä. Sen nimi on Snow Pimp (tai Snow Ho, en muista) and the Seven Sluts. Uskotteko, että moinen neronleimaus ei ollut omaa käsialaani! :D Osallistujat on kaikki järjestön hallituksesta niin ajattelin tämän olevan hyvä bonding-kokemus. Itse olen Bashful eli Ujo, joten mun ei tarvitse heittäytyä ihan räävittömäksi... Meillä on samanlaiset vaatteet kaikilla, joita sitten sai asustaa hahmonsa mukaisesti. Tänään kun kävin kaupoilla etsimässä tilpehööriä, oli kiva katsella kauppojen henkilökuntaa, jotka olivat innostuneet pukuleikkeihin työpaikalla. Olen myös sangen kiitollinen, etten joutunut huomista varten Dominatrix Slut-rooliin, enkä siis joutunut etsimään mitään lateksista tai mahdollisesti kivuliasta... Mennään kimpassa ensin jonnekin pippaloihin ja siitä kenties tanssimaan. Kivaa!

Pieni tuuletus onkin paikallaan, sillä täällä on saanut viime aikoina taas vähän tuskastella. Siinä missä viime vuonna joutui kirjoittamaan esseitä yksin tuon tuostakin, tänä vuonna kaikki on ryhmätyötä. Olin etukäteen jo kauhean skeptinen, koska joka ryhmään mahtuu perinteisesti ainakin yksi riippakivi, joka ei tee mitään ja mahdollisesti yksi pätijä, joka tekee kaikkea, mutta tietenkin aiheen vierestä ja tarpeettomissa määrin ja kenties myös haastaa riitaa. MDP-ryhmäni, jonka kanssa väsätään essee tai raportti per viikko vaikutti kuitenkin niin inhimilliseltä, että en jaksanut uskoa, että muutkin olisi yhtä toimivia.

Haluaisin kuitenkin puhua markkinoinnin ryhmästäni. Meitä on neljä ja työ, jota teemme on essee eri markkinointikeinoista, joita käyttää valitsemamme tuotteen, kuulokkeet, markkinointiin. Markkinointia varten töiden tulee aina olla tosi nättejä. Kaunis kansikuva olisi suotavaa. Yhtenä markkinointikeinonamme oli olla julisteet, joissa kuuluisat muusikot käyttävät meidän kuulokkeitamme. Samanlaista kuvaa voisi käyttää kansikuvanamme! Tämä kuulosti vallan mainiolta, mutta ikävä kyllä itselläni ei mitään kuvanmuokkaustaitoja ole, eikä edes sopivaa ohjelmaa. Ryhmämme ruotsalaisvahvistus kuitenkin vakuutti, että hän hallitsee homman ja tekee sen mielellään. Sanoi omaavansa paljon kokemusta!

Ilolla jäimme odottamaan tuotoksia. Kuulemma hän aikoi käyttää Beatlesia, Rollareita ja kuuluisia patsaitakin. Olin ihan, että vou, älä nyt liikaa rehki!

Eilen hän sitten esittelikin Facebook-ryhmässä tuotoksiaan meille muille. Ajattelin jakaa ne myös teidän iloksenne:

Tässä kuvassa on varmasti monelle tuttu Jimi Hendrix! Kuvaan kauniisti sulautuvat, modernia muotoilua esittelevä ruskea pampula on kuulokkeemme.

Myös Beatlesit pääsivät kokeilemaan tuotetta toisella korvalla ja poikien ilme on sen mukainen.

Näin luomme ammattimaisen kuvan tuotteestamme, olemmehan yliopisto-opiskelijoita! Tuijotin kuvia ensin hiljaisuuden vallitessa ja mietin, että olisi varmaan hyvä aika aloittaa uusi viinipullo. Luulin ensiksi nuoren ystäväni pilailevan, mutta ehei - hän oli kovin tyytyväinen tuotokseensa. Sillä aikaa kun panikoin pääni sisässä ja yritin keksiä nättiä tapaa sanoa "R U serioussss????", muut ryhmän jäsenet olivat käyneet apaattisesti painamassa tykkää-nappia.

Oloni on taas vähän sellainen, että olen autiolla saarella, jonkun marsueläinten ympäröimänä tai että olen eri ihmislajia tai jotain...
Jos haluatte auttaa turhautunutta markkinointiopiskelijaa, vastatkaa kiitos tähän kyselyyn kuulokkeidenkäyttötottumuksistanne. Vie alta minuutin!

EPIC nights out

Nomen est Omen

Eilen vedettiin järjestön kanssa EPIC pub crawl! Koska aiemmat järjestetyt pubikierrokseni rajoittui helmikuun merirosvokierrokseen, en oikein tiennyt mitä odottaa. Kaikki muut on hypettänyt viimeisen kuukauden tätä, mikä vähän kummastutti mua. Merirosvokierros oli tietenkin ihan kiva, mutta ei se nyt mitään elämää suurempaa hupia ollut. Vaellettiin vaan paikasta toiseen ja juotiin, ryhmänvetäjä oli kenties eniten humalassa. Kuinka hauskaa meidän kierroksella sitten voisi olla?

No, sanotaanpa nyt vain, että sana epic ei ollut  nimessä turhaan!
Osallistujia oli sata. Nämä sata jaettiin ovella neljään tiimiin, omani oli vihreä. Apuryhmänvetäjäni Jacobin mielestä kapteeneilla tuli olla hatut, joten hän oli varannut itselleen pörrökarhuhatun ja mulle ushankan eli karvalakin. Kun ihmiset valuivat sisään Unionille, saivat he kasvoille maalia joukkueen merkiksi ja samanväriset teepaidat. Aika monella oli jokin suosikkiväri etukäteen, joten ei alettu pakottamaan ketään vihreiksi. Muut joukkueenvetäjät oli hyvin agressiivisia. Minä ja Jacob ollaan aika rauhallisia (Green Peace), meille ei olisi tullut mieleen mennä toisten pöydän luota kiskomaan ihmisiä ja suttaamaan uudelleen vanhojen maalien päälle uutta väriä. Tää oli vähän tyhmää, koska ei niistä jäsenistä nyt kuulunut tapella... Paitojen ja kasvotaiteen lisäksi osallistujat saivat aloitusjuoman. Koska teemana oli olympialaiset, joka pubin jälkeen kaikki joukkueet kerääntyi George Squarelle leikkimään.

Sutsi satsi satsaa

Onneksi kaikki käymämme paikat oli aukion tuntumissa, sillä pelejä oli tunnin välein! Kaikki meni tosi hyvin. Tunnelma oli katossa ellei taivaalla. Keksittiin kaikkia tunnushuutoja ja -eleitä joukkueellemme ja leikkiessä kannustus oli kuin urheilutapahtumasta. Ohikulkijatkin jäi huvittuneina kuvaamaan ja seuraamaan toimintaamme ja pubeissa muut asiakkaat kyselivät, että mitä varten te olette tuollaisia. Oletteko jotain aktivisteja vai hä!

Neljä pubia, neljä leikkiä ulkona ja vähän tutustumisleikkejä oman ryhmän kanssa :) Kukaan ei juonut liikaa ja vaikka seurueeseemme liittyi matkan varrelta jos jonkinlaista porukkaa, ketään ei myöskään omien laskelmieni mukaan hukattu. Kirkkaanvihreät paidat toki auttoivat havannoimaan, missä kukin kulki, sillä muuten perjantai-illan pubit on aina ihan täpötäynnä. Hermoilin alkuun myös itse juovani liikaa, mutta hyvässä kontrollissa pysyttiin itse kukin. Mä, Jacob ja James (myös hallituksesta) oltiin kyllä loistava tiimi. En ollut jutellut poikien kanssa paljon aiemmin, niin oli mukava huomata, että meillähän on aika samanlainen huumorintaju. Hallituksella ei ole ollut vielä mitään yhteenkuuluvuusretkeä tai mitään, niin ollaan sangen sekalainen seurakunta. Itse pidän hyvää yhteishenkeä kovassa arvossa.

Olin yllättynyt siitä, kuinka helposti ihmiset sai mukaan leikkeihin ja muuhun toimintaan. Itse olin ihan liekeissä ja pidin ennen jokaista yhteisleikkiä sotaelokuvatyylisen puheen joukkueelleni ("Tonight we march to war!"). Ajattelin, että jossain vaiheessa porukalta loppuu kärsivällisyys mun juttuihin, mutta vastoin odotuksia kaikki oli innoissaan mukana. Lopussa kaikkien ääni oli kaikesta mesoamisesta käheänä, mutta tunnelma oli mukavan vapautunut. Palattiin Unionille ja liityttiin Oktoberfest-pippaloihin, josta porukka sitten hajaantui kuka mihinkin. Kämppikseni Koo oli matkassa mukana, niin ei tarvinnut kävellä yksin kotiin. Innolla jään odottamaan seuraavaa kierrosta!

Ryhmäkuva olisi onnistunut ehkä paremmin sisätiloissa,
mutta GoMA:n ympäröivät jouluvalot oli vaan liian ihanat ohikäveltäväksi.

When September ends

Huh, selvitty Freshers Weekista ehjana! Ei se ollut laheskaan niin kaaoksellista kun ajattelin! Jee!

Netittomyys jatkuu edelleen Lokakuun 11. saakka. Meilla oli hieman erimielisyyksia asuintoverini Katherinen kanssa internetista. Itse olisin kernaasti tilannut sen jo heti Glasuun tultuani tai suostunut siihen, etta Koo olisi hankkinut sen ennen muuttoa. Koo kuitenkin halusi hoitaa homman vasta itse saavuttuaan Glasuun (viime viikolla), joten tilaaminen jäi siihen vihoviimeiseen ruuhka-aikaan. Enää 15 päivää jäljellä...


Nyt on Week 1 eli opinnot on taasen alkaneet! En voi sanoa kauhean innolla odottaneeni opiskeluja... Mietin just viime viikolla, että oli aika jees palata Glasuun ja että elo on oikein makoisaa, kunnes muistin että niin joo ne opinnotkin alkaa jossain vaiheessa. Viikon eka luento oli kyllä fiinein kokemani, se oli nimittain Barony Hallissa, joka on kirkko! En tieda pidetaanko siella jumalanpalveluksia enaa, mutta valtavat lasimaalaukset ja urut oli kylla vaikuttavia. Olin vain puoli tuntia myöhässä. Alkuperainen ohjeistus oli, etta luento on Baronyssa, joka on opiskelijayhdistyksessa oleva baari ja ihan eri puolella kampusta...

Kävin viime sunnuntaina Edinburghissa (tai kuten itse tapaan sanoa, Edin-brassa) ja oli jo varmaan korkea aikakin. En viime vuonna kauheasti turisteillut, niin en oikeastaan tiedä Skotlannin nähtävyyksistä paljon mitään. Muut olivat kauhistuneita kuullessaan sunnuntain olevan ensimmainen kunnon käyntini. Käytiin linnassa, joka ei kylla mielestani olisi ollut hintansa (£15) arvonen jos olisin siita maksanut. Aurinko paistoi koko retken ja oli oikein mukavaa. Olen kokeillut myos muita brittiskottijuttuja viime aikoina. Söin ekan fish&chips annokseni eilen! Saattoi olla myos viimeinen, en ihan hirveasti perusta friteeratusta kalasta... Glasusta saa myos friteerattuja mars-patukoita, mutta saatan jattaa taman kulinarisen elamyksen valista ihan suosiolla terveyssyista. En ole kokenut myoskaan ilmeisesti muuallakin Euroopassa suosittuja sipsivoileipia, koska pelkästään vitivalkoinen vehnäleipä + sipsit -kombinaation ajatteleminen nostaa kolesteroliarvojani ja luo iholleni epäpuhtauksia, saati sitten jos sinne väliin laittaisi majoneesia tai pekonia. Olen kuitenkin sen verran brittiläistynyt, että voin syoda välipalaksi sipsejä. Suklaaleipää opin syömään onneksi jo Japanissa!

Hyvästi selvä päivä!

Olen nimittäin palannut Glasuun ja täällähän sataa melkein joka päivä! Olin jotenkin unohtanut kyseisen seikan... Tottunut Suomessa siihen, että sää ei muutu vartin välein.
Tänään on kuitenkin saatu nauttia auringonpilkahduksista:

Uudessa kodissani ei viela ole internetia, niin saan hyodyntaa julkisia palveluja ja hoitaa asiat kirjaston kautta... Täällä ei luonnollisestikaan ole skandeja näppäimistöllä, niin manuaalisesti saan ne suorittaa ja se on muuten rasittavaa. Alt + 132 on ä, 148 on ö. Teen kaikkeni, jotta voisin noita kirjaimia olla kirjoittamatta, koska painan koko ajan virheellisesti ja halutun sijaan tulos onkin esim ▓ tai ♂. Sanavalinnat teenkin nyt siis tilanteen mukaan, kuinka runollista!

Freshers Week on ihan liian lähellä, eikä toimintasuunnitelma ole ollenkaan valmis. Stressasin aihetta vaikka miten ensin, kunnes Katherine komensi ottaan rennosti. Kukaan tuskin kuolee kehnon johtajuuteni tai yleisen epäjärjestyksen takia. Luultavasti.

Saavuin maahan siis keskiviikkona, Glasuun illalla. Nukuin lentoasemalla ja aamulla matkasin central stationille. Alkusuunnitelma oli tilata taksi, mutta vuorokauden matkustus ei tuntunut missään, niin reippailin sitten viimeiset 2,5 kilometria. Asuntoa en ollut n♪2hnyt (<noin kay jos ei oo tarkkana mitä painaa) ennen, kun Katherine oli hoitanut sen puolen. Rappu muistutti hieman jotain huumeslummia, jos vertaa siihen lukaaliin, jossa suveni vietin. Itse asunto on kuitenkin kiva. En luonnollisestikaan osannut operoida lämmitystä, ikkunoita, suihkua tai ulko-ovea, mutta vuorokauden matkustamisen jälkeen jo se kun sai laskea kaikki kantamukset maahan, potkaista jalkineet pois ja rojahtaa sohvalle oli melkoista juhlaa. Jossain vaiheessa tietenkin tajusin, etta koska varastointifirma ei ollut tuonut kamojani, mulla ei ollut lakanoita, peittoa tai tyynyä illaksi. Olikin siis melkoisen vilpoista sohvalla.

Oon tulostani saakka ravannut edestakaisin joka paikkaan. Asuntoa vuokraava firma muistutti vuokran olevan maksamatta ja etta se ehdottomasti täytyy maksaa muuttovuorokauteni aikana... Olivat kuulemma laittaneet aiheesta viestiä Katherinelle, joka ik♪2vä kylla asuu pienella saarella jossain Skotlannin edustalla ilman internettia. Fundeerasin aikani, et miten muka saan rahat heidän tilinneen niin nopeaan. Skottitilini ilmoitti Nil ja Suomesta rahojen siirtoon menisi ainakin pari vuorokautta. Katherine kehotti nostamaan rahat (£520) ja tallentaan ne suoraan firman tilille. Katsoin siis pankin osoitteen kartalta, ajattelin nostaa rahat vieresta ja sitten vaan tallentaan! Simples!

...ei. Siihen meni varmaan nelja tuntia.
Ensin en meinannut löytää konttoria. Olin vahingossa katsonut automaatin sijainnin, en itse pankin.

Kun olin vihdoin pankin edessä, ei missään ollut FREE WITHDRAWALS -automaattia.

Kun loysin sellaisen (kaukaa), en voinutkaan nostaa koko summaa, koska tililläni oli jokin käteisnostoraja. Ymmarsin taman jo noin 15 minuutin saatamisen jälkeen.

Palasin kirjastolle 250 punnan setelinippu taskussani, koneelle nettipankkiin muuttamaan asetuksia, mutta tunnukset ei ollutkaan mukana.

Kipaisin siis 1,5 kilometrin päähän asunnolle hakemaan tunnukset, muuttaan asetukset ja sitten nostaan rahat, viimein pankkiin tallettaan ne ja sitten soittaan vuokraisännälle, et homma hoidettu. Kilometrejä koko operaatiolle tuli varmaan yli kymmenen.

Onneks mulla on silti jopa kahdet kengät niin pystyy juokseen paikasta toiseen. Kun sade on kastellut yhdet, on kuiva pari jo odottamass. Luksusta!

Mietin hiljaa mielessäin

Ensi viikolla palaan Glasuun.

En odota matkustamista yhtään innolla. Lennän eka Tampereelta Stanstediin Raikun siivin ja jatkan matkaa Glasuun viiden tunnin odotuksen jälkeen iltayhdeksältä, koska se oli halvempaa. Aion viettää romanttisen yön matkalaukkuni kanssa Glasgown lentokentällä ja aamulla olisi tarkoitus noutaa avaimet uuteen kämppään. Halusin koko kesän telttailla, mutta se ei onnistunut (kuten ei viime kesänäkään) ja olin siitä harmissani, kunnes tajusin harrastavani lentokenttäretkeilyä useamman kerran vuodessa! Melkein yhtä hyvä, ellei parempi. Lentokentillä on usein sisälle jumiin jääneitä lintuja, joita voi bongailla. Lisäksi voi käydä logobingoa pikaruokaketjuilla ja laskea montako kertaa kivääriä kantavat poliisiparit kulkee ohitse. Yksin matkalaukun kanssa nukkuminen vaatii melkoista leiriytymistä. Mielestäni olen vuoden aikana kehittynyt hyvin boheemiin suuntaan.

En oikein tiedä millä mielin olen Suomen jättämässä. Jätin viime syksynä jo sellaiset hyvästit mielessä, että on ollut nurinkurista palata paikan päälle parin kuukauden välein. Odotan kyllä arkeen pääsyä, mutta olen hei heilunut kotimaassa nyt vähän vaille neljä kuukautta. Pidempään kuin kumpikaan skotlanninjaksoni. Se tuntuu huijaukselta. On ollut hyvä käydä töissä ja siellä oli vielä mukavaakin, mutta silti tuntuu, että olen auttamattoman irti suomitouhuista. Luulin tänä aikana integroituvani perhe-elämään ja luovani lisää kultaisia muistoja syksyllä vaalittaviksi, mutta ennen pari viikkoa sitten koittanutta kesätöiden loppua olin nähnyt samassa kaupungissa asuvia pikkusisaruksiani vain muutaman kerran ja silloinkin vain ohimennen. Olen myös joutunut hyväksymään, että vanhempi osa sisaruskatraastani on jo sen ikäistä, että ei niitä huvita viettää aikaa kuin kavereiden kanssa.

Onneksi omista kavereista on ollut seuraa. Kesään on mahtunut hurjasti kaikkea, se ei ole lipunut vain tyhjänä ohitse. On silti sellainen olo, että jotain tärkeää jäi tekemättä. Tunsin niin kyllä viime vuonnakin, että kenties kyseessä on vaan sellainen "jäikö kahvinkeitin päälle" -juttu. Vielä pari viikkoa sitten tuntui, että aikaa oli määrättömiin. Että loppusuunnitelmilla ei mikään kiire ollut! Nyt kun päiviä on viimein rajallinen määrä, tuntuu taas siltä, että pitäisi saada jotain merkittävää aikaan. Siinä taitaa kyllä olla enemmän kyse sellaisesta logiikasta, että "jos nyt teen asian x henkilön y kanssa, kaipaan molempia jatkossa vähemmän".

Onneksi järjestöllä on jos jonkinlaista toimintaa Freshers Weekille, niin ei aika ainakaan pitäisi tekeminen loppua.

Ja kaiken kaikkiaan on kuitenkin oikein hyvä päästä takaisin yliopistolle, varsinkin sen kuntosalille, sillä olen paisunut kuin pullataikina kesän aikana!