Nimittäin M, jota olen kutsunut pääni sisällä (koska olen ylen ystävällinen ja sympaattinen luonne) hoboksi, eli kodittomaksi, otti ja muutti pois! Emme olleet ihan hirvittävän surullisia tästä. Itse asiassa pidimme bileet, joita siivitti neljän ruokalajin ravintolaillallinen K:n miesystävän ravintolasta. En ole ikinä syönyt niin hyviä simpukoita!
Mikä sitten johti tähän dramaattiseen juonenkäänteeseen?
No, viikko oli siihen saakka ollut kovin normaali. Tämä eräs ei edelleenkään vetänyt vessaa jälkeensä tai tiskannut astioitaan. Keittoa ja puuroa syötiin haarukoilla, koska kaikki lusikat olivat poissa, senkin jälkeen kun asiasta oltiin sanottu kolmesti. K itki itsensä uneen ja PO nirskutteli hampaitaan kiukusta.
Asunto C:stä alapuoleltamme (ollaan D) tultiin valittamaan huoneessa 2 asuvasta henkilöstä. Piti tehdä muka sellanen pikainen mindcheck, että kukas siellä nyt sitten voisikaan asua, vaikka kerrokseemme kavunneen tytön kettuuntunut ilme kertoi jo paljon. Hobo haettiin paikalle ja muut vetäytyivät kohteliaasti nurkan taakse kuuntelemaan.
Saimme selville, että C2:ssa asuva tyttö oli viimeisen muutaman viikon aikana saanut useita käytettyjä teepusseja ikkunalleen ja ikkunasta sisään. Hän nimittäin piti ikkunaansa auki, kuten kaikki täällä, ja yläpuolella asuva henkilö oli kehittänyt tämän näppärän tavan hankkiutua teepusseista eroon! Miksi vaivautua viemään roskia roskikseen, kun ne voi nakata ikkunasta ulos alempien kerrosten murheeksi! Näinhän keskiajallakin tehtiin. Valittaja oli ymmärrettävästi aika vihainen, varsinkin kun hobo oli asenteella 'Whatever'.
Näiden tempausten huumoriarvo oli laskenut merkittävästi ja oltiin hyvin tuskastuneita tilanteeseen. Yhtäkkiä sitten hobo ilmoittaa muuttavansa pois toiseen asuntolaan kavereidensa luokse! K oli ainoa, joka esitteli pahoittelunsa asian suhteen, me muut toivotimme hyvää jatkoa. Nyt, pari viikkoa myöhemmin olemme saaneet melkein kaikki tavarat takaisin (esimerkiksi astiat hän oli ihan vahingossa pakannut matkalaukkuunsa) ja uskallamme toivoa, että tuholaisongelmasta on päästy!
Alakertaan tuli jossain vaiheessa viime viikkoa lappu, että kristityt tulee tekeen teille lättyjä, olkaapa kotosalla! Yliopiston Christian union aikoi näin levittää ilosanomaa. No meidän asuntoon saa aina tulla ilmaisen ruuan kanssa, joten niin odotimme tiistai-iltana salongissa kristittyjä jo monta tuntia heidän saapumistaan ennen. Aika kului hitaasti ja tilanne muistutti jännitystasoltaan elävästi joulupukin odottamista lapsena. He tulivat sitten, pelasivat vähän korttia ja istuivat kanssamme hetken samalla kun yksi paistoi lättyjä.
No ei näyttänyt tältä. Itse asiassa jokainen lätty oli palanut (paistaja saattoi olla ensikertalainen), eikä maistunut oikein miltään, mutta oli silti oikein mukavaa, että tulivat. Ne toi siirappiakin! Voisi itsekin inspiroitua letunpaistoon joku päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti