Knights of Caledonia: Crawl like a cat, sting like a bee

Tammikuu vierähti ohitse kauhealla vauhdilla. Mulla ei varsinaisesti ollut mitään uudenvuodenpäätöksiä, joten en niitä rikkonutkaan. Haluan enemmän vaelluksia tälle lukukaudelle, joten päätin, että on aika nostaa kuntoa. Oonkin käynyt sellaisilla kuntotunneilla tiistaisin ja torstaisin, jotta sais jotain lihaskuntoa aikaan, ja välipäivinä yritän käydä hölkkäämässä. Tähän saakka olen käynyt vaan tunnin, kahden pyrähdyksillä, kun nuo hienot vaellukset on jotain 5-10 tunnin koetuksia. Ensimmäisen pidemmän episodin oli määrä olla viime lauantaina, mutta kehnon sään vuoksi jouduimme vaihtamaan 5-tuntisen rypeämän 3-tuntiseen, koska ensimmäinen oli portaita, jotka eivät kostealla säällä olisi turvallisia. Päädyimmekin Shing Munin tekojärveä kiertämään.

Reitti oli kaunis, mutta myös helppo, koska nousuja oli tuskin ollenkaan. Reittikin oli koko matkan päällystetty, joten kyseessä oli enemmän kiva kävelyretki. Matkan varrella näkyi paljon kulkulehmiä ja apinoita. Katulehmiä näkee Hongkongissa muuallakin, esim Lantaun saarella. Viimeksi kun kysyin asiasta, mulle kerrottiin Hongkongin navettateollisuuden kaatuneen ja lehmien jääneen oman onnensa nojaan. Googlettelin aihetta vähän ja ilmeisesti vuonna 2012, Hongkongissa oli 1230 lehmää vapaalla (HK info.gov, 2013). Mun mielestä koko ajatus, että täällä vaan hengaa kodittomia lehmiä oli ihan pöljä. Mitä hukkaan heitettyä pihvilihaa!

Lehmät on ihan jees. Apinat sen sijaan... Oon nähnyt ennenkin apinoita, joten tiesin mitä kusipäitä ne on. Apinat äityy helposti aggressiivisiksi, varsinkin jos ne näkee ruokaa, joku katsoo niitä väärin tai pitelee väärän väristä muovipussia. Apinoita oli matkan varrella monessa paikkaa ja vaikka ne onkin ihan söpöjä ollessaan paikallaan tai vaikuttavia hyppiessään ympäriinsä, en silti voinut olla hiljaa vihaamatta niitä. Mietin, miksi inhoan apinoita niin paljon, mutta syy saattaa olla siinä pettymyksessä, kun on koko elämänsä pitänyt apinoita hassuina pikku karvakasoina ja sitten ne paljastuu nisäkkäiden harakoiksi.

Päivä oli ollut kylmä ja vaikka reitti ei ollutkaan vaativa, oli sen jälkeen kiljuva nälkä. Menimme koko porukan voimin (16henkeä) syömään dim sumia, mikä oli alkuun todella turhauttavaa, koska ruoka tuli niin hitaasti. Vieressäni istunut amerikkalaispoika ei myöskään selvästikään ollut tottunut jakamiskulttuuriin, sillä hän lappasi reippaasti lautaset tyhjiksi omalle kulholleen, välittämättä siitä, ettei kukaan muu pöydän ääressä ollut saanut mahdollisuutta maistaa. Toisaalta hänen ei sitten tarvinnutkaan kärvistellä nälkäisenä... Mukana oli myös kaksi kasvissyöjää, jotka ilmoittivat pöytään istuessaan, etteivät pidä dim sumista ja haluavat tilata jotain muuta. Oli siinä sitten vähän tuskastuttavaa selittää, että niin tää on dim sum -ravintola. Kun ruoka alkoi sitten valumaan pöytään vähän vauhdikkaammin, oli jo paljon parempi olo. Vieressäni istunut amerikkalainen nosti lautasia itselleen edelleen aika itsevaltaisesti, mikä vähän hymyilyttikin jo. Varsinkin kun hänen syömäpuikkojen käyttöään korjailtiin ja poika väitti itsepäisesti, että: "Ei, tuo on liian vaikeaa. Voi syödä mihin tyyliin tykkää." ja se kuulosti jo todella amerikkalaiselta.

Illalla menimme syömään vielä Din Tai Fungiin (Michelin-tähti!) Tsim Sha Tsuihin vaelluksella tapaamieni Danielin ja Hannahin kanssa. Hannah on vege, joten jouduimme hieman tahdikkaasti ilmaisemaan, ettemme ole kiinnostuneet jakamaan kasvisruokia hänen kanssaan. Pidän toki paljon kasvisruuasta, mutta taiwanilainen Din Tai Fung on kuuluisa xialongbaostaan, keittomykyistään, joista ainoatkaan eivät olleet kasvisruokavalioon sopivia. Ruoka oli tosi hyvää, vaikkakin niin hintavaa, että mitään valtavaa ateriaa siitä ei tullut koottua.

Seuraava päivä oli sunnuntai. Olen alkanut käymään sunnuntaisin raamenilla, joten näin tein nytkin. Daniel oli ilmoittanut jo tulevansa mukaani ja Hannah halusi tulla myös. Minulla ei ollut mitään tätä vastaan, mutta ilmaisin kyllä ääneen huoleni siitä, että kasvissyöjä viihtyisi raamenravintolassa, jossa todennäköisesti ei olisi mitään vegevaihtoehtoa. Hän kuitenkin liittyi seuraan, joten mikä minä olen valittamaan. Tällä kertaa vuorossa oli BB Ramen / Ramen Nagi HK:n saarella. Ihan kunnon kulho! Paikalle tullessamme Hannahille ilmeisesti vasta oikeasti valkeni, että niin täällä liemi on tehty porsaan luihin, ei ole mitään kasvisvaihtoehtoa. Kokki oli kuitenkin todella ystävällinen ja yritti tehdä jonkun erikoisversion hänelle. En sanonut mitään, mutta nuudelit öljyllä ja sipulilla vaikutti vähän tylsiltä, varsinkin kun hän sai maksaa melkein tuplahintaa...

Nyt olen ilmoittautunut toiselle, raskaammalle vaellukselle ensi lauantaiksi. Pat Sing Lengin pitäisi olla 11km/5h, eli varmaan paljon nousua ja laskua... Ryhmä on kuitenkin sen verran suuri, että luultavasti vauhtimme ei voi olla ihan hirveän vaativa. Olen aina huolissani, että olen niin hidas, että hidastan muita, vaikkei niin ole koskaan käynyt. Innolla odotan!