Elämä on eeppinen taistelu, reitillä Suomi-Japani-Suomi-Japani-Skotlanti-Hongkong-Skotlanti

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tuu mun vaimoksein

Kiinalainen uusi vuosi lähestyy, kuin myös Malesian reissu. Suunnitelmana on nyt paeta Kuala Lumpurista saman tien Langkawin saarelle. Olisin alkuun halunnut sukelluskurssille, mutta ilmeisesti Malesian parhaat alueet eivät sovi siihen tähän vuodenaikaan. Lopun reissun suunnitelma on auki ja minäpä pidän siitä.

Uuden vuoden kunniaksi asuntolalla tarjottiin ruuanlaittokurssia! Eilisessä laitettiin nyyttejä ja tämänpäiväiseen kuuluu seesamipallot ja kalapullat. Tunnelma eilen oli aika mukava, ellei vähän kaoottinen. Pienessä huoneessa heilui lukuisat veitset ja muutama Saksassa harjoittelun tehnyt HKlainen toisteli osaamiaan saksankielisiä sanoja, paikalla olleiden saksalaisten yrittäessä hyvin kiusaantuneina ymmärtää tätä omaperäistä ja luovaa ääntämistä. Saimme kuitenkin aikaan varsin erinomaisia mykyjä. Skotlannissa laitan aika pitkälti japanilaista ruokaa, joten gyouza, japanilainen versio jiaozista, oli aika tuttu juttu. HK-version täyte oli hieman erilainen ja paistamisen ja höyryttämisen sijaan mykyt keitettiin. Gyouzan täytteeseen laitan yleensä porsaan jauhelihaa, kiinankaalia, kevätsipulia, inkivääriä, chiliöljyä ja valkosipulia. Näihin tuli kahta eri lihaa, vain hyvin vähän kaalia ja jonkin verran inkivääriä, plus mausteita. Pääsin tässä kohtaa mainitsemaan kaikille kuulijoille japanilaisen soijakastikkeen ylivoimaisesta paremmuudesta, mikä varmasti kiinnosti kaikkia.

Meidän piti olla neljän hengen ryhmissä, mutta minun ja tapaamani Julian ryhmässä ei ollut muita. Julia piti reseptiä ihan hyvänä, mutta ihmetteli kuitenkin saksalaisena, miksemme käyttäneet sipulia ja makkaraa täytteessä. Olin salaa tyytyväinen pieneen ryhmäämme (enemmän ruokaa), mutta tuplamäärän rypyttäminen hieman kauhistutti. Ihan turhaan - olimme jopa nopeampia kuin monet muut. Wonton-taikinakiekot siis täytetään ja taikina taitellaan nätiksi nyytiksi. Itse olen harrastanut tätä rypyttämistä jo useamman vuoden, niin olen kyllä sangen tehokas siinä, mutta ei lopputulos edelleenkään mitään kauneuskisoja voita. Paras tapaamani rypyttäjä on skottikaverini James, joka heti ensimmäisestä kerrasta alkaen taitteli paljon kauniimpia nyyttejä kuin allekirjoittanut. Skotlannissa gyouza-partyni kulkevat tätä rataa: kutsu kavereita illallistamaan, laita kaverit tekemään manuaalinen työ (pilkkominen, rypytys). Itse vastaan paistamisesta ja autan syömisessä. Tällä kertaa vastasin sekoittamisesta, rypyttämisestä ja etenkin syömisestä. Olin varmaan aika ärsyttävä pari, koska Julia vielä keitteli nyyttejä, kun itse olin aloittanut syömisen :D

Sekä kiinalaiset että japanilaiset nyytit ovat todella herkullisia, mutta aika vaivalloisia laitettavia. Tämänkertaisiin nyytteihin jauhoimme puolet jauhelihastakin itse, ihan vaan veitsellä. Olisin osannut tehdä kiinanyyttejä ihan reseptiäkin seuraamalla, mutta halusin lisää opetusta rypyttämiseen. Paikalla oli muutama mannerlainen, jotka esittelivät innoissaan, miten heidän alueellaan nyyttiä väännellään ja aika origamimaisia tuloksia siitä tuli. Mietin itsekseni, että tuosta saa kyllä varmaan viisikymmentä avioliittopistettä. Itse laittaisin ehdottomasti Tinderiin tai OkCupidiin kuvia nyyteistäni jos olisin noin taitava. Ikävä kyllä ainoa mahtava kykyni on taputtaa käsiä todella kovaa ja hyvin eri tahdissa kuin muut!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti