En ihan enää muista mitä se sellainen arkielämä oli, kun ei koko ajan suunnitellut jotain reissua. Malesia oli kuuma ja trooppinen, huiveihin kääriytynyt ja ehkä vähän rasvainen. En oikein tiedä, miten tästä aiheesta kirjoittaisin, kun taas on tapahtunut niin paljon.
Aloittakaamme sieltä Langkawista.
Langkawin saari oli ensimmäinen etappimme. Minä ja Tiitu olimme saapuneet kunnon suomalaisina HK:n lentokentälle hyvissä ajoin. Aikamme turistuamme ja illallistettuamme lentelimme Kuala Lumpuriin, jossa saimme odottaa muutamat yön tunnit seuraavaa lentoa. Kumpikaan Malaysia Airlinesin koneista ei pudonnut, ammuttu alas tai mennyt hukkaan, mikä oli sinänsä positiivista. Langkawin kenttä oli sopivan kokoinen ja siellä oli netti, joten pystyi tarkistamaan, paljonko taksin tuli maksaa. Huristimme ehkä vartin verran kentältä Chenangin rannalle, Langkawin turistikeskukseen. Kuski kysyi, että mihinkäs resorttiin, mutta pyysin vaan pudottamaan meidät jonnekin, sillä meillä oli vielä majoitus hommaamatta. Yleensä varaan hostellin etukäteen, mutta jostain syystä Langkawin majoituspaikkoja ei oltu listattu Hostelworldiin. Kävelimme hostelliin, kysyimme ohi kulkeneelta keski-ikäiseltä naiselta josko hän yöpyi täällä ja mitä mieltä hän oli.
"Hyvä paikka, tämä on jo kolmas kerta kun majoitun tänne."
Päätimme luottaa tämän tuntemattoman sanaan ja menimme kysymään huonetta, jonka sai hintaan 50 rimpulaa/yö. Olimme matkustuksesta niin väsyneitä, että ajatus yhä kuumenevan aamuauringon alla reppujen kanssa vaeltamisesta ei innostanut. Kävelimme loppupäiväksi makaamaan rannalle, sillä yön aikana matkustaminen oli uuvuttanut. Cenaning ranta on pitkä paratiisiranta valkoista hiekkaa, palmuja ja sinistä merta. Sen varrella on bungaloweja ja rantabaareja, mutta koska Langkawi on kiireisimmilläänkin hyvin rauhallinen, mistään ihmispaljoudesta ei ollut koskaan tietoakaan. Torkuimme varjossa koko ajan, koska olen herkkähipiäinen Lumikki ja olen katsonut monta dokumenttia ihosyövästä. Jossain vaiheessa uskaltauduin pulahtamaan mereen vilvoittelemaan. Olin peittänyt ihoni vedenkestävällä SPF 50 -aurinkorasvalla ja kantanut päivänvarjoa mukanani, niin etten vaan saisi ilkeitä auringonsäteitä iholleni. Kävelin matalaan veteen, sukelsin ja kävelin takaisin varjoon. Koko toimitus kesti maksimissaan viisi minuuttia. Siinä oli päivän UV-altistumiseni. Hostellille palatessamme huomasin rintakehäni, vatsani ja kaulani helottavan kirkkaanpunaisena... Tyrmistys. Eipä moisesta voinut olla edes vihainen, tämä oli jo hyvin vaikuttavaa! Myönnän kyllä ihan suoraan, että kuulun sellaiseen ihmisrotuun, jonka ei tulisi eksyä pohjolasta mihinkään etelämmäs.
Langkawi on tosiaan rauhallinen veroparatiisi. Veroton suklaa ja alkoholi olisivat tarjonneet tilaisuuden vaikka minkälaiseen hervottomaan rietasteluun, mutta koska lämpötilat pyörivät 35:n asteen tuntumassa, suklaa suli keskimäärin viidessätoista sekunnissa ulos astuessa ja seuraavan lennon ruumalaukuttomuus teki arvoviskien ostamisesta hieman kinkkisen ongelman. 12-vuotiaiden mallasviskien juominen humalanhakuisesti tuntui pyhäinhäväistykseltä. Kalja maksoi Langkawin baareissa noin euron luokkaa, viiniä ja viskiä sai muutamalla eurolla. Ruoka pyöri hinnoissaan eurosta pariin euroon. Otimme nyrkkisäännöksi olla syömättä missään, missä ei näkynyt musliminaisia, sillä turistipaikkojen thai- ja malayruoka oli usein aika mitäänsanomatonta.
Myös muunlainen toiminta oli halpaa. Skootterin vuokra oli vitosen päivältä ja bensakin oli Thaimaan hinnoissa. Rannalle pääsi varjoliitämään (en nyt ole ihan varma sanasta, parasailing) kymmenen euron hintaan ja viereisiä saaria kiertämään puolen päivän venereissulle kahdeksalla eurolla. Tarjolla olisi ollut myös vaikka minkälaista muuta vesiurheilua, mutta kun en tosiaan ole auringonkestävä, en kauheasti uskaltanut ensipalamisen jälkeen oleskella auringonpaisteessa. Olen kuitenkin saanut siedätystä elokuusta saakka Egyptin veroisilla leveyspiireillä, niin en usko toleranssin tästä liiemmin paranevan. Kävimme kuitenkin Langkawin akvaariossa, joka oli positiivinen yllätys. En uskonut innostuvani akvaariosta ihan hirveästi, mutta sisällä oli mukavan viileää ja eläimiä löytyi todella laajasti. Vaikka meitä varoiteltiin kiireestä, mistään merkittävästä ihmispaljoudesta ei ollut kyse. Kävimme Langkawilla ollessamme myös yömarkkinoilla, jotka oli tosi kivat, sillä ne oli hyvin ruokapainotteiset, eikä yhtään niin ahdistavat kuin mitä HK:n markkinat tai Chiang Main kojut.
Lähdimme Langkawilta hyvään aikaan. Tekemistä olisi keksinyt vielä ehkä kahdeksi päiväksi, mutta olimme jo latailleet akkuja tarpeeksi ja valmiit kohtaamaan Kuala Lumpurin kaaoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti